Hevosten lisäksi Sepänahon tilalla on lampaita ja kanoja

Suomenhevosorivarsa syntyi huhtikuussa samana iltana kun Suomen Pikkuleijonat voittivat jääkiekon MM-kultaa Venäjällä. Varsa sai nimen PikkuLeijona.

Teksti ja kuvat: Reetta Reinman

Vappuaatonaattoiltana 29. huhtikuuta 2018 elettiin jännittäviä aikoja niin Sepänahossa Paimelassa kuin Tsheljabinskissa Venäjällä. Solja Virtasen suomenhevostamma Tuua näytti siltä, että varsa syntyy illalla tai viimeistään yön aikana.

Suomen jääkiekon nuorten MM-joukkue, Pikkuleijonat taisteli MM-kullasta USA:ta vastaan. Suomi aloitti finaaliottelun vahvasti. Viime vuoden mestari USA kampesi kuitenkin tasoihin toisen erän puolivälissä.

– Juuri kun oli kaksi erää pelattu ja tilanne oli tasan 2–2, minun oli pakko lähteä katsomaan talliin Tuuan vointia, Solja kertoo.

Tallissa koettiin syntymän ihme. Varsomispuuhissa ensikertalainen Tuua synnytti hienosti ja lähes omatoimisesti vaaleanruskean orivarsan.

– Varsa oli aivan ”jellonan” näköinen, Solja kertoo.

Kun Solja meni tallista sisälle, hänen tyttärensä mies tuli iloisena vastaan: Suomi voitti.

Tuona iltana 19.4.2018 Suomi voitti historian neljännen kultamitalin alle 18-vuotiaiden jääkiekon MM-turnauksessa. Jännittävä finaali USA:ta vastaan päättyi Suomen hyväksi 3–2.

PikkuLeijona nousi illan loogisena jatkumona Soljan mieleen, kun yhdessä perheen kanssa pohdittiin varsalle nimeä. PikkuLeijonan Tuua-emä on Soljan ja Anita Viitasen kasvattama.

10.5.2010 syntyneen Tuuan emä on vokkerilainen suomenhevostamma Voppeli ja isä suikkulalainen Kaskumma.

PikkuLeijonan isä on toukokuussa 2003 syntynyt suomenhevosori Tuokkolan Touho, lähes ravikuningas. Se saavutti Teivon kuninkuusraveissa vuonna 2011 saman kokonaisajan kuin tittelin voittanut Vilhotti, mutta hävisi kuninkuuden, koska sillä oli kolmessa osalähdössä huonommat sijoitukset.

– Tuua olisi kyllä ravuriksi sopivan ”herkkä”, ja sillä on iso, hieno raviliike, Solja sanoo.

– Mikäli joku haluaa ostaa PikkuLeijonan, se on mahdollista, hän kertoo.

Soljalla ei aika riitä kasvattaa PikkuLeijonasta kilpailevaa ravuria, mihin sen geenit viittaisivat. Hän hoitaa tilaansa yhdessä miesystävänsä kanssa. Lisäksi hän työskentelee henkilökohtaisena avustajana.

Soljalla on Sepänaho-nimisellä tilallaan kahdeksan hevosta. Neljä niistä on hänen tyttärensä lämminverisiä, kaksi siitostammaa ja niiden varsat, vuoden ikäinen tammavarsa A Kind of Magic ja kesällinen tammavarsa The Miracle. Tuua ja PikkuLeijona sekä kilpaileva Ypäjä Esteriina ovat Soljan nimissä.

– Toinen ajettava on suomenhevostamma Kohtaava, jonka omistaa entinen Hevostalouskoulun aikainen opettajani, valmentaja M-L Paavilainen, Solja kertoo.

Hän treenaa itse hevosiaan. Soljalla on tilallaan oma lenkki tehtynä hevosille.

– Aika usein käymme lisäksi Jokimaan raviradalla Lahdessa ajamassa, hän kertoo.

