Puuverhoiltujen seinien ulkomaalaus aloitetaan puupintojen kunnon tarkistuksella

Maalipinnan tärkein tehtävä on suojata alla olevan puuverhouksen rakennetta. Pohjatöihin on syytä panostaa, näin maalipinta säilyy pidempään hyvänä ja huoltoväli pitenee.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Eskaro Oy

Maalausurakka aloitetaan hyvällä suunnittelulla ja huolellisilla pohjatöillä. Eskaro Oy:n markkinointipäällikkö Hanna Vainioniemi kehottaa aloittamaan puuverhoiltujen seinien ulkomaalausurakan puupintojen kunnon tarkistuksella ja mahdollisten vaurioiden korjaamisella.

– Myös pintojen puhdistukseen ja pohjamaalaukseen kannattaa käyttää riittävästi aikaa.

Pohjatyöt ovat usein maalausurakan työläin vaihe, mutta niihin kannattaa Vainioniemen mukaan panostaa.

– Kun pohjatyöt on tehty huolella, maalipinta säilyy pidempään hyvänä ja huoltoväli pitenee.

Ennen työn aloittamista on tärkeää selvittää pinnoissa käytetty aikaisempi maali, jotta osataan valita yhteensopiva tuote.

– Saman maalityypin käyttäminen on yleensä se helpoin ja turvallisin ratkaisu. Vesiohenteisen maalikalvon tunnistaa tyypillisesti elastisuudesta, kun taas öljymaali katkeaa taivutettaessa.

Maalattavan pinnan tulee olla kuiva ja puhdas.

– Maalaustyön ja maalin kuivumisen aikana on pinnan, ilman ja maalin lämpötilan oltava yli +5 ºC ja ilman suhteellisen kosteuden alle 80 %. Puun kosteuden tulee olla alle 18 %.

Paras maalaussää on lämmin pilvipouta. Käsiteltävän pinnan on aina oltava kuiva.

– Kuumalla ja aurinkoisella säällä maalaaminen kannattaa aloittaa varjon puolelta, sillä maali kuivuu kuumassa auringossa helposti liian nopeasti.

Vainioniemi muistuttaa, että maalikalvon täytyy myös ehtiä kuivua ennen mahdollisen iltakasteen laskeutumista, sillä kosteus aiheuttaa mm. tuoreen maalipinnan himmenemistä.

Vainioniemi muistuttaa , että jo maalattua pintaa käsiteltäessä tulee aina valita aikaisemman maalin kanssa yhteensopiva maalityyppi. Maalivalinta tehdään tavallisesti vesiohenteisen akrylaattimaalin ja liuotinohenteisen öljymaalin välillä.

– Huoltomaalausväli ja kestävyys ovat molemmissa vaihtoehdoissa suunnilleen samaa luokkaa. Eroja syntyy maalausjäljessä, kuivumisajassa, värin ja kiillon säilymisessä sekä jonkin verran myös hengittävyydessä.

Maalatessa vesiohenteisen akrylaattimaalin ja liuotinohenteisen öljymaalin ero tuntuu työstettävyydessä.

– Moni kokee vesiohenteisen maalin levittämisen helpommaksi kuin hieman raskaammin työstettävän öljymaalin.

Öljymaalin litrahinta on yleensä korkeampi kuin akrylaattimaalin, mutta öljymaalia myös yleensä kuluu vesiohenteista maalia vähemmän.

– Esimerkiksi Eskaron tuotevalikoimasta löytyvälle Rustholli Petroliöljymaalille riittää kertakäsittely ilman erillistä pohjustusta.

Vesiohenteiset maalit ovat Vainioniemen mukaan suosittuja myös miedon tuoksunsa vuoksi. Vesiohenteinen maali irtoaa työvälineistä vedellä, kun taas öljymaalin poistamiseen tarvitaan lakkabensiiniä.

– Koska vesiohenteinen maali joustaa ja öljymaali ei, voidaan vesiohenteisella maalilla myös maalata öljymaalin päälle, mutta toisin päin se ei onnistu.

Vainioniemi toteaa, että öljymaali on ns. perinteinen vaihtoehto.

– Öljymaali onkin yleensä suosittu valinta etenkin vanhoissa ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaissa kohteissa.

Useimmat markkinoilla olevat pohjamaalit ovat sävytettävissä.

– Jos pohjamaali sävytetään pintamaalin suuntaiseksi, säästetään usein pintamaalin menekissä, jolloin maalauksen kokonaishinta tulee myös hieman edullisemmaksi.

Puuverhoiltujen seinien ulkomaalauksen työvaiheet vaihtelevat jonkin verran pinnasta ja käytettävästä maalista riippuen.

– Uudet, käsittelemättömät pinnat puhdistetaan mahdollisesta liasta, homeesta ja irtoavasta aineksesta. Tämän jälkeen pinnat käsitellään sopivalla pohjusteella. Metallipinnat maalataan ruosteenestopohjamaalilla. Oksankohdista poistetaan irtoava pihka, ja ne käsitellään tarvittaessa oksalakalla. Tämän jälkeen pinnat pohjamaalataan kertaalleen ja pintamaalaus suoritetaan kahteen kertaan, Hanna Vainioniemi kertoo konkreettisista vaiheista.

Aikaisemmin maalattujen pintojen kohdalla aloitetaan niin ikään puhdistamalla maalattava pinta huolellisesti.

