Wilson Kirwa haastaa suomalaiset:

Suomenkenialainen juoksija, suosittu luennoitsija Wilson Kirwa heittää haasteen suomalaisille: syksyn pimeiden tullen tarvitaan toimintaa, jotta Suomi nousee suosta. Ole siis se hullu ja fiksu naapuri, joka aina kysyy toista lenkille. Yksin ei pärjää kukaan.

Teksti: Marianne Lähde

Tiesitkö, olen se hullu naapuri, joka aina tulee kysymään, lähdetkö lenkille, Wilson Kirwa nauraa.

Wilson rohkaisee muitakin olemaan hullunfiksuja naapureita. Niitä ärsyttävän aloitteellisia tyyppejä, jotka eivät anna toisen olla rauhassa omissa oloissaan, vaan vaivaavat ja kyselevät, mitä kuuluu, hakevat lenkille, iltateelle tai mukaan ostoksille.

– Suomessa asuu itsealoitekansa, mutta passiivisuutta on paljon. Suomalaiset ovat jakautuneet kahtia. Toisilla on mielipiteitä, he haluavat vaikuttaa, toiset istuvat hiljaa, Wilson Kirwa sanoo.

– Miten tämä maa saatiin jaloilleen sodan jälkeen? Olemme ahkeria, sisukkaita ja rehellisiä. Yhteisössä on voima. Yksin emme pärjää. Osattiin nähdä eteenpäin. Vaikka oli nälkä, suomalainen päätti, että koulunkäynti on tärkeää. Se oli viisas päätös.

Mikä on elämässä tärkeää, Wilson kysyy ja vastaa saman tien:

– Tärkeää on koulu, työ, perhe, naapurit ja kaverit. Hampaaton mummo on tärkeä, pappa, joka yskii kuin vanha moottori, on tärkeä. Liikunta ja hyvä ruoka ovat tärkeitä, ja hyvät aamut, aamusta alkaa hyvä päivä, Wilson luettelee perusasioita.

Mikä siinä on , että toisille onnistuu kaikki? Naapuri tai työkaveri kulkee menestyksestä toiseen. Onnistumisen takana on yksinkertaisia asioita, kuten tavoitteet.

– Ensin pitää miettiä, mitä haluaa, sitten ne askeleet, miten siihen pääsee. Tavoite on majakka, suunta, jota kohti kulkee, Wilson opastaa.

Kun tavoite on realistinen, saavutettavissa oleva, kulku on käy helposti.

– Teen tänään ne tehtävät, joita minulla on kalenterissa. Huomenna teen huomisen tehtävät.

Aina ei voi onnistua. Takaiskut ja pettymykset kuuluvat elämään.

– Jos unelma ei toteudu, ei saa jäykistyä, ei lamaantua. Pitää olla vaihtoehtoja, a, b ja c. Minä tähtään kuuhun. Vaikka en osuisi, kyllä minä laskeudun tähtien joukkoon, Wilson hymyilee.

Matkalla tähtiin kysytään oikeaa asennetta.

– Teenkö työtä sydämestäni? Hei tämä on kivaa! Kun elää näin, hyviä asioita tapahtuu: maanantai on kirkas päivä, tiistai melko lämmin, keskiviikkona on ihanaa paistetta. Torstaina saan mitä haluan, viimein tulee perjantai, pääsenkin jo kotiin. Lauantaina ja sunnuntaina hengähdän, lataudun, ja taas olen valmis uuteen viikkoon.

Wilsonin isä oli kiertävä lehmäkauppias. Toreilla ja turuilla tarvittiin sitkeyttä, positiivisuutta, kykyä lukea kanssaihmisiä ja tilanteita, jotta lehmäkaupat saatiin maaliin.

– Isä pystyi myymään nopeasti vaikka hampaattoman lehmän.

Wilson on myynyt itsekin paljon. 200 lastenkirjaa vaihtaa omistajaa päivän aikana, jos hän niin päättää.

– Kun meillä on hyvä tuote, se pitää oppia myymään. Suomalaiselle ei ole ensin kovin helppoa myydä mitään. Jutellaan säästä, tullaan tutummaksi. Hymy avaa ovet, kirja vaihtaa omistajaa. Miten voimme vaikuttaa toisiimme, työkaveriin, naapuriin, perheen jäseneen? Tunne tarttuu ihmisestä toiseen.

”Tähtään aina kuuhun. Vaikka en osuisi, kyllä minä laskeudun tähtien joukkoon.”