Paikkarin torpassa syntyi suurmies

Merkkihenkilöiden jalanjäljissä osa 2

Elias Lönnrot syntyi ja kuoli syrjäisessä Sammatin kylässä, mutta jätti merkittävän jäljen Suomen historiaan lääkärinä, tiedemiehenä, Kalevalan kokoajana ja suomen kirjakielen toisena isänä. Paikkarin pienessä torpassa syntyi reilut 200-vuotta sitten todellinen talenttien talentti, monipuolisesti lahjakas suurmies.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Läntisellä Uudellamaalla, pienessä Sammatin kylässä jo Elias Lönnrotin elinaikana kuuluisaksi tulleelle torpalle on helppo löytää. Suurmiehen syntymäkodin tilukset ovat aurinkoisena kesäpäivänä idyllinen paikka.

Riipaisevan pieni torppa seisoo korkealla mäellä puiden ympäröimänä. Mäen alla siintelee kirkasvetinen Valkjärvi. Pihapiiriä omenapuineen ympäröi sammaloitunut kiviaita. Näissä maisemissa syntyi Elias Lönnrot 9.4.1802 kyläräätälin perheeseen. Lönnrot itse istuu vakaana ja rauhallisena paikoillaan tarkastellen maisemaa. Kylässä, jossa hänen merkittävä elämänsä alkoi ja päättyi.

Torppa on tyypillinen länsisuomalainen vähävaraisen väen koti. Se on pieni ja matala, sisään astuessa pää kolahtaa helposti oven yläkarmiin. Tuvan sisustus kertoo karua tarinaa siitä, miten suomalaisissa torpissa aikoinaan elettiin.

Tilaa hallitsee massiivinen keittonurkkaus patoineen, kodin sydän. Sen edessä alkuperäiset lattialankut ovat painuneet kuopalle monen sukupolven häärättyä tulisijan äärellä. Kodin pienuudesta huolimatta yhdessä ainoassa tuvassa asui parhaimmillaan yhdeksänhenkinen perhe sekä pari räätälin oppipoikaa. Äidille vedettiin sängyksi kaapin alalaatikko.

Tuvassa on kehto, jossa pientä Elias poikaakin on keinuteltu. Eipä aavistanut räätäliperhe, että matalan pirtin kehdossa kiikkui tuleva kansallissankari.

Suuri tuvan pöytä toimi sekä räätälinpöytänä että ruokapöytänä. Leivottaessa pöytälevy käännettiin toisin päin. Mustaksi petsattu kannel on Lönnrotin oma. Myös tuvan astiat ovat pääosin alkuperäisiä.

Torpassa oli alun perin vain tupa. Elias Lönnrotin vanhin veli Henrik rakennutti sen yhteyteen eteisen sekä pienen kamarin vuonna 1825. Kamarissa on esillä mm. Elias Lönnrotin käyttämiä ja hänen itsensä tekemiä esineitä: kirjoitusteline, käsikirjoitusteline sekä kirjahylly. Seinällä roikkuvat kopiot Eliaksen tohtorihatuista ja alkuperäinen tuohikontti, jota hän käytti paperikorina runonkeruumatkoillaan.

Kyläräätälin perheeseen syntyneellä Elias-pojalla oli erikoisen suuret lukuhalut. Kun ajattelee tuon ajan kirjallisuuden määrää, joka köyhissä perheissä rajoittui lähes raamattuun ja katekismukseen, täytyi pojan osata lukemisensa lähes ulkoa.

Perheessä elettiin kädestä suuhun. Kun leipää ei ollut, Elias kiipesi puuhun lukemaan ja kykeni näin unohtamaan näläntunteensa. Neulomistyöt eivät Eliasta juuri kiinnostaneet. ”Kun et kelpaa räätäliksi, niin ei sinusta tule mitään miestä”, isä saattoi tokaista

Vaikka neula ei pysynyt Elias-pojan kädessä, tiedämme, että isä oli pahasti väärässä. Paikkarin torpan pojasta tuli yksi kansallisen herätyksen keskeisistä hahmoista, Kalevalan luoja ja Suomen kirjakielen toinen isä.

Lönnrot tunsi tarvetta vakiintua vasta 50 vuoden iässä. Elias Lönnrotia pidettiin vakiintuneena poikamiehenä, joka oli naimisissa työnsä kanssa. Uutinen kihlautumisesta oli suoranainen pommi ja hämmästytti jopa Lönnrotin lähimmät ystävät.

Kihlattu oli Eliasta 20 vuotta nuorempi, oululainen Maria Piponius. Kihlasormukseksi Lönnrot antoi morsiamelleen briljanttisormuksen, jonka oli saanut keisari Nikolai I:ltä ansiokkaista toimistaan koleralääkärinä.

