Elokuvaohjaaja Lauri Törhönen ratkoo uutuusromaanissaan Suomen jatkosodan suurinta arvoitusta

Operaatio Barbarossassa veli venäläinen ei jäätynyt poteroonsa, vaan kilpajuoksi Berliiniin. Ilman Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivillään Hitlerin lannistanutta katsetta Suomi olisi alistettu sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Tätä mieltä on Lauri Törhönen.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Docendo

Mitä oikeasti tapahtui kesäkuun 4. päivänä 1942, kun Suomen Marsalkaksi tuona päivänä nimitetty Carl Gustav Mannerheim vietti 75-vuotissyntymäpäiväänsä ja sai onnittelukäynnille yllätysvieraan, Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitlerin ? Tuona päivänä Mannerheim pelasti rohkeudellaan Suomen, että Suomi sai pitää itsenäisyytensä ja ettei siitä tullut sosialistista neuvostotasavaltaa. Näin vastaa elokuvataiteen professori, elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja, kirjailija Lauri Törhönen .

Uutuuskirjassaan Mannerheimin kuokkavieras (Docendo, 2017) Törhönen kuvaa Mannerheimin ja Hitlerin kohtaamista taiteen ja psykohistorian sekä tarkan psykologisen silmänsä kautta. Elokuvamies hallitsee tiedon katseen mahdista: silmät ovat sielun peili.

– Elokuvan voima perustuu katseeseen, jossa näyttelijä osaa katsoa oikein. Katseesta katsoja ymmärtää ja oivaltaa jotain suurempaa ja jotain paljon enemmän kuin muista saman kohtauksen viestinnän välineistä: puheesta, kehon kielestä sekä elokuvan fyysisestä miljööstä, eli kiteytettynä katsoja ymmärtää näyttelijän katseesta tiedon yli, sanoo Törhönen.

Törhönen on selvittänyt Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivän tapahtuminen kulkua valokuvamateriaalin avulla. Hän on ensinnäkin järjestänyt päivän kuvamateriaalin kronologiseen järjestykseen. Satojen valokuvien viestin avaamisessa ja analysoimisessa Törhönen on käyttänyt avaiminaan karttoja, säätietoja, auringon suuntaa ja korkeutta sekä henkilöiden eleitä ja ilmeitä verraten niitä ristiriitaisiin muistelmiin. Myös syntymäpäivälounaan puheet – paitsi niiden sisältö, mutta erityisesti puheiden pitojärjestys suhteessa lounaan kulkuun sekä kuuntelijoiden ilmeet ja eleet ovat olleet Törhösen tulkinnan kohteina.

– Mannerheim oli yleensä hyvin tarkka siitä, millaisia kuvia hänestä otetaan ja julkaistaan. Hänen 75-vuotissyntymäpäivänä valokuvia otettiin niin paljon, että Mannerheim ei pystynyt kontrolloimaan, mitä kuvia julkaistiin, eikä myöskään sitä, miten hän ja muut kuvissa olivat. Myös tuona päivänä otettuja julkaisemattomia kuvia on armeijan arkistossa valtava määrä, niistä löytyy erittäin mielenkiintoisia ilmeitä ja eleitä, kertoo Törhönen.

Hän korostaa, että faktisesti päivän tapahtuminen tarkastelu noudattaa historiallisia totuuksia ja aikalaistodisteita, kuvauksen keinoinaan ja tulkinnoissa Törhönen käyttää fiktiota. Kirjallisuuden genressä Mannerheimin kuokkavieras on romaani, ja sen kirjoittajalla repertuaarinaan romaanikirjailijan taiteellinen vapaus. Yleensä romaanissa ei kerrota lähteitä. Törhönen kertoo, elokuvaohjaajan tavalla.

Mannerheimin syntymäpäivän katseiden kaksintaistelussa voisi sanoa dualismin olevan päivän ”kantava teema”. Monismiakin Törhönen löytää. Kiiltokuvan ja kauhukuvan takaa löytyvät myös päähenkilöt, ihminen Mannerheim ja ihminen Hitler.

– Ainakin kumpikin on syntynyt ihmiseksi, toteaa Törhönen.

Millainen kaksikko tuona päivänä 4.6.1942 oikein kohtasi toisensa?

