Haapanalla menee erityisen huonosti

Suomalaisten sorsalajien kannat ovat taantuneet. Poikkeuksen tekee sinisorsa, joka pärjää kohtuullisesti. Sen kannat ovatkin nousussa.

Vesilintukannat lasketaan Suomessa vuosittain. Tehtävää ovat hoitaneet Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos sekä luonnontieteellinen museo. Maastolaskennat on tehty 28 vuotta samalla menetelmällä. Viime vuodesta lähtien menetelmää on tehostettu.

Varsinaisen laskentatyön tekevät vapaaehtoiset metsästäjät ja lintuharrastajat. Saatujen lukujen perusteella Luke (entinen RKTL) käsittelee laskenta-aineiston. Vesilintulaskentojen perusteella laaditaan vuosittain arvio sorsakantojen tilasta ja tuotosta ennen vesilintujen metsästyksen alkua.

Vesilintujen kanta-arvion yhteydessä on todettu, että 2000-luvulta lähtien tärkein metsästettävä laji on sinisorsa. Kantaan on voinut myötävaikuttaa hyvä vuotuinen poikastuotto, minkä vuoksi laji näyttää sietävän nykyisen tasoista metsästysverotusta. Myös lämpimät talvet Suomessa ja koko Euroopassa ovat edesauttaneet sinisorsan selviytymistä. Taantuneisiin sorsalajeihin kuuluu sekä pitkän että lyhyen matkan muuttajia. Siitä voidaan päätellä, että taantumisen syyt mitä ilmeisimmin löytyvät pesimäseuduilta, muuttomatkoilta ja yhteisiltä levähdyspaikoilta.

Tavin kannanvaihtelut ovat olleet melko voimakkaat koko tarkastelujakson aikana.

Erityisen huolestuneita tutkijat ovat olleet haapanan taantumisesta. Myös telkän kanta on pienentynyt viime vuosina, mutta taantuminen on ollut haapanaa pienempi. Taantumisen syiden selvittäminen on vesilintututkimuksen keskeisiä kysymyksiä.

Vesilintujen taantuma on koskettanut erityisesti rehevillä vesillä pesiviä lajeja, kuten haapanaa, jouhisorsaa, heinätavia ja sotkia.

Miksi esimerkiksi tavi on taantunut voimakkaammin rehevillä kuin karuilla järvillä?

Selitykseksi arvioidaan rehevien vesien ylirehevöitymistä, vesien samentumista sekä muutoksia ravintoketjussa. Tällaisia ovat muun muassa voimakas särkikalakannan kasvu ja siitä johtuva ravintokilpailu vesilintujen kanssa. Tuo koskee erityisesti poikasaikaista ravinnon saantia, mikä voi heikentää sorsien elinmahdollisuuksia.

Esimerkkilajina pesimäympäristön vaikutuksista pidetään jouhkisorsaa, jonka kanta on tasaisesti taantunut. Rehevien vesistöjen rannoilla pesivän lajin elinpiiri on kaventunut, kun rantaniityt ovat kadonneet karjanlaiduntamisen myötä.

Myös laulujoutsenen lisääntymisen on epäilty vaikuttaneen kielteisesti muihin vesilintuihin.

Sorsat ovat muuttolintuja eivätkä ne tunne valtakuntien rajoja. Sorsakantojen tilaa ei ratkaista siten yhdessä maassa. Niinpä huhtikuussa järjestettiin sorsatutkijoiden kokous Hangossa. Suomi on tärkeä pesimäalue monille Euroopan sorsille.

Metsästyksen kannalta tärkein sorsa on sinisorsa, jonka kanta on kasvussa. Hyvä uutinen metsästäjien kannalta on, ettei sinisorsan kantaa ole välittömästi tarve suojella metsästyksen rajoittamisella.

Vesilintujen taantuma on koskettanut rehevillä vesillä pesiviä lajeja, kuten haapanaa, jouhisorsaa, heinätavia ja sotkia.

Miksi tavi on taantunut voimakkaammin rehevillä kuin karuilla järvillä?

Selitykseksi arvioidaan rehevien vesien ylirehevöitymistä, samentumista sekä muutoksia ravintoketjussa. Tällaisia ovat muun muassa voimakas särkikalakannan kasvu ja siitä johtuva lisääntynyt ravintokilpailu vesilintujen kanssa.

Tuo koskee varsinkin poikasaikaista ravinnon saantia, mikä voi heikentää sorsien elinmahdollisuuksia.

Esimerkkilajina pesimäympäristön muutoksen vaikutuksista pidetään jouhkisorsaa, jonka kanta on tasaisesti taantunut. Rehevien vesistöjen rannoilla pesivän lajin elinpiiri on kaventunut, kun rantaniityt ovat kadonneet karjanlaiduntamisen myötä.

Taantuneisiin lajeihin kuuluu sekä pitkän että lyhyen matkan muuttajia. Siitä voidaan päätellä, että taantumisen syyt mitä ilmeisimmin löytyvät pesimäseuduilta tai muuttomatkoilta ja yhteisiltä levähdyspaikoilta.

Viime syksy oli Satakunnan vesialueilla hyvä sorsavuosi. Kaikki merkit viittaavat siihen, että tästä vuodesta on tulossa samanlainen. Tosin vuodet eivät ole veljiä keskenään eikä riistaa ole kaikin paikoin samalla tavalla.

– Ei se riista meillekään aivan itsestään pakastimeen lennä, satakuntalainen metsästäjä Hannu Heino naurahtaa.

– Minulla on vakiintuneet paikat ja harjoitamme isäni kanssa pitkäjännitteitä ruokintatoimintaa.

Kuinka lintukannat ovat metsästäjän mielestä vuosien mittaan muuttuneet?

– Sorsien määrä voi kyllä vaihdella vuodesta toiseen. Joskus on ollut laihoja vuosia ja on kerrottu, että siitä ja siitä syystä kannat ovat romahtaneet. Aina ne ovat kuitenkin elpyneet ja välillä näyttäytyneet hyvinkin runsaina. Keväät ovat olleet lämpimiä ja pesinnät onnistuneet hyvin. Varikset tosin yrittävät tehdä kiusaa. Niistä osaltaan riippuu sorsien määrä syksyllä. Odotukset kuitenkin ovat hyvät.

Harjavallassa asuva Pekka Teini on koiramies ja monipuolinen metsästäjä.

– Metsästäjän kannalta sinisorsa on ehdottomasti tärkein sorsalaji. Se on pärjännyt kohtalaisen hyvin, vaikka sorsakannat yleisesti ovat taantuneet. Metsästäjät ovat tehneet merkittävän työn lintukantojen laskemisessa. Nyt toukokuun alussa näyttäisi, että Satakunnassa sorsia on samalla tavoin kuin viime vuonna. Heinäkuun lopulla tiedetään tarkemmin tämän vuoden tilanne.

– Toukokuun lopun lämpötilat ovat ratkaisevia pesinnän onnistumiselle. Se on varma, että tänäkin vuonna ollaan pelipaikalla, kun sorsastus elokuun 20. päivä alkaa, Pekka Teini vakuuttaa

Vesilintujen taantuma on koskettanut erityisesti rehevillä vesillä pesiviä lajeja, kuten haapanaa, jouhisorsaa, heinätavia ja sotkia.
– Varikset tosin yrittävät tehdä kiusaa. Niistä osaltaan riippuu sorsien määrä.