Kirjassa ääneen pääsevät Speden perheenjäsenet sekä parhaat ystävät

Elämäkerta kertoo Suomen tunnetuimman viihdyttäjän Pertti Pasasen tarinan alusta loppuun.

Pertti Pasanen oli vilkas, kekseliäs, ulospäinsuuntautunut ja huomionhakuinen nuori mies. Kotikaupungissaan Kuopiossa hänet tunsi aluksi vain nuoriso, mutta myöhemmin kaikki muutkin. Erikoista Spede-nimeä käyttävä poika esitti lyseon juhlissa kreisihuumoria, työnteli omatekoista skootteria kaduilla ja kehitteli kellarissa räjähdysaineita. Kukaan ei ihmetellyt, kun Spedestä lopulta tuli tähti ja koko kansan naurattaja.

Mutta mitä hänelle sitten tapahtui? Lehtien palstoilla ja televisiossakin alkoi näyttäytyä toisenlainen Spede: helposti ärsyyntyvä, riitaa haastava ja ennen kaikkea huono häviäjä. Ikääntyessään Spede kartteli ihmisiä, vältteli julkisuutta ja vaikutti erakolta. Tv- ja elokuvaviihteellä omaisuuden luonut mies alkoi muistuttaa Roope Ankkaa muutenkin kuin rikkauksiltaan: hän eväsi ikäviä kirjoittavilta kriitikoilta juomatarjoilut ja pirstoi kirveellä filminauhojaan protestiksi elokuvasäätiölle.

Tämä ei ole koko kuva Spedestä. Tuomas Marjamäen kirjoittama elämäkerta Spede, nimittäin (Docendo) pureutuu tiukasti Spede Pasasen (1930-2001) elämään ja löytää sieltä laajan värikirjon. Se kuvaa Speden tien Kuopiosta Helsinkiin, opiskelijapiireistä televisioon sekä lopulta koomikoksi ja todellisen viihdeimperiumin keisariksi.

Spede oli kaikille tuttu, mutta kovin moni ei tuntenut todellista ihmistä julkisen kuoren takana. Kirjassa ääneen pääsevät Speden perheenjäsenet sekä parhaat ystävät – ne harvat, joille Spede eläessään uskoutui. Hän oli halutessaan hauska seuramies, kohtelias seurustelukumppani ja hyvä isä, mutta kaikkea omalla omituisella tavallaan.

– Pertti oli juuri ostanut ison Bemarin ja täräytti sillä itse liikennevaloissa edellä ajavan auton perään. Hän oli kauhean hurjana ja syöksyi räyhäämään kuskille. No se sattui olemaan mun gynekologi, jota Pertti ei tietenkään tuntenut. Kuulin sitten myöhemmin vastaanotolla, kun gynekologi kertoi, että oli saada turpaansa mun mieheltä, Speden ex-vaimo Pirjo Pasanen muistelee Spede, nimittäin -kirjassa.

Alkoholi ei ollut Spedelle koskaan ongelma, mutta hänen vaikeista tupakkalakoista tuli valtakunnallinen vitsi. Yksi yritys päästä eroon sauhuttelusta alkoi siitä, kun Spede ajoi kovaa ylinopeutta keikalleen ja pudotti kesken ajon tupakan syliinsä. Spede pysäytti auton, sammutti palavat housunsa ja uhosi lopettavansa tupakoinnin siihen paikkaan. Mieli kuitenkin muuttui, kun hän huomasi välttäneensä episodin vuoksi poliisin ratsian.

– Tämä on pelkästään tupakan ansiota. En lopeta polttamista ikinä!

Spede suhtautui kaikkeen aina äärimmäisellä tavalla. Kun hän innostui muotipeli squashista, sitä piti päästä pelaamaan kuutena päivänä viikossa. Kun kaunis nainen myi hänelle arpoja, Spede osti kaikki. Yhtä ehdoton hän oli ihmissuhteissaan. Jos joku petti luottamuksen, välit olivat poikki loppuiän.

Spede, nimittäin kertoo kokonaisesta luvusta Suomen viihdehistoriassa. Rillumarei-kauden päätyttyä ja Suomen Filmiteollisuuden kulissien kaaduttua alkoi vuosikymmeniä kestänyt Spede Pasasen aika. Televisiossa Spede Show naulitsi suomalaiset perheet ruudun ääreen ja valkokankaalla Uuno Turhapuro -elokuvat saivat suosion, jota ei toistaiseksi mikään ole pystynyt horjuttamaan.

Spede teki tähtiä Simo Salmisesta , Vesa-Matti Loirista , Riitta Väisäsestä ja Hannele Laurista. Hän antoi monelle nuorelle viihdyttäjälle mahdollisuuden tuoda kykynsä esiin ja samalla piti taloudellisesti pystyssä suomalaisia elokuvateattereita ja jopa vihollisekseen kokemaansa elokuvasäätiötä. Veikkauksen pelinä Speden Spelit rahoitti lopulta jopa korkeakulttuuria ja urheilua.

Elämänsä loppupuolella Spede koki, ettei ollut saanut riittävää arvostusta. Hän ei eläessään saanut palkintoja työstään tai tunnustusta kulttuuriväeltä. Monella tavoin laiminlyöty terveys alkoi vihoitella ja pitkäaikainen suhde Riitta Väisäsen kanssa loppui nolosti. Kaksi pahaa floppia päättivät elokuvauran. Lehdistö alkoi käyttäytyä hyökkäävästi ja nosti Speden yksityiselämän tapetille – Spede vastasi vähintään samalla mitalla.

Moni luuli vanhan miehen viimeistään tässä vaiheessa katkeroituneen, mutta totuus oli toinen. Spede vain valikoi tarkasti lähipiirinsä ja omistautui rakkaille harrastuksilleen: golfille ja keksintöjen keksimiselle. Niiden parissa hän tunsi olevansa yhtä täynnä elämää kuin nuorena poikana Kuopiossa. Ennen kuolemaansa Spedellä oli vielä vakaa aikomus aloittaa uusi elämänvaihe. Suunnitelmat kariutuivat Kirkkonummella, Sarfvikin golfkentällä 7. syyskuuta 2001.

Jos aihepiiri kiinnostaa, Spede-kirjan ohessa kannattaa tutustua toiseenkin teokseen. Docendo julkaisee Tuomas Marjamäen aiemman teoksen Simo Salminen – Se se vaan on sillä lailla (2012) tänä syksynä uudelleen päivitettynä painoksena.

”– Kun kaunis nainen myi hänelle arpoja, Spede osti kaikki.”
”– Hän oli halutessaan hauska seuramies, kohtelias seurustelukumppani ja hyvä isä, mutta kaikkea omalla omituisella tavallaan.”