Vaellukselle valmistaudutaan ylläpitämällä hyvää kestävyyskuntoa

Ylivieskan Ladun puheenjohtaja Seppo Kallio muistuttaa, että vaeltajille parasta palautumista on illalla rentoutua, lepäillä ja nauttia päivän saavutuksista. Saunominen hoitaa kehoa ja mieltä, samoin venyttely. Tarpeeksi pitkät yöunet ovat myös tärkeä turvallisuustekijä, väsyneenä onnettomuusriski kasvaa.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Ylivieskan Latu ry

Peruskunnosta huolehtiminen on olennaisen tärkeää vaellusretkelle valmistautumista. Tämä tarkoittaa ympärivuotista lenkkeilyä: kävelyä, hölkkää, hiihtoa, patikointia. Työmatkaliikunta ja kaikki hyötyliikunta on erinomaista peruskunnosta huolehtimista, hyötyliikkuen kunto kohenee itsestään ja kuin huomaamatta. Hyvästä kestävyyskunnosta huolehtiminen on vaeltajille myös tärkeintä psyykkistä valmentautumista; kun jaksaa fyysisesti, on helpompi jaksaa myös henkisesti. Näin pohdiskelee Ylivieskan Ladun puheenjohtaja Seppo Kallio.

– Vaellusmatkaa suunnitellessa tärkeintä on suunnitella reitti huolellisesti, miettiä, missä yöpyy ja tarkistaa, miten vaellusreitin varrella on vesipisteitä, jotta tietää, paljonko joutuu päivittäin kantamaan vettä mukanaan. Perussääntö on, että päivän vesitarpeet kulkisivat mukana, jos jostain syystä maaston vesipisteiden kanssa on ongelmia. Riittävä vedenjuominen on olennaisen tärkeä asia vaellusreissulla, korostaa Kallio.

Hänen mukaansa noin 10–20 kilometrin pituinen vaellusmatka on sopiva päivittäinen matka; näin vaeltaminen on kivaa ja nautinnollista.

Rinkan sopivaksi painoksi Kallio suosittaa korkeintaan 20 kiloa.

– Yleensä sanotaan perussäännöksi, että rinkka saisi painaa korkeintaan kolmasosan vaeltajan omasta painosta.

Vesi painaa sen minkä painaa, painavia ruokia Kallio ei kehota kantamaan mukanaan.

– Kuivatettu ruoka on parasta. Kaikkea voi kuivattaa aivan kotiuunissa, eikä välttämättä tarvita erillisiä kuivureita vaellusruoan valmistamisessa. Toki kaupasta saa nykyään monipuolisesti kaikkea kuivattua valmiina. Vaellusruoassa on tärkeintä, että siinä on riittävästi energiaa. Herkkujakin on hyvä olla mukana, niitä on kiva napostella illalla lepäillessä ja lueskellessa, sanoo Kallio.

Teltan valinnassa Kallion mukaan on olennaista, että se sopii vaellusmaastoon ja vuodenaikaan, on valmistettu kestävästä kankaasta, hengittää ja pitää hyvin vettä. Tärkein vaellusvaruste löytyy jaloista.

– Hyvä vaelluskenkä on omalle jalalle passeli, tukee jalkaterää ja nilkkaa. Tärkeää on myös, että kenkä sopii vaellusmaastoon; onko valintana vaelluskenkä tai -saapas, maasto ja vuodenaika määrittävät tätä.

Vaelluskenkä on Kallion mukaan parasta ostaa iltapäivällä tai illalla, kun jaloissa kulkee jo mukana päivän rasitukset ja turvotukset. Vaelluskenkiä on hänen mielestään syytä sisäänajaa riittävän pitkän aikaa ennen vaellukselle lähtöä, että jalka ehtii tottua niihin.

Ylivieskan Ladun puheenjohtaja Seppo Kallio iloitsee patikointiharrastuksen suosiosta, laji saa koko ajan lisää ystäviä kaikista ikäryhmistä. Jokainen myös löytää mieltymyksiinsä ja kuntoonsa sopivan luonnossa liikkumistavan.

Ylivieskan Latu järjestää monenlaista luontoliikuntaa: vaellusretkiä, patikointia, pyöräilyretkiä, melontaa, lumikenkäilyä, avantouintia, ja lapsille esimerkiksi Muumipolkuja. Ylivieskan Ladun kattojärjestö on Suomen Latu, ja jäsenet pääsevät hyödyntämään Suomen Ladun jäsenetuja, kuten erilaisia alennuksia. Jokainen jäsen saa viisi kertaa vuodessa ilmestyvän Suomen Ladun jäsenlehden.

– Me Ylivieskan Ladussa vuokraamme jäsenillemme retkeily- ja melontavarusteita, tähän palveluumme jäsenemme ovat hyvin tyytyväisiä, Kallio korostaa.

Jäsenmaksu Ylivieskan Ladussa on 21 euroa henkilöjäseneltä, koko perhe pääsee jäseneksi 29 eurolla. Jäseniä Ylivieskan Ladussa on noin 700.

Ylivieskalaissyntyinen, reilu viisikymppinen Seppo Kallio on tottunut liikkumaan luonnossa lapsesta saakka; nuorempana tehtiin pidempiä vaellusreissuja, aikuisiällä vaellukset sovitetaan työn ja perheen kanssa yhteen sopiviksi. Viime aikoina Kallio on monien muiden suomalaisten tavoin innostunut melonnasta.

– Sitten kun melonnan tekniikan oivaltaa ja omaksuu, melonta on aivan erinomaista liikuntaa koko vartalolle. Aluksi ennen kuin tekniikka on hallinnassa, hartiat ja kädet helposti kipeytyvät, mutta mitenkään vaikeaa melonnan tekniikan oppiminen ei ole, Kallio toteaa kannustaen nauttimaan meloen Suomen rikkaista vesistöistä.

”– Sitten kun melonnan tekniikan oivaltaa ja omaksuu, se on erinomaista liikuntaa koko vartalolle. ”