– Traumaattinen, koulukiusattu, omat taiteelliset haaveensa nuorena hautaamaan joutunut maailmanvallan diktaattori, joka piti yllä valtaansa kauhulla ja terrorilla – ja pelkästi koko ajan sekä pienen, suvereenin valtion ylimystaustainen aatelisherra, jonka käyttäytymisetiketti oli hiottu tsaarin hovissa, jota aateluus velvoitti säilyttämään tilanteessa kuin tilanteessa normin mukaisen käyttäytymisen ja hyvät tavat. Aateluus velvoitti Mannerheimiä myös hänen piiruntarkassa pukeutumisessaan. Ja tilanteessa kohtasivat myös ihmisjoukkoja psykoosin luonteiseen tilaan kiihdyttävä kansanvillitsijä sekä kansainvälinen hurmuri, luonnehtii Törhönen.

Törhösen kirjasta Mannerheimin katseen, katsoi hän sitten Hitleriä tai armeijaansa, voisi kiteyttää isoisällisen ystävällisen ylimieliseksi, jossa on sekä myötätuntoa että myötähäpeää, sekä Mannerheimin ehdoton tieto omasta ylivoimaisesta osaamisestaan ja kokemuksestaan.

Törhösen mielestä Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivä on yksi itsenäisen Suomen dramaattisimmista päivistä.

– Mannerheimin ylivertainen kokemus katseiden kaksintaistelussa lannisti maailman mahtavimman miehen. Mannerheimin voitolla hiljaisessa kaksinkamaritaistelussa oli sodan päättyessä valtava merkitys itsenäisyytemme säilymiselle, korostaa Törhönen ja jatkaa:

– Historioitsijat eivät ole ymmärtäneet, miksi Hitler vaivautui itse syntymäpäiville eikä kuitenkaan vaatinut Suomelta Leningradin pommittamista, kuten luultiin. Hitler ainoastaan onnitteli marsalkkaa, nautti kenttälounaan ja saarnasi erikoisen, tunnepitoisen monologin ja poistui tyhjin käsin Sudenpesäänsä Itä-Preussiin.

Hitlerin tarkoitusperät olivat toiset, kuten Törhönen kirjassaan Mannerheimin kuokkavieras fiktion keinoin kuvaa Hitlerin poistuttua syntymäpäiviltä junanvaunuunsa: ”Kenraalit näyttävät seisovan asennossa, Hitler lyö nyrkkiä pöytään ja raivoaa. Puhetta ei kuulu, koska vaunun ikkunat on suljettu. Linnut vain laulavat.”

– Miksi tuhatvuotista valtakuntaa rakentava, koko maailman valtaansa alistamaan pyrkivä, mahtimaan diktaattori olisi pitänyt lomapäivän ja lähtenyt vaaralliselle lentomatkalle Suomeen pelkästään onnittelukäyntiä varten? kysyy Törhönen.

Elokuvaohjaaja Lauri Törhönen on pukenut romaaninsa Mannerheimin kuokkavieras elokuvalliseen muotoon: Mannerheimin syntymäpäivistä on tehty elokuva. Romaanin fyysisenä miljöönä on elokuvan kutsuvierasensi-ilta.

Kirjan loppu liittää Törhösen romaanin intertekstuaalisin keinoin suomalaiseen sotaromaanikirjallisuuteen. Törhösen kirjan viimeinen kappale kuuluu: ” Ja lopuksi Otso ja Ruben vielä läimäyttivät äänekkäät ylävitoset. Ne jäivät kaikumaan yliopiston suuren juhlasalin seiniin.

Aika velikultia!”

Väinö Linna päättää Tuntematon sotilas -romaanin kappaleeseen:

”Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoa heitä kohtaan. Aika velikultia.”

Linna lopettaa pisteeseen. Törhönen huutomerkkiin.

– Pubikeskusteluissa yksi hyvin tavallinen visailun aihe on, miten Tuntematon sotilas päättyy, sanoo Törhönen.

Liekö siinä syy huutomerkkiin.

”– Historioitsijat eivät ole ymmärtäneet, miksi Hitler vaivautui itse syntymäpäiville eikä kuitenkaan vaatinut Suomelta Leningradin pommittamista, kuten luultiin.”
”– Miksi tuhatvuotista valtakuntaa rakentava, koko maailman valtaansa alistamaan pyrkivä, mahtimaan diktaattori olisi pitänyt lomapäivän ja lähtenyt vaaralliselle lentomatkalle Suomeen pelkästään onnittelukäyntiä varten?”

KUKA?

Lauri Törhönen

* Syntynyt vuonna 1947 Helsingissä

* Elokuvataiteen professori, elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja kirjailija

* Törhösen tunnetuimmat historialliset elokuvat ovat Hylätyt talot, autiot pihat (2000) ja Raja 1918 (2007)

* Törhönen voitti nuortenkirjallisuuden Topelius-palkinnon 2011 nuorten rakkausromaanilla Sello&Pallo (Tammi 2010)