56-vuotias Solja on ostanut Sepänahon tilan seitsemän vuotta sitten. Tilalla on hehtaareita yhteensä 30, joista peltohehtaareita 7,5. Hän kasvattaa hevosten heinät omilla pelloilla, kaura ostetaan.

– Teen talveksi sekä säilöheinää muovipaaleihin että kuivaheinää.

– Lisäksi hevoset saavat tarvittavat kivennäiset, B-vitamiinit ja rautakuurit, suolakivi on aina tarjolla.

– Tuorerehupaaleihin kun joku keksisi muovin korvikkeen kääreeksi, Solja pohtii.

Nyt Sepänahon käytetyt paalimuovit menevät energiajätteenä polttoon Lahden Energiaan.

Hevosten lisäksi Soljalla on lampaita, Aku-pässi sekä neljä uuhta: Kesy, Laikku, Lissu ja Stilton. Uuhilla on maaliskuussa syntyneet karitsat, yhteensä kahdeksan karitsaa. Hevoset ja lampaat laiduntavat aivan päärakennuksen läheisyydessä.

– Aku-pässi joutuu syksyyn saakka olla omassa pilttuussaan, jotta karitsat eivät synny ennen kevättalvea.

Kesällä lampaille riittää aika lailla laidunheinä, tosin tänä kuivana alkukesänä Solja antaa lampaille lisäksi kuivaheinää.

Sepänahon tilan karitsat menevät teuraaksi, lihat syödään pääsääntöisesti oman perheen voimin. Solja ja hänen neljä, aikuista tytärtään tekevät ahkerasti käsitöitä. Lampaiden villat kehrätään Soljalle ja hänen tyttärilleen käsityölangoiksi Pirtin Kehräämössä Mikkelissä.

Hevosten ja lampaiden lisäksi Soljalla on viisi kanaa ja Gogol-niminen kukko. Solja liittyi vuonna 1999 Maatiaiskanojen säilytysohjelmaan. Hänen kanansa ovat rodultaan hämeenmustia.

– Silmiinpistävinä hämeenmustissa kanoissa on niiden mustat jalat, Solja kertoo.

Hän antaa kanoilleen viljaa, ruoantähteitä, kalkkia ja vähäsen munitusrehua. Raikasta vettä on tarjolla aina. Kanat munivat lähestulkoon päivittäin.

Lahdessa yrittäjäperheeseen vuonna 1962 syntynyt Solja on asunut aikuisikänsä maaseudulla Hollolassa, hevosia, lampaita ja kanoja hänellä on ollut lähes aina.

Soljan isän äidillä, Aino Virtasella oli Lahdessa aikoinaan hyvin tunnettu vaateliike. Neljästä tyttärestä kaksi on enemmän tai vähemmän vaatetusalalla.

– Vanhin tytär, Hanna tekee myyntityön lisäksi mm. puvustuksia teatterinäytöksiin. Laura on työskennellyt myös vaateliikkeessä, mutta on nyt opintovapaalla. Yksi tytöistä opiskelee Lontoossa Royal College of Artsissa muotoilua.

Nuorin Soljan tytöistä, 25-vuotias Iitu on hevosalalla, hän on työskennellyt yli viisi vuotta ravitalleilla Bodenissa Pohjois-Ruotsissa.

– Iitu on käynyt Ypäjän Hevosopiston, itse olen käynyt saman koulun, silloin Ypäjän Hevostalouskoulun 1980-luvun alussa, Solja kertoo.

– Iitulla on selvästi hyvä hevossilmä ja luontainen taito olla eläinten kanssa, lapsena hän mieluusti nukkui lampaiden kanssa lammaskarsinassa! Solja muistelee.

Myös Solja on ollut aina hevostyttö.

– Koulutoverini kotona oli ravitalli, sain olla siellä paljon ja lapsena kävin myös Messilässä Lahdessa ratsastamassa, hän muistelee.

”– Tuore-29rehupaaleihin kun joku keksisi muovin korvikkeen kääreeksi.”
”– Treenautan hevosia itse, minulla on oma lenkki hevosille tehtynä. Aika usein käymme lisäksi Jokimaan raviradalla Lahdessa treenaamassa.”