Mustavahakkaan tuoksuinen virvaliekki

Punkaharjun Valtionhotelli on Saimi Hoyerin mielestä kansallisaarre, helmi. Saimi emännöi nyt sitä, rakkaudella lapsuutensa ja sielunsa maisemiin. Nykyiseltä nimeltään Hotelli Punkaharjun ison remontin Saimi on tehnyt suurella sydämellä.

Teksti: Minna Stenius Kuvat: Minna Stenius ja Hotelli Punkaharju

Yhtenä aamuna istuin pyjama päällä kannon nokassa. Alkoi sataa tihuuttaa. Tunsin, että mun kädelle sataa. Kun nuolaisin mun huulia, tunsin sateen maun. Haistoin sateen. Silloin mä tajusin, että mä oon elossa.

Nämä sanat ovat Saimi Hoyerin. Näitä sanoja edelsi pari erittäin vaikeaa vuotta sairaalassa. Näitä sanoja edelsi aika, jolloin Saimi oli vain varjo. Aika, jolloin Linnanmäen vuoristorata näkyi Auroran sairaalan ikkunasta kaikkina vuodenaikoina. Tuollaisena keväänä Saimin poika sanoi vilkuttavansa äidille vuoristoradasta, vilkutus näkyi vain sydämen silmin.

Onko minusta enää koskaan äidiksi? Onko minusta enää aviovaimoksi? Näitä kysymyksiä ja niiden vastauksia Saimi mietti maatessaan voimattomana sairaalasängyllään huivi päässään peittämässä oranssien luonnonkiharoiden rippeitä.

Mä oon elossa! Nuo sanat eivät olleet oivallusta eletystä elämästä, ne olivat oivallusta tulevasta. Eletyn elämän Saimi oli oivaltanut kiertäessään huippumallina maailmalla.

– Koko elämäni oli matkalaukussa. Minulla tuli ikävä Puruvedelle. Minulla tuli ikävä Punkaharjulle. Kun New Yorkissa vuokrasin soutuveneen ja soutelin tekojärvellä, nappasin vettä kousikkaan ja vein veden huulilleni, tajusin, että niin ei voi tehdä New Yorkissa, mutta Puruvedellä voi. Kun Pariisissa koti-ikävissäni suljin silmäni puistokävelyllä, olin kuulevinani lintujen laulua. Hengitin syvään, mutta minulle ei tullut hyvä olo. Suomessa ilma on puhdasta, kiittää Saimi.

Eletyn elämän ja tulevan elämän solmii yhteen Punkaharju, Saimin lapsuudenmaisema ja viimeinen leposija. Näiden aikajaksojen välissä Saimi häärii elinvoimaisena virvaliekkinä niin äitinä, yrittäjänä kuin Saimaan seudun puolestapuhujana ja kehittäjänä koti-Suomessa ja maailmalla.

Pari vuotta sitten Saimi osti miehensä kanssa Punkaharjun Valtionhotellin. Rakennus oli vuosien saatossa vaihtanut omistajaa useampaan otteeseen. Kun Saimi kuuli rakennuksen tulosta myyntiin, käynnistyi hanke, jota lähitienoon ja kaukaisemmatkin ihmiset kauhistelivat.

Pikaista haaksirikkoa povattiin yritykselle, jonka päätteeksi Hotelli Punkaharju oli saatettu sellaiseen viehkeyteen, että itse Venäjän presidentti Putinkin juhlisti remontoitua hotellia vierailullaan.

– Lapsuudessa käytiin täällä Punkaharjun Valtionhotellissa monta kertaa perheellä syömässä. Tämä ei ollut se hieno hotelli, läheinen Finlandia oli.

Punkaharjun Valtionhotelli on Saimin mielestä kansallisaarre, helmi, jonka pitää olla siinä, missä se on.

– Tämän pitää olla sellaisessa loistossa, mikä sille kuuluu.

Saimi uskoo vanhan rakennuksen henkeen.

– Se henki oli poistumassa Punkaharjun Valtionhotellin rakennuksesta ihan selkeästi. Tämä oli kaltoin kohdeltu, ei unohdettu, mutta aliarvostettu historiaansa nähden, kuvailee Saimi vaikuttimiaan lähteä hotellihankkeeseen.

– Remontti on sydämellä tehty, sanoo Saimi.

– Kaikkeni olen täällä tehnyt ja kaikkeni tulen tekemään. Tämä tulee olemaan mun elämäntyö, ja tänne mä kuolen, viimeistelee Saimi.

Loistossaan Hotelli Punkaharju todellakin nyt on. Saimi on ollut mukana pienimpienkin yksityiskohtien suunnittelussa yhdessä ystävänsä Petri Salmelan kanssa. Ikkunaruuduissa oleva vinoneliö toistuu kaikkialla: valaisimissa, opastekylteissä, kahviastioissa, käyntikorteissa, kenties vessan lattiassakin, niin taidokkaasti valkeat ja roosat laattakolmiot on ladottu. Värimaailma ja historian aikakaudet näkyvät sisustuksessa sopusoinnussa kaiken kanssa.

Ruokasalia raamittaa valtavan kokoinen kangas, joka on toisinto vanhasta opetustaulusta, jossa on kansallismaisema Punkaharjulta. Tuohon maisemaan ihastui jo aikanaan Venäjän keisari Aleksanteri I käydessään Punkaharjulla kesäkuussa 1803.

1840-luvulla alueesta tehtiin kruununpuisto, jonne rakennettiin kaksi metsänvartijan taloa. Niistä pohjoinen talo on Hotelli Punkaharjun historiallisesti vanhin osa. Niin Topelius kuin Runebergkin ovat ylistäneet Punkaharjun kansallismaisemaa, maisemaa, jota toisaalla rajaa Puruvesi, toisena äärenä on Pihlajavesi.

