Työn määrä on tuloksen mittari

Oulunsalossa lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt Merja Hillukka työskentelee sairaanhoitajana Minneapolissa Pohjois-Amerikassa. Suurin ero työelämässä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on lomien määrässä. Keskimäärin amerikkalainen pitää lomaa kolmetoista päivää vuodessa. Lomapäivien määrä ei ole laissa säädeltyä, vaan jokaisen työnantajan päätettävissä.

Teksti ja kuva: Tarja Lehtola

Merja Hillukka os. Ilola teki ensimmäisen matkansa Atlantin taakse vuonna 1989. Kanadassa ja Amerikassa tuli vierailtua kymmenen vuoden aikana vielä kolme kertaa, kunnes viidennellä matkalla vastaan tuli mies, joka käveli suoraan Merjan sydämeen. Mies oli Mark Hillukka, jolla on myös suomalaiset sukujuuret. Naimisiin pariskunta meni vuonna 2002 ja asettui asumaan Minneapolisin kaupungin liepeille Minnesotaan.

Sairaanhoitajaksi Suomessa kouluttautunut Hillukka työskentelee teknikkona sydän- ja verisuonitautien toimenpideosastolla. Sopeutuminen amerikkalaiseen työkulttuuriin oli sinänsä helppoa, sairaalamiljöö oli Suomesta tuttua. Samaa on erilaisten ihmisten ja potilaiden kohtaaminen ihminen ihmiselle -tasolla.

– Kova työnteko ja tunnollisuus eivät jää työnjohdolta huomaamatta. Hyvästä työstä palkitaan esimerkiksi kuukauden työntekijä -tittelillä.

Hoitoalan sanaston oppiminen vieraalla kielellä toi alussa Merja Hillukalle omat haasteensa, samoin oppiminen paikalliseen systeemiin loma-ajoissa.

– Siihen, että vapaapäivien määrät olivat hyvin rajallisia. Ensimmäisen vuoden työskentelyn jälkeen muistelen saaneeni viikon loman. Siitä ne vapaapäivät sitten karttuivat jokaisen tehdyn työtunnin mukaan, Hillukka selvittää.

Suuri muutos suomalaiseen työelämään verrattuna onkin työn määrä. Yhdysvalloissa arvostetaan korkeaa materiaalista elintasoa. Jos palkkataso on heikko, sitä kompensoidaan usein tekemällä kahta työtä.

Monet amerikkalaiset ovat myös valmiita tekemään ylitöitä. Niistä maksetaan noin 1,5 kertainen palkka yli 40 viikkotunnin jälkeen.

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkisti marraskuussa 2015 selvityksen, jonka mukaan Suomessa tehdään EU:n lyhintä työviikkoa. EVAn selvityksen mukaan kokoaikatyötä tekevän suomalaisen todellinen työviikko on noin 38,5 tuntia. Työaika on kaksi tuntia vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin ja jopa kolme tuntia vähemmän kuin Saksassa. Työviikot ovat lyhyitä sekä miehillä että naisilla. EVAn selvityksessä ei ole kuitenkaan huomioitu osa-aikatyötä tekeviä, mikä vaikuttaa selvästi Suomen sijoitukseen EU-maiden työntekijöiden työaikavertailussa.

Miksi amerikkalaiset ovat valmiita antamaan niin suuren siivun elämästään työlle?

– Monet siirtolaiset ovat tulleet tänne muista maista päästäkseen pakoon erilaisia sääntöjä ja rajoituksia. He tulivat Amerikkaan saadakseen olla itse oman onnensa herroja, pystyäkseen asettamaan omat tavoitteet elämälleen. Jokainen täällä maassa asuva tietää, että on myös velvollinen huolehtimaan omasta eläkkeestään. He itse asettavat itselleen tavoitteita ja luovat perheelleen tavan elää.

Vuosilomat ovat myös luku erikseen. Työpaikkojen välillä ja jopa työpaikan eri ammattiryhmien sisällä voi olla eroja lomaoikeuksissa.

Vuosiloma kasvaa tehtyjen työtuntien mukaan. Mitä kauemmin olet työpaikassa, sitä nopeammin palkallinen vapaa kasvaa.

– Työpaikallani sairaanhoitajilla on enemmän loma-aikaa kuin esimerkiksi perushoitajilla. Sairaanhoitajien ammattiliitto on taistellut heille paremmat edut. He saavat loma-ajan ja sairausloman sen päälle, kun taas perushoitajat saavat vain yhden pussin, joka kattaa loma- ja sairauspäivät. Mutta sama ei ehkä päde seuraavaan sairaalaan ja heidän työntekijöihinsä.

Suuri ero on myös työvaatteissa. Työpuvut hankitaan itse ja huolletaan kotona. Vain steriilit osastot saavat työvaatteet sairaalasta ja niitä ei viedä kotiin. Sairaala voi maksaa työpukurahaa työntekijöille.

Minkä vapaapäivien määrässä menettää, sitä hyvittää työstä annettu suullinen ja kirjallinen kannustus ja palaute.

– Töissä on osastonhoitajan kanssa vuosittainen arviointitilanne, jossa saa kartoittaa omia vahvuuksia ja alueita, joissa haluaa kehittyä, saa palautetta tekemästään työstä ja mahdollisen palkankorotuksen.

Sähköpostilla voi saada kiitos- ja kannustusviestejä työkavereilta, jos he ovat huomanneet jonkun tehneen erityisen hyvää työtä. He antavat palautteen työkaverille, mutta liittävät esimiehen kyseiseen sähköpostiin niin, että tämäkin saa kuulla tehdystä erinomaisesta työstä. Kuinka jonkun potilaan hoito oli niin huippua, että se teki potilaan onnelliseksi ja niin edelleen. Myös potilaat lähettävät palautteita työntekijöistä esimiehille.

Sairaalat ovat myös alkaneet panostaa henkilökuntansa hyvinvointiin kannustamalla terveellisiin elintapoihin erilaisilla ohjelmilla, joista saa pisteitä ja pisteiden mukaan saa lahjakortteja tai alennuksen terveysvakuutukseen.

Suomalaisena on Amerikassa ollut hyvä asua. Suomalaisilla on hyvä maine.

– Olen työurani aikana usein kuullut kommentin paikallisen ihmisen suusta, että suomalaiset olivat ainoita, jotka maksoivat sotavelkansa takaisin Amerikalle.

Yhdysvallat oli vielä 1970-luvulla maailman vaurain maa, ja sen taloutta pidettiin maailman pääomatalouden kulmakivenä. Yhdysvallat myös käytti toisen maailmansodan jälkeen yli 500 miljardin suuruisen summan auttaakseen muita maita jälleenrakennustyössä.

Laaja siirtolaisuus Suomesta alkoi 1860-luvulla, jolloin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan muutti paljon ihmisiä erityisesti Pohjanmaalta. Työttömyys, sosiaaliset ongelmat ja seikkailuhenki olivat syitä Amerikkaan lähtöön 1800-luvun lopulla. Siirtolaistulva jatkui 1900-luvun puoliväliin saakka.

Moni halusi Minnesotaan, sillä sen luonto muistutti kotimaasta metsineen ja järvineen. Yhdysvaltain suurin suomalaisyhteisö sijaitsee kuitenkin Lake Worthissa, Floridassa, Miamin pohjoispuolella.

”– Jokainen täällä maassa asuva tietää, että on myös velvollinen huolehtimaan omasta eläkkeestään.”
”– Minkä vapaapäivien määrässä menettää, sitä hyvittää työstä annettu suullinen ja kirjallinen kannustus ja palaute.”