Kainuun Rastiviikko kokoaa yhteen kaikenikäiset ja -tasoiset suunnistajat

Kainuun Rastiviikko on kansainvälinen suunnistusviikko, joka järjestetään Kainuun maakunnassa vuosittain. Ensimmäinen Rastiviikko Kainuussa järjestettiin vuonna 1966. Kainuun Rastiviikko on maailman toiseksi vanhin suunnistusviikko vuonna 1965 rastiviikkohistoriansa aloittaneen Ruotsin O-Ringenin jälkeen. Suomen toinen perinteinen suunnistusviikko, Fin5, on järjestetty vuodesta 1984 lähtien eri puolilla Suomea.

Teksti ja kuvat: Pirjo Holappa

Kainuun Rastiviikolla nautitaan suunnistuksen lomassa ja välipäivinä viikon oheisohjelmista, alueen nähtävyyksistä, kulttuurista ja luonnosta sekä varsinaisen Rastiviikon neljän osakilpailun ulkopuolella järjestettävistä suunnistusmahdollisuuksista.

Heinäkuussa noin 3 500 pihkaniskaa etsi rasteja Kajaanin pohjoispuolella, kun 51. Kainuun Rastiviikko suunnistettiin Jormua-Leihu-alueella. Kajaanin Suunnistajien isännöimällä viikolla oli suunnistajia aina kuntosuunnistajista maailman huippuihin ja aivan pienistä taaperoista 90-sarjalaisiin saakka.

Pääsarjojen neljän osakilpailun kokonaiskisavoittoon suunnistivat Paimion Rastin, kokenut Kainuun Rastiviikon suunnistaja, Inga Dambe ja Tampereen Pyrintöä edustava Ruotsin maajoukkueen suunnistaja Johan Runesson.

Vuosi vuodelta suositumpia ovat avoimet sarjat eli kuntosuunnistukset, joissa suunnistamaan pääsee valitsemanaan aikana järjestäjien antamalla aikavälillä. Valittavana on monipuolinen kattaus eripituisia ja -tasoisia ratoja. Maasto on sama kuin kilpasarjoissakin.

Lähes puolet Kainuun Rastiviikon osanottajista suunnistaa avoimissa sarjoissa. Lisäksi tarjolla on suosittu rastireittiradan kiertävä perhesarja, jossa metsään voi lähteä vaikka koko perheen voimin. Lastenhoitopaikka Muksulassa lapset pääsevät tutustumaan lajiin rastirallisuunnistuksen kautta.

Vuonna 2008 perustettu Kainuun Rastiviikko ry kehittää viikkoa, toteuttaa ja tukee markkinointia sekä tekee yhteistyötä muiden suomalaisten suunnistuksen päätapahtumien kanssa. Kainuun Rastiviikko ry:n jäseninä ovat Rastiviikkoa vuodesta 1983 saakka vuorovuosin järjestäneet Kajaanin Suunnistajat, Kuhmon Peurat, Puolangan Ryhti, Sotkamon Jymy ja Suomussalmen Rasti. Rastiviikkojen järjestäminen vaatii vuosien työn ja huolellisen suunnittelun. Talkoolaisten apu Kainuun Rastiviikkojen onnistumisessa ja järjestämisessä on ensiarvoisen tärkeää. Ilman heitä viikkojen järjestäminen ei olisi mahdollista.

Kainuun Rastiviikko ry hallituksen puheenjohtaja Martti Köngäs pitää Kainuun Rastiviikon suosion salaisuutena perhekeskeisyyttä, sillä mukana voi olla jopa neljä sukupolvea ja kaikki voivat tehdä samaa asiaa eli suunnistaa.

– Missään muussa lajissa ei oikein voi. Katsomoissa voi toki istua ja kengän nauhoja sitoa, mutta samaa lajia ei oikein muissa lajeissa voi tehdä näin monessa sukupolvessa, Martti Köngäs toteaa.

Könkään mielestä Kainuun Rastiviikon vetovoimana ovat myös kainuulaiset maastot, jotka pitää vain valita huolella, jotta ne ovat hienoja ja houkuttavat ihmisiä. Hänestä tämän vuoden kilpailukeskus oli upea, mutta maasto ei ollut aivan parasta kainuulaista.

