– Himmeli on myös kunnianosoitus maan antimille

Lapsuuden joulujen himmeli liikahteli Eija Kosken sydämessä; tätä haluan tehdä

Himmelisti Eija Koski muistuttaa, että joulukuusi ei ole ollut kotiemme joulun keskipiste kuin vasta satakunta vuotta. Sitä ennen se oli himmeli. Tutkijan tarkkuudella Eija on kerännyt tietoa himmelistä, ekonomin taidoillaan onnistunut himmelin kansainvälistämisessä.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Reetta Reinman ja Maahenki

Mustasaaressa, Martoisten kylässä, lähellä Vaasaa asuva himmelisti Eija Koski, 50, on tehnyt himmeleitä 25 vuotta, ensin harrastuksena, sitten työnä. Edelleen hän löytää himmelin tekemisestä ja sen tuloksista uutta ja ihmeellistä.

– Himmeli on minulle universaalin kauneuden symboli, hän sanoo.

Hän korostaa, että himmeli on paljon enemmän kuin perinteinen suomalainen joulukoriste.

– Se on design-esine, ajan ja tilan taidetta.

Eija Koski sanoo, että himmelissä on kaikessa keveydessään, hetkellisyydessään ja hauraudessaan jotain suurta, kaunista ja syvästi harmonista.

– Himmeli on mielen tila, jonka tekemisessä prosessi on yhtä tärkeä kuin lopputulos.

Uudessa kirjassaan Himmelin harmonia (Maahenki 2017) Eija Koski avaa himmeliajattelunsa syvyyksiä ja opastaa kädestä pitäen sekä perinteisen että modernin himmelin tekoon. Tämä Eija Kosken kolmas himmelikirja, Himmelin harmonia on jatkoa Kosken kirjalle Himmeli (Maahenki 2012). Kosken himmeli-kirjoja on käännetty ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, espanjaksi ja japaniksi.

Uusin kirja, Himmelin harmonia ilmestyy samanaikaisesti sekä suomen- että japaninkielisenä versiona. Koski on pitänyt Japanissa kursseja, joiden osallistujat ovat oman kokemuksensa ja traditionsa pohjalta avanneet himmelintekijän omaa ymmärrystä entisestään. ”Himmelin katsominen on minulle kuin kuuntelisi kaunista intonaatiota, harmoniaa”, ammattimuusikko Makiko kommentoi Himmelin harmonia kirjassa. Yoko, maanviljelijä Hokkaidosta sanoo puolestaan: ” Kunnioitan himmeliä suomalaisena sieluna. Se on elämän symboli Suomessa. Kun tulin vierailultani Suomesta, tämä idea kehittyi sydämessäni.”

Eija Kosken kirjassa Himmelin harmonia on runsaasti hänen himmelikurssilaisten sitaatteja. Suomessa Eija Koski pitää himmelikursseja muun muassa Valamon luostarissa. ”Lapsuuden heiluva hämärä, käsin koskettava, läpinäkyvä, kaukainen. Juureva ajatus, haparoiva alue, aamuinen liike. Seisahtuva.” Kirjoittaa Valamon himmelikurssille osallistunut Ulla.

Tänä kesänä Japanissa Hokkaidolla oli suuri himmelitapahtuma, joka koostui himmelinäyttelyistä, workshopeista ja konserteista.

– Tapahtumaan oli kokoontunut satoja himmelifaneja ympäri Japania. Kaukaisimmat olivat lentäneet Hokkaidoon eteläisimmästä Japanista, yli 2000 kilometrin päästä, Koski kertoo.

Tapahtuman alkulähteenä oli Eija Kosken edellisenä vuonna Tokiossa pitämä himmelinäyttely.

– Himmelibuumi on Japanissa valtava, ja uusin, japaniksi ilmestyvä kirjani väylää himmelien tietä siellä edelleen eteenpäin. Eihän sitä koskaan tiedä, mihin tämä vielä johtaa, Koski toteaa.

Vuoden 2016 Eija Kosken Tokion näyttelyn kaikki himmelit jäivät Japaniin.

– Yksityisgalleria osti ne kaikki yksityiskokoelmiinsa. Tuossa samassa galleriassa on alkanut nyt myöhäissyksyllä Marimekko-näyttely.

Ensi vuodeksi Koski on sopinut suuret himmelinäyttelyt Ruotsiin ja Sveitsiin.

Rakkain himmelimateriaali Eija Koskelle on rukiinolki.

– Se aito ja oikea himmelimateriaali.

Koski kertoo, että sen myötä, kun hän on kulkenut maailmalla himmelilähettiläänä, rukiinoljen arvostus taidekäsityömateriaalina on koko ajan kasvanut.

– Kun pidän himmelikursseja Japanissa tai Sveitsissä, niin kurssimateriaali on ehdottomasti oma, itse keräämäni rukiinolki. Uudessa kirjassani, Himmelin harmonia olen tehnyt tietoisen valinnan ja ottanut mukaan ainoastaan luonnonmateriaalit. Niissä on omanlainen henkensä, Koski toteaa.

