– Valtiollisen edustuskorun myötä suomalaisen beryllin arvostus varmasti nousee myös meillä Suomessa

Rouva Jenni Haukiolla on kunnia ensimmäisenä Suomen tasavallan presidentin puolisona kantaa Suomen valtiollista edustuskorua. Jaloberyllikorun berylli on Luumäen kaivoksesta.

Teksti: Reetta Reinman

Tasavallan presidentin puoliso, rouva Jenni Haukio vastaanotti 31. toukokuuta korutaiteilija Heli Kauhasen suunnitteleman kaurakorun edustuskäyttöön presidenteille ja heidän puolisoilleen. Rouva Haukio edusti korussa ensimmäisen kerran Pohjoismaiden valtionpäämiesten kunniaksi järjestetyillä Presidentinlinnan illallisella 1. kesäkuuta.

Korun virallinen luovuttaja ja hankkeen koordinoija on Suomen Kultaseppien Liitto. Korusta on tehty lahjakirja, johon lahtelainen valokuvaaja Teemu Töyrylä on ottanut kuvat. Korun kotelo, joka toimii näytteillepanoalustana, on valmistettu koivusta.

Suomen valtiollisessa edustuskorussa kimaltavat suomalaiset akvamariinin sävyiset jaloberyllit ovat löytyneet Luumäen kunnan Kännätsalosta Etelä-Karjalasta1980-lopulla. Jaloberyllikiteet ovat odottaneet löytäjänsä kassakaapissa lähes 30 vuotta. Rouva Haukion kaulaa koristavassa korussa olevat akvamariinin sävyiset 80 karaatin jaloberyllit ovat harvinaisia sekä kokonsa että värinsä puolesta.

Jaloberyllien löytäjä lahjoitti edustuskoruun myös kullan. Se on samoin suomalaista alkuperää, Lemmenjoen huuhdontakultaa, joka on seostettu valkokullaksi palladiumilla.

KauppaSuomi-lehti lähti ottamaan selvää, miten Luumäen Kännätsalon jaloberyllikaivoksessa tehdään tänään. Luumäen beryllikaivos löytyi vuonna 1982 vahingossa tien rakentamisen yhteydessä. Kallioleikkausten louhinnan yhteydessä löytyi erikoisennäköisiä värikkäitä kiviä, joita ensin luultiin topaaseiksi.

Asiantuntijoiden mukaan ensimmäiset löydökset saattoivat ollakin topaaseja, mutta myöhemmin alueelta alkoi löytyä myös berylliä. 1980-luvun beryllikaivosyrittäjät luopuivat kaivostoiminnasta muutaman vuoden kuluttua.

2000-luvun alussa Karelia Beryl sai valtaus- ja tutkimusluvan Luumäen kaivokseen ja alkoi louhia sieltä eri kaivoskivennäisiä. Heillä on markkinointilupa 5,3 hehtaarin kaivospiirille. Karelia Berylin päätuotteet ovat beryllin eri muodot: vihreäberylli, kultaberylli sekä aquamariini. Beryllin arvo liikkuu sadoissa euroissa karaateissa.

Karelia Berylin kahden miehen joukko louhii tällä hetkellä berylliä Luumäellä lähinnä harrastuksenaan.

– Beryllin löytäminen ei ole helppoa; jonain vuonna löytyy, toisena ei löydy mitään. Beryllien koko vaihtelee suuresti, voisi sanoa, että olemme löytäneet kaikenkokoisia beryllejä, Timo Rönkä Karelia Berylistä kertoo.

Hänen mukaansa beryllin louhinnassa Luumäen kaivoksessa on raapaistu vasta pintaa.

– Louhintaa voi jatkaa 30 metriin, tähän mennessä olemme louhineet avolouhoksessa kiintokallion pinnasta noin kymmeneen metriin.

Beryllit erotellaan muusta kiviaineksesta vedellä, mitään kemikaaleja erotteluprosessissa ei käytetä.

– Talvella Suomen olosuhteissa beryllien erottaminen onkin mahdotonta, Rönkä sanoo.

Timo Rönkä kertoo, että kaikki kivet, joita Karelia Beryl tuottaa ovat uniikkeja ja kahta samanlaista kiveä ei ole.

– Kivien hionnoissa olemme toteuttaneet niin perinteisiä kuin fantasiamallejakin.

Röngän mukaan suomalainen berylli on kansainvälisesti erittäin korkealaatuista. Luumäen uniikit arvokivet menevät pääosin Keski-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

– Suomessa Tillander on tehnyt paljon kauniita beryllikoruja kelta- ja valkokullan kanssa, ja Kalevala Korulla on nyt merkittävä hanke Luumäen beryllin jalostamisessa uniikeiksi koruiksi.

Kalevala Korun 80-vuotissyntymäpäivänä 8.12.2017 julkistetaan Pohjoinen valo -teemainen beryllikokonaisuus. Luumäen beryllin innoittamana Kalevala Korun kutsumat kahdeksan suomalaista korumuotoilijaa esittelee Kalevala Korun 80-vuotissyntymäpäivän kunniaksi tulkintansa teemasta.

– Uskon, että Suomen valtiollisen edustuskorun myötä, jota rouva Jenni Haukio nyt ensimmäisenä kantaa, suomalaisen beryllin arvostus nousee myös meillä Suomessa, Timo Rönkä toteaa.

”– Tähän mennessä olemme louhineet avolouhoksessa kiintokallion pinnasta noin kymmeneen metriin.”