– Hyvä puoli Kainuun Rastiviikossa on myös se, että Kainuu on kohtuullisen päivämatkan päässä Etelä-Suomestakin. Kyllä varmasti myös kainuulainen ystävällinen palvelu vetää ihmisiä Kainuuseen vuodesta toiseen, Martti naurahtaa.

Kainuun Rastiviikkoa kehitetään suunnistajilta saadun palautteen perusteella.

– Toiveita ja ajatuksia on kuunneltu herkällä korvalla vuosien varrella ja pyritty kehittämään Rastiviikkoa heidän toiveidensa suuntaan. Tänä vuonna Rastiviikko meni veteraanien MM-kisojen kanssa vähän ristiin; näitä voisi huomioida tulevaisuudessa vielä paremmin. Suunnistajat tarvitsevat kuitenkin hieman siirtymäaikaa kilpailupaikasta toiseen, Köngäs toteaa.

Jos uni ei tule yöllä Martti Könkään silmään, miettii hän usein Rastiviikon kehittämistä. Hänestä monipuolisten suunnistuselämysten tarjoaminen palvelee suunnistajia myös välipäivinä.

– Olen miettinyt, että ensimmäisenä välipäivänä voisi olla jossakin muussa kirkonkylässä sprinttisuunnistus ja sitten vaikka toisessa kirkonkylässä neliosuuksinen sprinttisuunnistusviesti, jonka voisi juosta vaikka kahdella suunnistajalla tai jotain muuta vastaavaa, Köngäs suunnittelee.

– Oulun suuntaan meidän pitäisi ehdottomasti järjestää linja-autokuljetus ainakin Puolangan Rastiviikolle, että ihmisten olisi helppo lähteä katsomaan ja tutustumaan tapahtumaan vaikka päiväseltään, Köngäs lisää.

Martti Köngäs muistuttaa, että moneen muuhun lajiin verrattuna suunnistus on todella halpa harrastus. Sen vuoksi ihmisiä pitäisi kannustaa mukaan kokeilemaan tätä mielenkiintoista ja koukuttavaa lajia.

– Lapsille pitää tarjota suunnistuskouluja ja muuta suunnistukseen liittyvää. Suunnistajat voisivat myös ottaa mukaan suunnistamaan sellaisia lapsia, joiden vanhemmat eivät harrasta itse suunnistusta, Köngäs vinkkaa.

Martti Könkään mielestä Kainuun Rastiviikoissa parasta on leppoisuus.

– Rastiviikko ei ole niin hampaat irvessä kilpailua edes kilpasarjoissa. Semmoiset hyvät kokemukset ovat tärkeitä. Meidän pitäisi hakea aina asiakasystävällinen ratkaisu kaikkiin asioihin. Hyvä maasto, josta on hyvä kartta, ja johon on tehty hyvät radat. Se on tärkein vetovoima Kainuun Rastiviikoissa. Maastojen ehdolla pitäisi mennä, eikä kilpailukeskuksen, Köngäs painottaa.

Ensi kesänä Kainuun Rastiviikko suunnistetaan kesä-heinäkuun taitteessa Sotkamon Tipasojalla, jossa luvassa on kaunista ja hyväkulkuista mäntykangasmaastoa.

Ilmoittautuminen ensi kesän kainuulaiseen suunnistusviikkoelämykseen on jo auennut. Halvimmilla osanottomaksuilla selviää, mitä varhaisemmassa vaiheessa mukaan ilmoittautuu. Avoimiin sarjoihin voi ilmoittautua myös halutessaan paikan päällä kilpailukeskuksessa. Lisätietoja Kainuun Rastiviikoista löytyy osoitteesta www.rastiviikko.com.

Iltarasteja järjestetään eri puolilla Suomea myöhäiseen syksyyn saakka. Lisätietoja iltarasteista löytyy esimerkiksi osoitteista www.rastilippu.fi, www.oulurastit.info sekä seurojen nettisivuilta.

”– Ensi kesänä Kainuun Rastiviikko suunnistetaan kesä-heinäkuun taitteessa Sotkamon Tipasojalla, jossa luvassa on kaunista ja hyväkulkuista mäntykangasmaastoa.”