Poika ja pilli
Teksti ja kuva Minna Stenius
Siikalatvan Rantsilasta kotoisin oleva ranttinen 11-vuotias Juuso Tapio Pellikka on jo konkari luistimilla. Hän aloitti luistelukoulun Limingassa jo 4-vuotiaana. Juuso halusi harrastuksen pariin määrätietoisesti aivan itse, esikuvia hänellä oli monta: ringetteä pelannut äiti sekä jääkiekkoa pelanneet täti ja setä. Seuraavana vuonna Juuso menikin kiekkokouluun ja sieltä ura jatkui Limingan kiekon jääkiekkojoukkueeseen.
Lefti (vasen käsi alhaalla) Juuso pelaa vasempana laitahyökkääjänä. Jääkiekon pelaaminen on Juuson mielestä mukavinta, mitä hän tietää. Koulukin sujuu pojalla mallikkaasti, vaikka hän väittääkin välituntien olevan mukavinta koulussa - liikuntaa ei saanut mainita. Kesäisin kiekon ohella yleisurheilu vie Juuson aikaa, hän on Pohjois-Suomen piirinmestari keihäänheitossa. Mestaruus heltisi 32 metrin heitolla, oma ennätys on jopa 35 metriä.
Jääkiekollekin tulee nopeutta Juuson käsissä, kiekko etenee jopa 91 kilometrin tuntivauhdilla. Hänen esikuviaan ovat Mikael Granlund ja Teemu Selänne. Lähikaukaloista Juuso mainitsee olympiajoukkueeseenkin valitun Julius Junttilan Oulun Kärpistä.
Viime syksynä Juuso aloitti erotuomarihommat. Kun sisarusten valmentaja kysyi Juusoa tuomaroimaan, Juuso vastasi: - Miksei.
Niinpä Juuso opiskeli itse netissä vajaa viisituntisen kurssin ja suoritti samassa paikassa tehtävään vaadittavan tentin. Muuta ei sitten tarvittu, Juuso tuomaroi jo syksyllä itseään nuorempien pelejä. – Tuomarointi on onnistunut aivan mukavasti eikä varsinaista ikävää tuomarille huutelua ole kuulunut, toteaa Juuso. -Joku saattaa joskus vislata, mutta ei sitä huomaa, kun keskittyy pelaamiseen. Alussa sisarusteni valmentaja seurasi tuomarointiani, mutta nyt tuomitsen aivan itsenäisesti. Vielä ei ole tullut tilannetta, että ratkaisuni olisivat harmittaneet. En mieti pelejä etu- enkä jälkikäteen, nuori tuomari toteaa kevein mielin.
Oman ikäistensä pelejä Juuso ei voi vielä puhaltaa. Varsinaisia esikuvia tuomareissa ei Juusolla ole. -En tiedä vielä tulevaisuudesta, saa nähdä, riittääkö tuomaroinnille aikaa, vai viekö pelaaminen pääosan ajasta, Juuso arvelee. Tällä hetkellä Juuso sopii itse tuomarointinsa, mutta joutuu toki kysymään kotona, saako vanhemmilta kyytiä työpaikalle.
Viidesluokkalaisen koulupäivät ovat jo pitkiä, ja lukemista riittää. Harjoitukset, pelit ja leirit täyttävät arkiviikon ja osin viikonloputkin. Ruokaa täytyy liki päivittäin urheilevan nuorukaisen syödä hyvin ja riittävästi. -Parasta ovat äidin tekemät lihapullat ja pottumuusi, tuumaa Juuso.