” Syrjäytynyt nuori ”

Päästyään yli nuoruuden kapinavaiheesta ja kolttosten teosta Carl Gustav Emil Mannerheim opiskeli ahkerasti ja nuhteettomasti.

Mannerheimin syntymäpäivänä 4. kesäkuuta vietetään Puolustusvoimien lippujuhlaa.

Teksti: Pekka Kouri Kuvat: Mannerheim-ristin ritarien säätiö

Suomen Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim tunnetaan parhaiten neljän sodan ylipäällikkönä, Suomen valtionhoitajana sekä Tasavallan Presidenttinä.

Hän on Suomen ainoa Marsalkka. Hän oli myös venäläinen kenraali ja jo silloin voitokas sotapäällikkö.

Hänestä tuli kuuluisa tiedemies suoritettuaan monivuotisen tutkimus- ja tiedustelumatkan Aasiaan ja Kiinaan. Siellä hän sai nimen ”Ma- Han” suomennettuna ”Hevonen loikkaa pilvien halki”. Nimitys tuli siitä, kun Mannerheim aamuisin ratsasti vuorilta kyliin vuoristopolkua pitkin, hän ikään kuin ilmestyi pilvistä; vuoret olivat pilvien peitossa.

Viime vuosina Mannerheim on pariinkin kertaan valittu Suurimmaksi Suomalaiseksi.

Sitä vastoin Mannerheimin kouluvuosista ja opiskelusta Suomessa on julkaistu tietoja hyvinkin vähän. Ajan tavan mukaan Gustafin kasvatus oli alkanut jo lapsena suvun Louhisaaren Kartanossa kotiopettajien hoivissa. Opetukseen kuuluivat lähinnä hyvät käytöstavat ja kielet.

Varsinaisen koulunkäyntinsä Gustaf aloitti 7-vuotiaana Helsingin Yksityislyseossa vuonna 1874.

Mannerheim tuli kouluun maalta, Askaisista ja joutuikin heti helsinkiläisten oppilaiden kiusaamaksi. Gustaf sai pilkkanimen ”Paroni Mannaryyni”. Koulukiusaaminen oli jo tuolloin tavanomaista. Gustaf ei kiusaamiseen alistunut, vaan piti puolensa nyrkein. Kiusaaminen loppui ja nimikin vaihtui ”Gustaf Huimapääksi”.

Vilkkaudestaan ja huimapäisyydestään huolimatta Gustaf pärjäsi erittäin hyvin varsinaisissa opiskeluaineissa.

Vuosi 1879 oli kuitenkin kohtalokas. Gustafin isä Robert pakeni pelivelkojiaan Ranskaan rakastajattarensa kanssa, hyläten perheensä. Äiti Helene jäi yksin ja rahattomana seitsemän lapsen kanssa.

Gustaf erotettiin koulusta, koska oli kahden toverinsa kanssa ”pitänyt hauskaa” heittämällä kivillä rikki useita koulun ikkunoita. Toinen heittelijä pantiin kotiarestiin ja toinen sai selkäsaunan.

Tilanne oli vaikea. Isä oli häipynyt. Koulusta oli tullut potkut. Louhisaaren koti jouduttiin myymään. Onneksi äiti Helene lapsineen sai jäädä sinne asumaan. Gustafin koulu jäi kesken, ja hän muutti äitinsä luo Louhisaareen.

Gustaf mietti jo merille lähtöä, mutta äitinsä toivomuksesta hän päätti pyrkiä Haminan Kadettikouluun, missä köyhillä aatelisilla oli mahdollisuus päästä vapaaoppilaaksi. Gustaf pyrkikin seuraavan vuonna Kadettikouluun, mutta yritys epäonnistui ehkä puuttuvan päästötodistuksen vuoksi.

Gustaf jäi opiskelemaan Haminan Reaalikouluun pyrkiäkseen sitten seuraavana vuonna uudestaan. Nyt Gustaf läpäisi pääsytutkinnon ja aloitti opiskelut Haminan Kadettikoulussa. Samana vuonna äiti Helene kuoli 39 vuoden ikäisenä. Koko sisarusparvi jäi enemmän kuin puoliorvoiksi.

Gustaf ei olisi alunperinkään halunnut Haminan Kadettikouluun, mutta oli mennyt sinne rahattomana, äitinsä toivomuksesta. Liekö äidin kuolema, köyhyys ja isättömänä huonot perheolosuhteet olleet syynä, mutta Gustafilla oli alusta alkaen melkoisia sopeutumisvaikeuksia koulun tiukkaan kuriin ja valvontaan. Jo ensimmäisenä vuonna hän jäi luokalle ja joutui käymään sen uudelleen.

Sopeutumisvaikeudet ja kurittomuus jatkuivat: ”Gustaf puhuu ja kuiskuttelee tunnilla, meluaa ja nauraa tanssitunnilla, esittää toisen kadetin kotitehtävät ominaan, hyppää ulos luokkahuoneen ikkunasta”.

Gustafia rangaistiin nurkassa seisomisilla ja aresteilla. Nämä rangaistukset eivät tehonneet. Gustafin koulumenestys jatkui erinomaisin arvosanoin, mutta kurittomuus vain lisääntyi: ”Hän nauroi ääneen saadessaan opettajalta huomautuksen sekä kävi luvatta illalla esikaupungissa”.

Gustafia rangaistiin nyt arestilla, joka oli voimassa toistaiseksi. Rangaistuksen aikana hän rakensi yöllä vuoteeseensa manttelistaan nuken ja poistui luvatta alakaupungille. Hän jää kiinni ja hänet erotettiin koulusta lopullisesti.

Tämän päivän termien mukaan Gustafista oli hyvää vauhtia tulossa ”syrjäytynyt nuori.”

Mitä teki aikoinaan syrjäytymisvaarassa ollut Carl Gustaf Mannerheim? Kaikkien älyttömyyksiensä ja itse aiheutettujen vastoinkäymisten jälkeen hän vihdoin ymmärsi, että nyt oli ryhdistäydyttävä ja lopetettava pahanolon purkaminen ja kolttoset. Hän palasi Helsinkiin, samaan Helsingin yksityislyseoon, mistä oli saanut potkut kahdeksan vuotta aikaisemmin. Hän opiskeli ahkerasti ja nuhteettomasti. Hän sai koulusta päästötodistuksen erinomaisin arvosanoin ja suoritti ylioppilastutkinnon Helsingin yliopistossa 14.6.1887.

Mannerheim saattoi nyt ylioppilaana pyrkiä Venäjän maineikkaaseen Nikolain Ratsuväkikouluun. Hyvien todistustensa ja pääsykokeen avulla hän selvisi kouluun loistavin pistein. Näin alkoi Mannerheimin menestynyt sotilasura Keisarin armeijassa, missä hän palveli aina vallankumoukseen saakka.

Venäjän vallankumouksen jälkeen Mannerheim palasi kotimaahansa Suomeen. Hän toimi Vapaussodan ylipäällikkönä, riisui venäläiset aseista ja karkotti heidät Suomesta. Näin Suomi sai vapauden ja itsenäisyyden. Talvi- ja Jatkosodissa Neuvosto-Venäjän tavoitteena oli tuhota Suomen armeija muutamassa viikossa ja liittää meidät Neuvostoliittoon.

Kuusi vuotta kestäneiden sitkeiden ja uhrinsa vaatineiden taistelujen jälkeen saavutimme voiton. Se voitto oli kansakunnan vapaus ja Suomen itsenäisyys.