Perheen tarina on kuitenkin traaginen, vain yksi lapsista eli aikuiseksi asti.

Lapsia perheeseen syntyi viisi, joista esikoispoika Elias kuoli parin vuoden vanhana aivokalvontulehdukseen. Keuhkotauti vei Maria Lönnrotin vuodepotilaaksi keväällä 1865. Hän kuoli heinäkuussa 1868. Tyttäristä Maria ja Tekla kuolivat keuhkotautiin, Elina kurkkumätään parissa kymmenissä.

Neljästä tyttärestä jäi isänsä jälkeen elämään vain Ida, joka ei halunnut suostua järjestettyyn avioliittoon, vaan lähti kiertelemään Eurooppaan opiskellakseen kieliä ja kuoli Siennassa, Italiassa.

Kauniin Sammatin kirkon puistossa on Eliaksen ja hänen nuorena kuolleiden lastensa ja vaimonsa haudat. Alttaritaulun Sammatin kirkkoon Elias lahjoitti vuonna 1879 kuolleen Tekla-tyttärensä muistolle. Lönnrotin hautajaisista Sammatin kirkossa vuonna 1884 tuli suuri kansantapahtuma.

Suomen kirjakieli oli ennen Lönnrotia lähes samalla tasolla kuin Mikael Agricolan luotua sen lähes 300 vuotta aiemmin. Yleiskielen lisäksi Lönnrot loi vahvan pohjasanaston lääketieteelle, oikeustieteelle ja kasvitieteelle. Lönnrotin keksimiä sanoja ovat muun muassa kansallisuus, kirjallisuus, kuume, laskimo, valtimo, muste, pöytäkirja, esitys, itsenäinen, kieltolaki, mietelmä, monikko, yksikkö, sivistys, sopimus, tasavalta ja äänioikeus.

Virsikirjarunouden uudistajana, tiedemiehenä ja lääkärinä Lönnrot oli käänteentekevä kulttuurivaikuttaja. Niinpä Eino Leino totesi vuonna 1909: Lönnrot on kuin Suomen kansa. Suomen kansa on kuin Lönnrot.

Hyvin pian Elias Lönnrotin kuoleman jälkeen syntyi ajatus Paikkarin torpan säilyttämisestä jälkipolville sen alkuperäisessä asussa. Sammatin kuntakokous anoi vuonna 1887, että valtio ottaisi torpan hoitaakseen. Senaatti päättikin vuonna 1899 ottaa torpan valtion haltuun ”säilyttääkseen sen muistona tämän suurmiehen varhaisista vaiheista”.

Paikkarin torpan alueelta löytyy Lönnrotin syntymäkoti, Lönnrotin patsas, 1920-luvulta oleva matkailumaja, aitta, talousrakennus ja Sampomäki. Aivan vieressä on Lönnrotin perheen taloudenhoitajana toimineen Eliaksen vanhimman veljen tyttären Miinan mökki ja neljän kilometrin etäisyydellä Lammin talo, joka on Elias Lönnrotin vanhuudenkoti.

Vaikka Lönnrot teki maailmalla pitkän matkan, hän lopulta palasi kotiin, Sammattiin, lapsuutensa maisemiin.

Sammatti on Uudenmaan maakunnassa sijaitseva Suomen entinen kunta. Sammatti yhdistyi vuoden 2009 alussa Lohjan kaupunkiin. Pysyvä talonpoikaisasutus tuli Sammatin alueelle 1100–1300-lukujen aikana. Ensimmäinen kirjallinen maininta Sammatista on vuodelta 1406. Sammatin Sampojuhlat pidetään joka kesäkuun viimeinen sunnuntai Paikkarin torpan viereisellä mäellä. Ensimmäiset Sampojuhlat pidettiin 22.7.1956. Sampojuhlilla ovat pitäneet juhlaesitelmiä monet suomalaiset kulttuurielämän vaikuttajat. Vuonna 1964 Sampojuhlilla olivat kunniavieraina tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja hänen puolisonsa.

”– Lönnrotin keksimiä sanoja ovat muun muassa kansallisuus, kirjallisuus, kuume, laskimo, valtimo, muste, pöytäkirja, esitys, itsenäinen, kieltolaki, mietelmä, monikko, yksikkö, sivistys, sopimus, tasavalta ja äänioikeus.”

”– Eino Leino totesi vuonna 1909: Lönnrot on kuin Suomen kansa. Suomen kansa on kuin Lönnrot.”

KUKA?