– Irtonainen vanha maali poistetaan teräsharjaa ja/tai kaavinta käyttäen. Likaiset ja homeiset pinnat puhdistetaan homeenpoistoliuoksella. Puupuhtaat pinnat käsitellään pohjusteella sekä pohjamaalataan kertaalleen. Pintamaalaus suoritetaan 1–2 kertaan.

Maalin tarvetta laskettaessa ensin selvitetään maalattava pinta-ala.

– Maalattava pinta-ala saadaan laskettua kertomalla maalattavan pinnan korkeus sen leveydellä. Tämän jälkeen pinta-ala jaetaan maalin riittoisuudella per neliömetri. Näin saadaan arvio maalin menekistä, Vainioniemi kertoo.

Pinta-alan lisäksi maalin menekkiin vaikuttavat mm. maalattavan pinnan ominaisuudet.

Maalipinnan tärkein tehtävä on suojata alla olevan puuverhouksen rakennetta. Mikäli maalipinta rikkoutuu, voivat kosteus ja homekasvustot vaurioittaa koko verhousrakennetta.

Vainioniemi toteaa, että puuverhoillun ulkoseinän huoltomaalauksen tarve riippuu monesta asiasta, esimerkiksi ympäristöolosuhteet ja rakennustekniset ratkaisut vaikuttavat huoltoväliin.

– Yleispäteviä ohjeita huoltomaalausajankohdasta onkin vaikea antaa, mutta yleensä kuultavilla tuotteilla käsiteltyjen pintojen huoltomaalausväli on noin 3–5 vuotta ja peittävillä tuotteilla noin 10–15 vuotta.

Huoltokäsittelyn ajankohtaan vaikuttavat myös rakennuksen sijainti sekä ilmansuunta.

– Etelän- ja lännen puoleiset seinät saattavat kaivata huoltokäsittelyä useammin kuin muut seinät.

Hanna Vainioniemi muistuttaa säännöllisen huoltomaalauksen tarpeellisuudesta.

– Mikäli huoltomaalausta ei tehdä riittävän usein ja huolellisesti, on seurauksena helposti puuverhouksen rappeutuminen. Tämä näkyy mm. maalipinnan hilseilynä sekä puun halkeiluna. Pitkitetty huoltomaalausväli johtaa pahimmillaan siihen, että maalauksen sijasta joudutaan uusimaan koko verhousrakenne.

Maali muodostaa aina maalattavalle pinnalle kalvon.

– Maalikalvo tarjoaa puulle tehokkaan ja pitkäaikaisen suojan. Maali suojaa maalattua alustaa tehokkaasti mm. UV-säteilyltä, Vainioniemi sanoo.

Peittosuoja taas on hänen mukaansa hyvä valinta silloin, kun puun pintakuvio halutaan jättää näkyviin.

– Ominaisuuksiltaan peittosuoja on maalin kaltainen. Sillä on samalla tavalla hyvät kestävyys-, UV- ja homesuojaominaisuudet kuin maalilla.

Kuullote imeytyy puuhun, eikä muodosta ensikäsittelyn jälkeen yhtenäistä kalvoa. Kuullote suojaa puuta säärasituksilta hidastaen kosteuden ja auringonvalon haitallisia vaikutuksia.

– Käsitelty materiaali kuultaa kuullotteen alta. Myös pinnan alkuperäinen väri vaikuttaa lopputulokseen. Kuullote soveltuu erityisesti hirsirakennuksille hyvän hengittävyytensä vuoksi.

Sopiva maalityyppi valitaan maalattavan kohteen ja käyttötarkoituksen mukaan.

– Eskaron tuotteissa käytetään biosidiasetuksessa hyväksyttyjä tehoaineita. Maalituotteissa käytetään yleensä kahdenlaisia suoja-aineita. Vesiohenteisissa tuotteissa käytetään säilöntäaineita, jotka estävät tuotteen pilaantumista säilytyksen aikana. Kalvonsuoja-aineet taas suojaavat maalikalvoa, markkinointipäällikkö Hanna Vainioniemi kertoo.

”– Jos pohjamaali sävytetään pintamaalin suuntaiseksi, säästetään usein pintamaalin menekissä.”
”– Maalaustyön ja maalin kuivumisen aikana on pinnan, ilman ja maalin lämpötilan oltava yli +5 ºC ja ilman suhteellisen kosteuden alle 80 %. Puun kosteuden tulee olla alle 18 %.”

MIKÄ?

Eskaro Oy

Eskaro Oy on Vihdissä, läntisellä Uudellamaalla, toimiva yritys, joka valmistaa, myy ja markkinoi maaleja, lakkoja sekä valmistasoitteita. Yrityksen tuotevalikoima sisältää mm. vesi- ja liuotinohenteisia sisä- ja ulkomaaleja, kuultavia ja peittäviä puunkäsittelyaineita, puuöljyjä, pohjusteita, pohjamaaleja sekä valmistasoitteita lähes kaikenlaisille pinnoille.

Eskaro Oy:n toiminta on Suomessa jatkunut 30 vuoden ajan. Yrityksen aikaisempi nimi oli TRK-Maalit Oy. Se vaihtui uuden omistajan myötä Eskaro Oy:ksi vuonna 2007. Valtaosa Suomessa myytävistä Eskaro Oy:n maaleista valmistetaan Vihdin tehtaalla. Eskaro työllistää Suomessa vakituisesti yhteensä 13 henkilöä.

Eskaro Oy on osa Eskaro Group AB:ta, jolla on toimintaa Suomen lisäksi viidessä muussa maassa: Valko-Venäjällä, Latviassa, Venäjällä, Ukrainassa ja Virossa.