Himmelin tekeminen alkaa ruispellosta. Heinäkuun ensimmäisen viikon paikkeilla Eija Koski pistää sakset taskuunsa ja lähtee ruispellon laitaan.

– Heilimöinnin jälkeen, suunnilleen heinäkuun ensimmäisellä viikolla, rukiin olki on riittävän vahvaa kerättäväksi himmelitarpeita varten, hän kertoo.

Koski napsaisee rukiit läheltä maata, aina kämmenneen sopiva nippu kerrallaan. Pellolta tultua niput ripustetaan kodin navetan ovenpieleen auringonpaisteeseen noin neljän viikon ajaksi kultaantumaan. Välillä olkinippuja käännellään. Yleensä Koski kerää tuhatkunta olkinippua. Talven aikana niistä valmistuu hänen itsensä tekemiä himmeleitä, lisäksi olkinippuja tarvitaan hänen ohjaamillaan himmelikursseilla sekä tarvikepaketteihin. Postitse myymiinsä himmelitarvikepaketteihin Koski pätkii kunkin himmelimallin mukaiset oljet, lisäksi tarvikepakettiin tulee neula ja lankaa.

Kosken himmelitarpeisiin keräämä olki on vielä aivan vihreää.

– Jos olisin ruispellolla samoihin aikoihin kuin isäntä on puimurinsa kanssa, olisi olki jo liiaksi tummunutta, vallankin jos on ollut sateinen kesä – ja sopimatonta himmeleihin.

Eija Koski on onnekas nainen. Hän saa kerätä himmelitaidettaan varten tarvitsemansa rukiin oljen aviomiehensä Kari Kosken, 52, viljelemästä luomuruispellosta. Hän kiittää aviomiestään muutoinkin työnsä parhaimmaksi kannustajaksi.

Kosket asuvat Kari Kosken kotitilalla, jonka isännyys on ollut parikymmentä vuotta heidän. Karja on viljatilalta laitettu pois 1960-luvulla. Peltohehtaareja Kari Koskella on luomuviljelyksessä 132, luomulla pellot ovat olleet viitisentoista vuotta. Koski viljelee ruista, vehnää, ohraa ja kauraa. Koskien on tarkoitus rakentaa maatilalleen oma mylly, jossa voivat jauhaa omia jyviä sekä omaan käyttöön että myyntiin.

Eija Kosken EKoArt-yrityksen atelje on vanhaa kunnioittaen, mutta modernisti remontoidun maatilan asuinrakennuksen yläkerrassa.

Eija Kosken mielestä luomu on tulevaisuuden sana. Laajasti ymmärrettynä: ei vain yksin syötävänä asiana, vaikka Kosket pyrkivätkin omassa ruokataloudessaan suosimaan pääasiassa luomutuotteita ja ennen kaikkea lähellä kasvavia ja tuotettuja tuotteita.

Syksyisin Eija Koski nauttii marjastuksesta ja sienestyksestä. Hän myös pitää sienikursseja ja järjestää sieninäyttelyitä. Kesäaikaan hän järjestää villiyrttikursseja.

Alkukeväästä pitkälle syksyyn villiyrttejä ja muuta suomalaista superfoodia löytyy kotipihasta, metsän ja pellon reunoista. Trendikästä, erityisesti naisten suosimaa, kullankeltaista siitepölyä Koski saa ostaa naapurin mehiläistilalta. Villiyrteistä nokkonen on hänelle ykkönen, horsma kuin parsaa, mustaherukan ja pihlajanlehdistä syntyy hienoja juomia, kuusenkerkistä siirappia.

Eija Koski on iloinen siitä, miten rikkaan aarreaitan suomalainen luonto ja suomalaiset kädentaidot tarjoavat. Ja on surullinen siitä, miten kauas niistä olemme kulkeneet.

Pakosta ja pitämällä ei suomalaista aarreaittaa Kosken mukaan ole syytä avata, vaan arvostamalla ja rakkaudella, aina sydän edellä.

Kosken mielestä suomalaisen kansanperinteen ei missään nimessä tule juuttua ”tuohivirsuaikaan”, vaan historian juuriin tukeutuen kasvattaa ennakkoluulottomasti uusia oksia: elää ajassa ja kansainvälistyä.

Jokunen vuosi sitten japanilainen himmelitaiteilija Mutsuko Yamamoto matkusti idolinsa Eija Kosken luokse Osakasta Hokkaidon saarelta Mustasaareen. Yamamoton matkalla oli selkeä tavoite. Hän halusi saada Koskelta vastauksen mieltään askarruttavaan kysymykseen: Onko himmeleissä jotain pyhää.

Tutkijanluonteellaan Eija Koski lähti ottamaan asiasta selvää. Oppaikseen hän valjasti kirjalliset lähteet himmelin historiasta ja nykyisyydestä sekä ennen kaikkea oman intuitionsa.

