Tyttö, joka kävi intin

Helmikuussa 1995 vahvistettiin laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta. Tiina Niiniaho suoritti armeijan lähes heti sen tultua mahdolliseksi. Hän on myös ensimmäinen nainen, joka on saanut Suomen varusmiespalveluksen suorittamiseen lykkäystä.

Teksti ja kuva: Tarja Lehtola

Vierailimme kahden muun varusmiehen ja muutaman kouluttajan kanssa Ilmavoimien toisessa koulutusyksikössä, Hallissa Ilmavoimien teknillisessä koulussa. Tapasimme siellä yhden kapiaisen, joka tervehdyksesi kätteli seurueemme. Mutta minut hän jätti kättelyssä väliin. Minua nauratti. Oli vaikea uskoa, että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Muut seurueemme jäsenet olivat myös kuin puulla päähän lyötyjä. Uskon, että tuollaiset ylimieliset teot kyllä löytää edestään jonakin päivänä. Olisi mielenkiintoista tavata tuo Herra Isoherra vielä jonakin päivänä ja puhua tuosta asiasta, Tiina Niiniaho toteaa.

Herra Isoherra oli itselleen vieraan tilanteen edessä. Naiset eivät ole Suomen lain mukaan asevelvollisia, mutta he voivat suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen. Vapaaehtoinen asepalvelus ei käytännössä eroa varusmiespalveluksesta muuten kuin nimen osalta, ja arkikielessä asepalvelusta suorittavia naisia kutsutaan usein varusmiehiksi. Kun alkuun oli 1990-luvulla päästy, naisten vapaaehtoisen asepalveluksen loppuun asti suorittaa nykyään vuosittain 400–500 naista.

Isä kannusti Tiinaa armeijan riveihin, mutta Niiniahon äiti syytti kaikesta Elisabet Rehniä. Suomen ensimmäinen naispuolustusministeri Elisabet Rehn vahvisti lain naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta helmikuussa 1995.

Niiniahon äiti ei ollut ajatustensa kanssa yksin. Noihin aikoihin syntyneessä Popeda-yhtyeen kappaleen kertosäkeessä lauletaan: ”Syytän sua Elisabet Rehn, mun vaimoni on kapiainen”. Rehn kuulikin kappaletta hoilattavan joka puolella, varsinkin rauhanturvajoukoissa, kun kävi tervehtimässä heitä Golanissa ja Etelä-Libanonissa.

– Nuorena haaveilin ammatista poliisina. Ajattelin, että poliisikouluun pääseminen nuorena, vasta lukion käyneenä naisena ei olisi välttämättä mitenkään helppoa. Kun näytti siltä, että naisilla voisi olla mahdollisuus osallistua vapaaehtoisesti asepalvelukseen lakimuutoksen jälkeen, innostuin ajatuksesta. Juttu oli selvä. Niinpä osallistuin ensimmäisiin naisten kutsuntoihin, Tiina Niiniaho kertoo.

Kutsuntojen jälkeen Niiniaho sai aloituspaikaksi Dragsvikin ensimmäisessä naisten saapumiserässä. Hän työskenteli tuolloin Saksassa.

– Olin tehnyt sinne työsopimuksen, ja vasta pari kuukautta oli takana. En halunnut jättää hienoa kokemustani kesken Saksassa ja niinpä tartuin puhelimeen. Kysyin, että mitäs nyt, kun en voisi vielä palata Suomeen. Siihen oli vastaus tietenkin, että sitten pitää hakea lykkäystä.

Näin saatiin historian ensimmäinen lykkäyshakemus naiselta. Niiniaholle hahmottui pian, että hän halusi hakea erikoisjoukkoihin Tikkakoskelle Ilmavoimien viestikouluun.

– Se tuntui hyvälle koulutuspaikalle. Olisi vähän muutakin kuin kovaa kuntoilua ja sissileirejä. Tikkakoskelle Ilmavoimien viestikouluun oli myös fyysiset ja psyykkiset pääsykokeet. Se tuntui hyvältä. Voisi aivan niin kuin testata vielä itseään, että olisiko minusta vapaaehtoiseksi asepalvelukseen.