Puruvesi , Pihlajavesi, Punkaharju ja sienet. Siinä Saimin mantra. Tyttö sai nimensä perheen taloudenhoitajan Saimin sekä mummonsa Saimin mukaan.

Saimaan maisemista ovat kaikki nämä kolme naista. Näissä maisemissa sikisi Saimin sydämeen rakkaus kotiseutunsa luontoon, eritoten sieniin.

– Sienimetsässä suurten puiden huminassa sielu ja ruumis lepäävät.

Saimi pitää lähimaastossa sienikursseja; syksy on Saimille vuodenajoista ehdottomasti rakkain. Sienikurssilaisia tulee Italiasta saakka. Italia on Saimille toinen koti sekä mallimaailman että isoäidin juurien kautta. Sienet ja Italia yhdistyvät taitavasti pastassa, jota Saimi kokkaa perheelleen.

– Mun ykköstyöni on olla äiti. Pojillani, 9-vuotiaalla Hektorilla ja 11-vuotiaalla Kasparilla on paljon harrastuksia. Vanhempi on jalkapallopoika, nuorempi on kova tanssimaan ja rakastaa hotellia. Kaikki muu tulee äitiyden jälkeen, kuvailee Saimi elämänsä tärkeysjärjestyksiä.

Tyttärensä varttuessa isä antoi Saimille tärkeän elämänohjeen. Sitä hän on noudattanut ymmärrettyään sen merkityksen.

– Hämmenny pienistä ihmeistä. On ihanaa, että ihminen pystyy pysähtymään, vaikkapa aistimaan lehmuksen tuoksun tai huomaamaan jonkin kauniin asian talon sisällä.

Saimia harmittaa, kun monet ihmiset kulkevat tänä päivänä putkessa.

– Ei oikeastaan nähdä yhtään mitään, ei reaktioita eikä tunteita. Ei enää kohdata ketään.

Saimi kertoo, että kohdatessaan toisen ihmisen hän antaa aina jokaisessa kohtaamisessa itsestään tosi paljon.

– Jos kohdataan, niin pitää antaa kaikki tai sitten ei kohdata ollenkaan. On tärkeä juttu pystyä katsomaan toista ihmistä silmiin ja olla läsnä. Kohtaan päivässä pari sataa ihmistä. Nämä kohtaamiset ovat pieniä ihmeitä, selittää Saimi todeten samalla, että juuri tästä syystä hänen työnsä on myös erittäin raskasta.

Saimi on huomannut, miten tärkeää on äitiyden, hotelliyrittämisen, luennoimisen, luonnon ja Saimaan puolesta puhumisen ynnä muiden töiden ja vaatimusten keskellä muistaa myös huolehtia omasta itsestä. Jos ei muista, täytyy olla joku muistuttamassa. Tällaisia ihmisiä Saimilla on onneksi monta. Oma isä on Saimin hyvä ystävä. Niin on myös aivan lähellä asuva taiteilija Johanna Oras.

Omaa aikaa Saimi ottaa päivittäin noustessaan joogaopettajansa kanssa kahdestaan hotellin yläkertaan huoneeseen, jossa on ikioma rauha.

Sitten on vielä aivan erityinen henkilö, jonka vaikutus Saimin hyvinvointiin on merkittävä. Tämä henkilö on Marjaana Lahtua , noitanainen, villiyrttisupertietäjä, ihminen, joka toimii metsän henkien kanssa.

Ystäviä on toki enemmänkin, he tulevat tapaamaan Saimia noitanaisen tapaan Punkaharjulle varsinkin kesäisin, jolloin Saimi ei jouda edes luottokampaajalleen Helsinkiin.

Hotelli Punkaharjussa on töissä kahdeksan henkilöä. Saimi on ollut löytämässä heitä kaikkia. Hän kuvailee henkilökuntaansa erilaisiksi persooniksi, jotka yhdessä muodostavat timantin. Hotellin ravintolasta vastaa keittiömestari Mikko Lahtinen , jonka Sami Tallberg toi taloon.

Hienostuneet ruoka-annokset sisältävät paikallisia makuja ja tietenkin sieniä. Annokset ovat kauniita katsella, ja maistelu tuottaa kasvavan nautinnon.

Saimin elämässä on paljon hämmentymisen aiheita, päivittäisiä ihmeitä.

– Vuoden paras hetki on, kun vanamo alkaa kukkia. Vanamoiden tuoksu aivan pelmahtaa ilmaan, Saimi kuvailee.

Vanamo on pieni vaaleanpunainen, oikeastaan vanamonpunainen, kellokukkainen kasvi, jonka varpuvarsi lamoaa maan pinnassa.

Pukisitko yllesi tuoksun, jonka nimi on Saimi? Olisiko tuo tuoksu sama kuin vanamon kukan? Ehkäpä jo ensi keväänä Saimi ja Max Perttula tuovat markkinoille Saimin nimeä kantavan parfyymin, jonka kehitystyö on jo pitkällä. Tuo tuoksu ei ole herkkä ja vanamonpunainen kuin Saimin sydän tai Hotelli Punkaharju. Se ei ole oranssi ja liekehtivä kuin Saimin kiharat hiukset ja persoona. Se on myskinen ja tumman parfyyminen kuin Saimin puheääni ja lempisieni. Tuo tuoksu on mustavahakas.

Se on Saimi. Hento, hauras, elämää täynnä ja siksi vahva. Virvaliekki.

”– Vuoden paras hetki on, kun vanamo alkaa kukkia.”

”– Sienimetsässä suurten puiden huminassa sielu ja ruumis lepäävät.”

MIKÄ?

KUKA?