Huuliherpes kuriin pakurilla
Pakurikääpäuute ehkäisee tutkimusten mukaan suun alueella ilmenevää Herpes-virusta
Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan sodankyläläisen Pakuson valmistama pakurikääpäuute pystyy nitistämään huuliherpestä aiheuttavan viruksen aktivoitumisen. Tutkimustulokset on julkistettu viime syksynä Baselissa Sveitsissä kansainvälisessä kongressissa: the 65th International Congress and Annual Meeting of the Society for Medicinal Plant and Natural Product Research. Lisätutkimuksia tarvitaan pakurikääpäuutteen herpes-virusta torjuvien kemiallisten yhdisteiden tunnistamiseksi sekä yksityiskohtaisen toimintamekanismin määrittämiseksi.
Teksti ja kuva: Reetta Reinman
Helsingin yliopiston Farmaseuttisten biotieteiden osaston professori Heikki Vuorela ja yliopistonlehtori Karmen Kapp kiinnostuivat muutama vuosi sitten sodankyläläisen Pakuso-yrityksen pakurikääpäuutteesta.
– Monien käyttäjäkokemusten mukaan Pakuson pakurikääpäuute helpotti suun alueella ilmentyvää Herpes-virusoireilua. Pakurikääpäuutteen käytön aloitettuaan käyttäjäkokemuksistaan raportoineilla ei ole ollut toistuvia suun alueen herpesjaksoja, Heikki Vuorela kertoo.
Positiivisten käyttäjäkokemusten valossa Vuorela ja Kapp rohkaistuivat aloittamaan yhteistyössä Helsingin yliopiston virologian laitoksella tutkimuksen kyseisen tuotteen vaikutuksesta Herpes simplex tyyppi 1-virukseen.
Herpes simplex, tyyppi 1-virusinfektio (HSV-1) ilmenee yleensä haavaisina alueina iholla ja limakalvoilla, erityisesti suun alueella, tavallisimmin puhutaan huuliherpeksestä. Herpesviruksia on mahdoton hävittää. Ne pysyvät isännässään koko ihmisen elinajan. Herpesviruslääkkeiden jatkuva käyttäminen voi johtaa vastustuskykyisten kantojen kehittymiseen. Tällä hetkellä ei ole saatavilla herpesvirusrokotuksia.
Vuorelan ja Kappin tutkimuksen tavoitteena oli testata pakurikääpäuutteen kyky neutralisoida HSV-1 -virus isäntäsolun ulkopuolelta sekä testata koeputkessa pakurikääpäuutteen vaikutus isäntäsolun elinkelpoisuuteen. Eli tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, pystyykö pakurikääpäuute estämään herpes-viruksen kyvyn infektoida isäntäsolut.
Karmen Kapp kertoo, että tutkimuksessa käytetty pakurikääpäuute saatiin liuottamalla sieniaines alkoholi-vesi-seokseen, jonka annettiin kuivua lähes kokonaan. Kuiva uute liuotettiin tämän jälkeen veteen suhteessa 1.5 g/100 ml vettä.
– HSV-1 -kantaa inkuboitiin eri pitoisuuksiin pakurikääpäuutetta tai sitä jäljittelevään kontrollinäytettä, joka oli käynyt läpi samanlaisen valmistusprosessin kuin pakurikääpäuute. Sitten osaan isäntäsoluviljelmiä tartutettiin HSV-1-viruksella. Viljelmää haudutettiin 37 asteessa yön yli. Hauduttamisen jälkeen tehtiin immunoperoksidaasivärjäys, jolla tunnistettiin infektoitujen solujen määrä, Kapp kertoo.
Tutkimuksen tuloksena voitiin selkeästi osoittaa, että testatulla pakurikääpäuutteella oli HSV-1 –viruksen infektoitumiskykyä neutralisoiva vaikutus.
– Käytimme tutkimuksessa eri pakurikääpäuutepitoituuksia. Herpes-virusta torjuva vaikutus tuli esille jo verrattain alhaisissa pitoisuuksissa, Heikki Vuorela kertoo.
Tutkimusta jatketaan yhdessä Viron maatalousyliopiston ja Wienin yliopiston kanssa. Jatkotutkimuksiin Karmen Kapp on hakenut EU:lta rahoitusta.
– Jatkotutkimuksissa selvitämme myös, onko pakurikääpäuutteella vaikutusta genitaalialueen Herpes-virukseen. Tavoitteenamme on ennen kaikkea selvittää, mikä kemiallinen yhdiste pakurikääpäuutteessa saa aikaan sen HSV-1 -virusta torjuvan vaikutuksen, Vuorela sanoo.
Uudet tutkimustulokset valmistuvat kevään aikana.
”– Käytimme tutkimuksessa eri pakurikääpäuutepitoisuuksia. Herpes-virusta torjuva vaikutus tuli esille jo verrattain alhaisissa pitoisuuksissa.”