Jos kurkkaat, et kokkaa; liha valmistuu parhaiten, kun pidät grillin kannen kiinni

Grillin jäähdyttyä grilliritilä siistitään muutamalla harjan vedolla. Näin grilli on taas valmis seuraavaan grillaushetkeen.

Teksti: Tapio PelkonenKuvat: Weber-Stephen

Aurinko paistaa. Olemme kokoontuneet ystävien kanssa viettämään iloista iltaa yhdessä. Olen varannut jääkaappiin hyllyn täydeltä maistuvia lihoja, joita paistamme kuumassa grillissä. Ilmassa on mausteisen lihan tuoksua. Ruokahalu alkaa herätä.

Kun vuonna 1952 chicagolainen George Stephen rakensi ensimmäisen pallogrillin halkaistusta meripoijusta, hän tuskin arvasi minkälaisen suosion se ajan mittaan saisi. Nykyään grilli kuuluu monen kodin vakiovarustukseen.

Yksi varmimmista pohjoisen kesämme merkeistä onkin, kun suomalainen kantaa grillin talvisäilöstä, hakee briketit ja sytytyspalat kaupasta ja aloittaa grillaamisen. Grillaaminen on oma, lähes rituaalinomainen tapahtuma, jossa on alusta loppuun asti selkeä toimintajärjestys. Se on leppoisaa ajanviettoa parhaimmillaan.

– Ihmiset haluavat yhä useammin valmistaa grillissä ruokaa myös arkisin. Sitä varten hankitaan kaasugrilli, grillejä valmistavalta Weberiltä todetaan.

– Pallogrilliä käytetään yleensä viikonloppuisin, kun on aikaa rauhalliselle ruuanlaitolle.

Grilli mielletään usein pelkkien pihvien ja makkaroiden paistamiseen soveltuvaksi. Käytännössä sillä voi korvata kaikki uunissa ja liedellä paistettavat leipomukset ja ruuat. Savustaminen on rantautunut viime vuosina Suomeen. Jokainen grilli toimii savustimena, kun brikettien tai ritilän päälle asettaa savustuslastuja – ja sulkee kannen.

Tärkeintä on muistaa kannen käyttö. Hyvä nyrkkisääntö on, että kansi on auki vain silloin, kun ritilälle lisätään ruokaa tai kun ruokaa käännellään puolelta toiselle.

Kansi pitää yllä tarvittavan kosteuden ja tasaisen lämmön, mikä estää liharuokien kuivumisen ja karrelle palamisen. Kansi estää myös liiallisen hapen saannin, jolloin grilli ei leimahda lihan rasvasta.

”Jos kurkkaat, et kokkaa”. Liha valmistuu parhaiten, kun pidät kannen kiinni.

Yleisin tapa on kaataa alaritilän päälle tasainen hiilikasa, joka sytytetään ja annetaan palaa koskemattomana alusta loppuun asti. Lihat asetellaan ritilän päälle ja jäädään kansi auki seuraamaan lihan kypsymistä. Lopputulos on helposti kuiva ja vähän kärähtänytkin lihapala.

Parempaan lopputulokseen pääsee seuraavalla tavalla: kaada alaritilän päälle brikettejä kumpaankin reunaan niin, että keskiosa ritilästä jää briketeistä tyhjäksi.

Näin voit paistaa lihat suoralla ja epäsuoralla menetelmällä.

Alussa pihvin voi laittaa suoraan hehkuvien brikettien yläpuolelle, jolloin se saa rapean pinnan. Tämä on suora menetelmä.

Kun on aika kääntää pihvi, siirrä se keskiosan päälle kannen ollessa suljettuna koko paiston ajan. Tätä kutsutaan epäsuoraksi menetelmäksi.

Näin varmistat sen, että pihvi kypsyy epäsuoralla lämmöllä tasaisesti säilyttäen luontaisen kosteuden.

Lopputuloksena on murea pihvi, jolla on rapea pinta.

Pöydän ääressä käy vilkas puheensorina. Kun käymme terassille nauttimaan valoisasta kesäillasta, aukaisen grillin kannen ja nautimme sen lämmöstä. Jäähdyttyään siistin muutamalla harjan vedolla ritilän puhtaaksi. Se on taas valmis seuraavaan grillaushetkeen.

Lisää tietoa grilleistä ja resepteistä: www.weber.com

”Kansi pitää yllä tarvittavan kosteuden ja tasaisen lämmön”