Tsaariperheen timanttisormuksen keskellä on suuriruhtinatar Aleksandra Petrovnan nimikirjaimet

Tsaariperheeseen kuuluneen suuriruhtinatar Aleksandra Petrovnan kätilölleen aikanaan lahjaksi antama timantista, emalista ja kullasta valmistettu sormus huutokaupattiin Huutokauppa Helanderissa 5. lokakuuta. Sormuksen vasarahinta oli 17 000 euroa. Lopulliseksi hinnaksi muodostui 20 405 euroa.

Suuriruhtinatar Aleksandra Petrovna (2.6.1838 - 25.4.1900) oli syntymänimeltään Alexandra Friederike Wilhelmine von Oldenburg. Hän oli saksalaissukuinen herttuatar ja tsaari Paavali I:n lapsenlapsenlapsi. Aleksandra (tässä vaiheessa vielä von Oldenburg) varttui kuitenkin Pietarissa ja avioitui suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitš Romanovin (8.8.1831 – 25.4.1891) kanssa vuonna 1856.

Nikolai Romanov oli taas tsaari Nikolai I:n poika, joten suvusta ei vaikutusvaltaa puuttunut. Avioiduttuaan Aleksandra von Oldenburg kääntyi ortodoksiseen uskoon ja vaihtoi nimensä Aleksandra Petrovnaksi.

Avioliittonsa aikana Aleksandra ja Nikolai saivat kaksi lasta, Nikolai Nikolajevitš Romanov nuoremman (18.11.1856) sekä Pjotr Nikolajevits Romanovin (10.1.1864). Huutokauppa Helanderissa Helsingissä 5. lokakuuta huutokaupattu timanttisormus on Aleksandra Petrovnan kätilölleen kiitokseksi tilaama sormus.

Lapsista vanhempi, Nikolai Romanov nuorempi nousi elämässään korkeaan asemaan Venäjän armeijassa. Nikolai toimi muun muassa armeijan ylipäällikkönä itärintamalla, ensimmäisen maailmansodan aikaan.

Veljeksistä nuorempi Pjotr Romanov ei saavuttanut Nikolain tavoin arvonimeä armejan palveluksessa, mutta avioitui sen sijaan viisaasti Montenegron kuninkaaliseen sukuun. Pjotr säilyttikin avioliiton sekä sukunsa kautta saamansa vaikutusvallan aina helmikuun vallankumoukseen saakka, jolloin tsaariperhe luovutti valtansa väliaikaiselle hallitukselle.

Aleksandra Petrovnan avioliitto Nikolai Nikolajevitš Romanovin kanssa ei kahdesta poikalapsesta huolimatta ollu ruusuilla kävelemistä. Vaatimaton ja uskollinen Aleksandra ei viihtynyt hovissa, vaan halusi auttaa varattomia ja vähäosaisempia. Nikolai tunnettiin sen sijaan naistenmiehenä, joka rakasti elämäänsä rikkauksien keskellä.

Vuonna 1880 Aleksandra muutti Kiovaan ja ryhtyi myöhemmin nunnaksi. Pariskunnan tiet erosivat lopullisesti. Nikolai sai sen sijaan 1860-luvun lopulta alkaen vielä viisi lasta. Kaikesta huolimatta Aleksandra Petrovna ei koskaan hyväksynyt virallista eroa, vaan pariskunta pysyi avioliitossa elämänsä loppuun saakka.

Sormus tuotiin Huutokauppa Helanderille suvun perintökoruna, joka oli saatu 1600-luvulla. Korun Helanderille tuoneella suvulla oli varmaa tietoa sen matkasta aina 1900-luvun alusta alkaen, sillä sormuksen tiedetään kuuluneen perheen äidille sekä jo edesmenneelle isoäidille.

Timanttisormuksen tarkemman historian selvittämiseksi apua lähdettiin hakemaan yhdeltä maailman tunnetuimmalta aihepiirin asiantuntijalta, Ulla Tillander-Godenhielmiltä. Tillander-Godenhielmin asiantuntijaverkoston avustuksella onnistuttiinkin lopulta jäljittämään sormuksen todellinen alkuperä, sekä osa sen kiinnostavasta historiasta.

Heti tutkimuksen alussa kävi ilmi, että 1600-luvulta ollut sormus onkin valmistettu vasta 1800-luvulla. Röntgenlaitteella määritetty ikä perustuu korun materiaalien tutkimiseen. Sormuksen keskellä, timantein muodostettujen nimikirjaimien selvittämiseen meni aikaa.

Asiantuntijat kävivät läpi tsaariperheen nimiä, jotka olisivat käyttäneet A.P -kirjainyhdistelmää, mutta yksikään suvun miehistä ei siihen sopinut. Lopulta venäläisten asiantuntijoiden kanssa tehdyn yhteistyön avulla saatiin selville, että sormuksen nimikirjaimet viittasivat suuriruhtinatar Aleksandra Petrovnaan.

Korun tekijäksi paljastui tunnettu Pietarilainen kultaseppä Aleksander Hau. Kultaseppä Hau oli aikanaan vastuussa kaikista Petrovnan lahjaksi antamien korujen valmistuksesta. Asiantuntijat eivät vielä kuitenkaan osaa sanoa varmaksi, kuinka sormus liittyy sen nykyiseen perheeseen. Sormuksen provenienssi saatiin selvitettyä Zagoryansky-Kisel -sukuun saakka, mutta tämän suvun ja nykyisen omistajan välisestä ajasta ei tiedetä.

Venäjän keisarikunnan aikaan oli varsin yleistä palkita henkilöitä erilaisilla lahjoilla, kuten koruilla, nuuskarasioilla tai kelloilla. Suuriruhtinaiden tai muiden Venäjän keisarikunnan aikaisien aatelisten lahjaksi antamia esineitä ei markkinoilla usein nähdä siitäkin huolimatta, että niitä on edelleen olemassa myös Suomessa.

Vuonna 1917 alkaneet levottomuudet saivat Romanovin suvun pakenemaan ja luovuttamaan 300 vuotta kestäneen Venäjän keisarikunnan hallitsemisen muille. Perheen paettessa moni tsaariperheen esineistä kulkeutuikin Venäjän ulkopuolelle. Kovin moni tsaariperheen jäsenistä ei päässyt pakoon. Suurin osa heistä teloitettiin Venäjällä.