Monenlaista pyhyyttä löytyi. Parhaiten himmelioljiksi sopivaa ruista sanotaan Jumalan viljaksi. Heilimöinnin hetki, kun ruistyttö kohtaa ruispoikansa, kestää vain muutaman minuutin, mutta siinä hetkessä kirjoittuu ikuisuus. Jouluna oljilla on suojeltu niin tupien kuin kirkkojenkin lattioilla kulkevia. Jouluolkiin, samoin kuin häätalojen lattioille levitettyihin olkiin on liittynyt vahvana hedelmällisyysriitti. Ja nukkuihan Vapahtajammekin seimessä olkien päällä. Katto-orsille on heitetty ennustusolkia.

” Minulle himmeli on pyhä: materiaalina, muotona ja kokonaisuuden tuomana levollisuutena”, Eija Koski kiteyttää uutuuskirjassaan.

– Semanttisesti pyhyyttä myös hyvin konkreettisesti: saksan himmel on suomeksi taivas, hän myös toteaa.

Kuopiosta kotoisin oleva Eija Koski on opiskellut kauppatieteiden maisteriksi. Hän on työskennellyt ulkomailla oppaana, Helsingissä keskuskauppakamarissa ja Vaasan yliopistossa tutkijana.

Väitöstutkimuksensa hän aloitti Vaasan yliopistossa vajaat kymmenen vuotta sitten. Viitisen vuotta sitten hän esitti itselleen kysymyksen: Mitä haluan oikeasti elämässäni tehdä. Eija Koski halusi tehdä käsitöitä, joiden maailmaan hänen äitinsä oli hänet lapsena tutustuttanut.

– Äidin kanssa teimme aina vaatteet yhdessä, samoin jouluaskartelut olivat meille tärkeä yhteinen harrastus. Äidin kanssa opin, että kädentaidoissa on myös vahva sosiaalinen – yhteisöllinen – ulottuvuus.

Lisäksi Koski tunsi vahvana luonnon kutsun. Myös polun luontoon hän oli löytänyt lapsuudessaan. Mummolaan johti metsäpolku, jonka varrella kasvoi kauniita kieloja. Pikku-Eija ilahdutti mummoaan alkukesästä tämän tästä itse keräämällään kielokimpulla.

Metsää Koski on rakastanut pikkutyttöajoistaan lähtien. Erityisesti hän rakastaa syksyistä metsää.

– Syksyllä jäkälät ovat kuin kristalleja, syvänvihreä sammal kuin samettia.

Eija Kosken sydän sanoi, että hänen täytyy jättää tutkijantyönsä Vaasan yliopistossa. Hän irtisanoutui ja perusti oman himmelitaiteeseen keskittyvän käsityöalan yrityksensä.

Himmeli nousi vahvana Eija Kosken sydämestä, jonne se oli tallentunut lapsuuden jouluina.

– Joulun aikaan tätini luona vieraillessani maalaistuvan katosta riippui olkinen himmeli. Se liikkui hiljalleen ilmavirrassa.

Aikuiset puhuivat. Minä vain tuijottelin himmelin liikehdintää. Se pysäytti ja lumosi.

Lapsuusmuistonsa innoittamana Koski lähti himmelikurssille ja aloitti monipolkuisen perehtymismatkansa himmelin historiaan. Kirjallisuuden ohella museot, erityisesti Pohjanmaan museo Vaasassa sekä vanhat postikortit tarjosivat hänelle lähdeaineistoa.

– Me suomalaiset olemme muuten unohtaneet, että joulukuusi ei ole ollut kotiemme joulun keskipiste kuin vasta satakunta vuotta, sitä ennen se oli himmeli, Koski kertoo.

Tutkimusmatkallaan himmelien historiaan hänelle myös selvisi, että himmeli ei ole suomalainen keksintö, vaan universaali asia.

– Olki- ja korsityöt ovat vanhimpia käsityötekniikoita ympäri maailman.

Ei mitään uutta auringon alla: Nykyään olki- ja korsityöt ovat trendikkäitä sekä meillä että maailmalla.

Pohjanmaan liiton kulttuurilautakunta myönsi 15.11.2017 himmelisti Eija Koskelle kulttuuripalkinnon. Palkinnon perusteluissa korostui Kosken tekemä työ himmeliperinteen uudistamiseksi. Palkinto on suuruudeltaan 3000 euroa.

Eija Kosken himmelitaidetta on netissä osoitteessa: www.ekoart.fi

”– Olki- ja korsityöt ovat vanhimpia käsityötekniikoita ympäri maailman.”

”– Joulun aikaan tätini luona vieraillessani maalaistuvan katosta riippui olkinen himmeli. Se liikkui hiljalleen ilmavirrassa. ”

”– Kun pidän himmelikursseja Japanissa tai Sveitsissä, niin kurssimateriaali on ehdottomasti oma, itse keräämäni rukiinolki.”