Naiset voivat suorittaa asepalveluksen vapaaehtoisesti kaikissa puolustushaaroissa ja aselajeissa. Naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen pääsemisen edellytyksenä on Suomen kansalaisuus, 18–29 vuoden ikä sekä terveydentilan ja muiden henkilökohtaisten ominaisuuksien sopivuus sotilaskoulutukseen.

– Pärjäsin pääsykokeissa siten, että minut valittiin aloittamaan varusmiespalvelus Tikkakoskella tammikuussa 1997. Se oli kylmä tammikuu. Alokasaikana muistaakseni kaksi ensimmäistä viikkoa oli erilaisten testien ja lääkärintarkastuksien ja muiden soveltuvuuskokeiden tekemistä. Majoituimme naisten omassa tuvassa, meitä oli kuusi naista. Meillä oli omat pesu-ja wc-tilat sekä oma pesukone henkilökohtaisille alusvaatteille. Asepalveluksen aloitus oli toki jännittävää. Ei yhtään pelottavaa. Odotin innolla, mitä kaikkea saisin kokea ja oppia tuona aikana.

Aloittaessaan varusmiespalvelusta Niiniaho ei osannut edes epäillä, että varusmiehet tai kouluttajat suhtautuisivat jotenkin erityisesti naisiin. Todellisuus iski vastaan jo ensimmäisten viikkojen aikana.

– Komppanian käytävillä olikin miespuolisia alokkaita, jotka huutelivat perään. Nuo kommentit ja huutelut olivat sukupuoleen viittaavia ja seksuaalisuuteen liittyviä. Muistan yhden tilanteen. Yksi alokas istui muutaman muun alokkaan kanssa komppanian käytävällä lämmityspatterin päällä. Kun kuljin ohi, hän huusi perääni, että olet tullut hakemaan vain seksiä täältä. Olin ymmälläni ja mietin, voiko olla mahdollista, että koko palvelusaika onkin tällaista. Huoleni oli kuitenkin aiheeton. Tuon ensimmäisen kahden viikon aikana tehtyjen erilaisten soveltuvuustestien jälkeen nuo huutelut loppuivat kokonaan. Järjestelmä toimi. Nuo kaikki huutelijat lähtivät niin sanotusti ’kotiin kasvamaan’.

Niiniaho suoritti koulutushaarana sotilaspoliisikoulutuksen Mikkelissä. Hän palveli Ilmavoimissa, mutta on sotilaspoliisi aliupseerina. Niiniaho viihtyi armeijan harmaissa niin, että lähti sieltä ulos kersantin natsoissa. Nyt muutama vuosikymmen myöhemmin Niiniaho toteaa, että on vaikea itse arvioida, että miten heihin suhtauduttiin naisina.

– Mehän emme pysty vertaamaan, kun meillä vain yksi kokemus itsellämme. Joku kapiainen voisi olla parempi vastamaan siihen, että miten he ovat huomanneet naisten tulon asepalvelukseen ja, että liittyykö siihen jotain poikkeavaa. Kyllä minulla on todella hyvät kokemukset siitä, että meihin suhtauduttiin hyvin.

Myöhemmin Niiniaho lähti rauhanturvaajaksi Bosniaan. Nykyään hän on sotilasarvoltaan reservin ylikersantti. Siviilissä hän on hakeutunut turvallisuusalalle ja turvallisuusjohtamisen tehtäviin. Viime aikoina hän on toiminut palotarkastajan virassa pelastuslaitoksella.

– Armeija varmasti paljon vaikutti ajatusmaailmaani, ilman sitä en tiedä, missä nyt olisin, kun aikoinaan tein valinnan armeijaan lähdön ja fysiikan opiskelemisen välillä armeijan voitoksi. Koen edelleen, että se oli hyvä ja oikea valinta minulle.

”– Koen edelleen, että armeija oli hyvä ja oikea valinta minulle.”

TIESITKÖ?