Mitä enemmän lapsena liikkuu, sitä vahvemmat jalat, jänteet ja hengityselimistö lapselle kehittyvät. Tämä kantaa pitkälle.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Limingan Niittomiehet

Yleisurheilukesä sujuu mukavasti, toteaa Limingan Niittomiesten yleisurheiluvalmentaja Patrik Mattsson . Tärkeimmät kilpailut eli SM-kilpailut ovat vielä edessäpäin, Kalevan Kisat Lappeenrannassa elokuun alussa.

Patrik valmentaa Limingan Niittomiehissä pikamatkojen: 100, 200 ja 300 metrin juoksijoita sekä hyppylajien harrastajia: pituus- ja korkeushyppääjiä sekä kolmiloikkaajia.

Kestävyysjuoksun valmennus on Jorma Jokelan komennuksessa.

– Meillä Limingan Niittomiehissä on noin 40 aktiivista yleisurheiluvalmennettavaa, kertoo Patrik.

Seuran kirkkaimmat yleisurheilutähdet ovat viime vuonna Kalevan Kisoissa hopeaa voittanut keihäänheittäjä Toni Keränen . Kestävyysjuoksupuolella kovimmat nimet ovat Samuli Hussa ja Tuomas Aho . He kaikki aikuispuolella.

Patrikin valmennettavat ovat 14–15-vuotiaita, yhteensä kymmenen, kaksi poikaa ja kahdeksan tyttöä. Hänen mielestään lapsena ja nuorena on tärkeintä harrastaa liikuntaa mahdollisimman monipuolisesti; niin kehittyy tasaisesti ja kaikki kunnon osa-alueet. Pikajuoksu-uralle tähtäävien on hyvä aloittaa nopeustyyliset harjoitukset noin 12-vuotiaana.

– Mitä enemmän lapsena liikkuu, sitä vahvemmat jalat, jänteet ja hengityselimistö lapselle kehittyvät. Tämä kantaa pitkälle.

Pikajuoksu sekä hyppylajit ovat hyvin teknisiä lajeja.

– Nuoret, joilla hermosto on hyvin muovautuvainen, oppivat tekniikan nopeasti, toteaa Patrik.

– Pikajuoksu ja hyppylajit tukevat toinen toisiaan. Molemmissa on eduksi, että urheilijalla on luonnostaan hyvät nopeusominaisuudet. Nopeutta voi myös kehittää, mutta ilman synnynnäisiä nopeusominaisuuksia on vaikeampi nousta huipputasolle. Myös voima, kimmoisuus ja kestävyysominaisuudet ovat lajeissa tärkeitä, Patrik toteaa.

Hänen valmennettavansa kokoontuvat yhteisiin harjoituksiin 4-5 kertaa viikossa.

– Kilpailukaudella harjoituksia on vähemmän. Silloin harjoittelu painottuu lajikohtaiseen viimeistelyyn, kisoja on paljon, ja siksi harjoittelua peruskuntokautta vähemmän. Peruskuntokaudella kehitetään peruskuntoa, lihasvoimaa ja kestävyyttä sekä hiotaan lajien tekniikoita.

Itsekseen Patrikin valmennettavat tekevät lenkkejä sekä huoltavia ja palauttavia harjoitteita.

Kehonhuolto on tärkeää kaikenikäisillä kilpaurheilijoilla.

– Jooga ja hieronta muun muassa ovat erinomaista kehonhuoltoa, sanoo Patrik.

Hän kaipaisi enemmän poikia yleisurheilun pariin.

– Joukkuelajit innostavat poikia yleensä yksilölajeja enemmän, koska he tykkäävät harrastaa kavereiden kanssa yhdessä. Toki meilläkin on seurassamme lahjakkaita poikia; jo nyt menestyviä ja lahjakkaita lupauksia nousemassa, sanoo Patrik.

Valmentajia hän kaipaisi seuran toimintaan enemmän. Nyt aktiivivalmentajia ei ole kuin Patrik Mattsson ja Jorma Jokela.

– Valmennustyössä aikaa menee, mutta tätä tehdään rakkaudesta lajiin.

Patrik Mattsson , 45, on itse nuorempana kilpaillut pikajuoksussa, 100 ja 200 metrin matkoilla. Jorma Jokela, 59, muutti vuonna 1998 Pudasjärveltä Liminkaan. Hän kilpaili 1980-luvulla kestävyysjuoksussa. Sitten juoksu jäi muutamaksi vuodeksi, kunnes Liminkaan muutettuaan Jorma aloitti kestävyysjuoksuvalmennuksen 2000-luvun alussa.

Olennaista Jorman mukaan kestävyysjuoksun harjoittelussa on juoksukilometrien määrä; että juostaan mahdollisimman paljon. Kovimmat Jorman huippu-urheilijoiksi tähtäävistä valmennettavista juoksevat 6000 kilometrin vuosikilometrimääriä, junnutkin yli 3000 kilometriä vuodessa.

Valmennettaviensa harjoitteluvuoden Jorma on jakanut neljään osaan. Yhteisharjoituksiin he kokoontuvat kolmesti viikossa, lisäksi on omatoimista treeniä. Peruskuntokausi I kestää lokakuusta joulukuu loppuun. Silloin tehdään pääasiassa perusjuoksulenkkiä, jolloin vanhimmilla määrät ovat jopa 200 kilometriä viikossa. Peruskuntokausi II:lla tammikuusta maaliskuun puoliväliin juoksutreeniin tulee lisää tehoja. Mäkijuoksukausi kestää maaliskuun puolivälistä toukokuun alkuun saakka. Sitten on rataharjoittelukausi ennen kesän kilpailukautta.

Kestävyysjuoksun päämatka alkaa Jorman mukaan hahmottua noin 15 ikävuoden paikkeilla. Ennen lajivalintaan erikoistumista on hänen mukaansa tärkeä liikkua paljon ja monipuolisesti. Kestävyysjuoksijalta vaaditaan Jorman mukaan erinomaista nopeus-kestävyyttä sekä hyvää hapenottokykyä.

– Mielenlaadun on oltava kuin kiviaitaa, jotta kantti kestää yksin tekemisen. Kestävyysjuoksu on aina samalla myös tutkimusmatka omaan itseen.

Suomen kestävyysjuoksun alennustilalle Jorma näkee syitä yhteiskunnan muutoksessa.

– Luonnollinen liikkuminen arjessa on vähentynyt. Tämä heijastuu esimerkiksi koululaisten ja varusmiesten kunnon huonontumisena muun muassa Cooperin testituloksissa ja lihaskuntotestituloksissa.

Havaitsen Suomessa lisäksi henkistä uupumista. Helposti ajatellaan, että emme voi mitenkään pärjätä afrikkalaisille ja amerikkalaisille kestävyysjuoksijoille. Mutta on sitä ennenkin pärjätty.

– On myös huomattava, että liikuntatarjontaa on nykyään runsaasti. Juoksu on edelleen trendilaji, mutta juoksua kilpailumielessä harjoittelevia on kuitenkin suhteellisen vähän.

”– On myös huomattava, että liikuntatarjontaa on nykyään runsaasti. Juoksu on edelleen trendilaji, mutta juoksua kilpailumielessä harjoittelevia on kuitenkin suhteellisen vähän.”