Henna Palokangas:

Nastolalainen Henna Palokangas myöntää olevansa melkoinen ”hiihtoniilo”. Aina kun on aikaa ja varsinkin kun keli on kaunis, latu kutsuu. Hennan kotilatu alkaa sadan metrin päässä kotiovelta.

Teksti: Ari Stenius Kuvat: Henna Palokankaan kotialbumi

Hiihto tuli savonlinnalaissyntyiselle, 45-vuotiaalle Hennalle verenperintönä.

– Savonlinnassa kävin syntymässä, mutta suksille nousin Kärkölässä isän valmennettua Kisaveikkojen hiihtäjiä.

Hennan hiihtovalmiuden pikkutyttönä todistaa lapsuudenkuva, jossa sauvat ovat tarpeen, tukemaan suksilla pysymistä.

– Alussa oltiin mukana aina kun sai ja jatkossa aina kun on päässyt ja ehtinyt, muistaa Henna, joka hiihti kilpaa Hopeasompa-ikään asti.

– Joskus vielä aikuisempanakin, mutta aika pitkään on hiihdetty itseään haastaen, sanoo Henna, joka oli reilut kymmenisen vuotta sitten elämänsä kunnossa.

– Talvella 2006 hiihdin Finlandia-hiihdossa ennätykseni vapaan viidelläkympillä ja kesällä juoksin puolimaratonin alle kahden tunnin, muistaa Palokangas.

Hennan mies Arvi on lappilainen, Ivalon mies, jolle Hennan tavoin hiihto on ollut rakas harrastus – joskus kilpalajikin. Hiihto taisi joskus Hennan ja Arvin tuoda samalle elämänladulle...

– Joo, näin voisi sanoa, naurahtaa Henna ja kehuu Arvin osaamista suksien laittamiseen.

– Osasin ja osaan itse voidella sukset, mutta Arvi on ottanut päävastuun sillä osastolla, naureskelee Henna.

Olympiakisoja milenkiinnolla seuranneet Henna ja Arvi ovat penkkiurheilijoita, ovat aina olleet.

Edesmennyt hiihtäjäsuuruus Mika Myllylä oli Hennan esikuvia.

– Kovasti tykkäsin ja seurasin hänen hiihtouraansa. Omilta seuduilta esikuviin kuului myös Jari Nieminen , joka saatetaan tuntea paremmin ”Ottona”.

– Otto on voiteluspesialisti, tälläkin hetkellä maajoukkueen huoltoryhmässä, tietää Henna.

Hiihtoinnokkuudestaan huolimatta Henna ja Arvi eivät käy kesäisin lumileireillä Alpeilla.

– Ei, ei käydä, Lappi on meidän ”leiripaikkamme” kesät talvet, hymyilee Henna ja kertoo Ivalon ja Saariselän maastojen kuuluvan myös kesäisin pariskunnan reviiriin.

– Kolme tai neljä viikkoa vierähtää Lapissa pyöräillen tai vaeltelemalla, sanoo Henna ja paljastaa Ivalosta löytyvän oman tontin, jossa on tehtynä iso kota ja viime kesänä noussut sauna.

– Meillä olisi toiveissa saada pystytettyä sinne vielä ihan kunnon talviasuttava mökkikin, haaveilee Henna.

Henna ja Arvi pistävät lumiaikoina sukset jalkaan useamman kerran viikossa.

– 5–7 kertaa viikossa tulee hiihdettyä. ”Pertsa” ja vapaa, kumpikin käy. Valinta vähän kelin, reitin ja paikan mukaan, sanoo Henna.

Myös jokakelin skin-sukset on tullut testattua.

– Kärkkäisen urheiluosasto ja suksifirma Peltonen järjesti mahdollisuuden kokeilla SkinPro-suksia Tapanilan hiihtomajalla. Keli oli hirveä, joten jokakelin suksille oli tarvetta. Aika vahvasti epäilin suksien pitoa ja luistoa, mutta ne toimi. Hyvä kokemus, kertoo Henna, jolle kesäajan kulkuvälineinä ovat mm. rullasukset ja rullaluistimet.

– Ympärivuotisesti harrastetaan. Hiihto, pyöräily ja yleensä liikkuminen on meille elämäntapa, joka auttaa jaksamaan töissä ja muutenkin, kertoo Henna ja sanoo unen tulevan kyselemättä.

– Fyysinen rasitus ulkoilmassa tekee hyvää, saa happea ja mieli pysyy virkeänä – kunnes tulee ilta. Iltayhdeksän jälkeen tulee nukkumatti, hymyilee Henna.

Työ ja urheilullinen elämäntapa vaativat levon lisäksi myös ravintoajattelua ja ruokarytmejä.

– Syömme mahdollisimman terveellisesti. Aamulla puuroa ja marjoja. Ja muistetaan päivän muutkin tärkeät ruokailut lounas, välipala, päivällinen ja iltapala, vakuuttaa Henna.

Pitempään jo Padasjoen Yrityksen jäsenenä hiihtänyt Henna myöntää yhden urheilullisenkin tavoitteen itävän mielessään.

– Se on enemmän tuon miehen unelma, mutta löytyy sieltä se minunkin maalini, hymyilee Henna.

– Vuorokauden hiihto on kova paketti jo ilman kilometritavoitetta, mutta isäntä aikoo hiihtää 300 kilometriä siinä ajassa. Oma tavoite on vielä auki, mutta mahdollisimman paljon, suunnittelee Henna.

Pariskunta pitää ympärivuotisesta urheilusta, mutta hiihto ja lumi on se, joka lumoaa varmimmin.

– Näin se on. Lapissa käydään ensilumilla ja keväällä myöhään, välissäkin jos ehtii, sanoo Henna.

Tänä vuonna Henna ja Arvi sekä Keinonen kävivät loppiaisena viiden päivän reissun.

– Molemmilla sattuivat töitten vapaapäivät kohdalleen ja kun lumi oli täällä vähissä, niin sitten mentiin. Autolla Saariselälle ja takaisin, hymyilee Henna.

Mutta se Keinonen, kukas hän on?

– Keinonen on isännän ivalolaislähtöinen koira, jossa on perimänä lapinkoiraa ja karhukoiraa. Hyvä ja sovelias Lapin koira, paljastaa Henna.

Hiihto on suomalaisten suosikkiharrastuksia, mutta joillekin on jäänyt traumoja joko koulu- tai armeija-ajoista. Mitä vinkkejä Henna antaisi ladulle paluuta harkitsevalle?

– Välineet on isoin juttu. Varmasti se huono kokemuskin on usein johtunut huonoista välineistä, arvelee Henna ja suosittaa asiantuntija-apua suksivalinnassa.

– Hyvät välineet urheiluliikkeestä ja ehkä johonkin seuran hiihtokouluun kannattaisi mennä, ne on hyviä ja mukavia aloituspaikoja. Ja eikä kannata lähteä lentokeli mielessä. Rauhallinen alku takaa nautinnollisen jatkon, muistuttaa Henna ja aikoo lähteä hiihtämään, vapaapäivä kun on.

”– Fyysinen rasitus ulkoilmassa tekee hyvää, saa happea ja mieli pysyy virkeänä.”
”– Vuorokauden hiihto on kova paketti jo ilman kilometritavoitetta, mutta isäntä aikoo hiihtää 300 kilometriä siinä ajassa.”