Minnesota-hoidossa päihderiippuvainen ei ole vastuussa sairastumisestaan, mutta hän on ehdottomasti vastuussa toipumisestaan

Toipuakseen päihderiippuvaisen ainoa vaihtoehto on täysin päihteetön elämä.

Teksti: Reetta Reinman

Minä saan isän takaisin, ja pojat papan, vanhin tyttäreni sanoi, kun vihdoinkin olin päättänyt hakeutua hoitoon juomiseni vuoksi, ja soitin tyttärelleni, kun olin Lapualla Minnesota-hoidossa, kertoo Ari Pellinen. 60-vuotiaalla Arilla on 37- ja 35-vuotiaat tyttäret, lastenlapsia on kaksi. Perhe hajosi Arin ryyppyvuosina. Nyt isän ja tyttärien välit ovat paremmalla tolalla.

Isä, sinä tulet asumaan minun luo, nuorin tyttäreni sanoi, kun Minnesota-hoidon jälkeen pähkäilin, miten elämä tästä jatkuu: oli tullut avioero, firma mennyt alta, ei ollut asuntoa.

Neljä vuotta sitten Minnesota-hoitoon hakeutunut, Hollolassa asuva Ari toimii tätä nykyä Minnesota-Hoito Oy:n päihdeterapeuttina Lahden toimipisteessä. Raittius on pitänyt.

– Juomavelkojakaan ei vituta maksaa. Tiedän, että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin mennä eteenpäin, ja rehellisesti, ketään tai mitään syytellen, hän sanoo.

Arin mielestä Minnesota-hoidossa parasta on vaatimus ehdottomasta rehellisyydestä. Alkoholistin on tunnustettava itselleen ja läheisilleen, että hän sairastaa alkoholismia.

– Minnesota-hoito vapauttaa syyllisyydestä: Olen parantumattomasti sairas, ainoa keino sairauteni kurissa pitämisessä on ehdoton raittius.

– Kaikkein olennaisin asia Minnesota-hoidon hoitokäsityksessä on juuri se, että alkoholismi on sairaus, korostaa Minnesota-Hoito Oy:n vuonna 1993 Lapualla aloittanut päihdeterapeutti Simo Seppelin.

– Minnesota-hoidossa alkoholismi on sellainen sairaus, minkälaiseksi sen määrittelee myös Amerikan Lääkäriliitto ja Maailman terveysjärjestö WHO: Alkoholismi on perinnöllinen, krooninen ja parantumaton, kuolemaan johtava sairaus, jolle on luonteenomaista kontrollikyvyn menetys, kertoo Seppelin.

Hän korostaa, että alkoholisti ei voi koskaan juoda kohtuullisesti: yksi on liikaa ja yksitoista on liian vähän.

Niin myös Simo Seppelinillä.

– Lähdin 1980-luvun lopulla Ruotsiin raitistumaan. Suomessa ei tuolloin ollut Minnesota-hoitoa. Ruotsissa sen avulla raitistuin. Ruotsin valtio koulutti minut Minnesota-hoidon päihdeterapeutiksi, ja toin hoidon 1993 Suomeen.

Lääketiede on löytänyt poikkeavuuden alkoholismiin taipuvaisten elimistön kemiallisesta toiminnasta. Kroonisten alkoholistien aivoista on löytynyt ainetta, joka on läheistä sukua heroiinille: tetrahydroisoquinoliinia, THIQ:ta. Pistettäessä heroiinia elimistöön, se hajoaa ja muuttuu THIQ:ksi, joka on hyvin voimakas riippuvuutta aiheuttava aine. Toisen maailmansodan aikana THIQ:ta aiottiin käyttää kipulääkkeenä, mutta sen huomattiin oleva addiktoivampaa kuin morfiini, ja tiedemiesten piti luopua suunnitelmistaan.

Kun ihminen juo alkoholia, alkoholi muuttuu ensin myrkylliseksi asetaldehydiksi. Elimistö hankkiutuu eroon asetaldehydistä muuttamalla sen ensin etikkahapoksi ja sen jälkeen hiilidioksidiksi ja vedeksi, jotka poistuvat elimistöstä munuaisten ja keuhkojen kautta.

– Kun alkoholisti juo alkoholia, pieni määrä myrkyllistä asetaldehydia ei poistukaan elimistöstä, vaan menee aivoihin, jossa siitä monimutkaisen biokemiallisen prosessin seurauksena tulee THIQ:ta. Tätä prosessia ei tapahdu ihmisillä, jotka eivät sairasta alkoholismia, kun he käyttävät alkoholia, sanoo Simo Seppelin.

Hänen mielestään alkoholistien hoito ei Suomessa tule onnistumaan niin kauan, kun yhteiskunta ei ymmärrä, että alkoholismi on sairaus ja alkoholistien hoidosta vastaa sosiaalitoimi.

– Alkoholismi on sairaus, ja se pitää hoitaa kuten sairaudet hoidetaan, vaatii Seppelin.

Oulun yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan Minnesota-hoidossa Lapualla ja Hämeenkoskella toipumisprosentti on 93,1 %, mutta Suomen yhteiskunnan hoitomallissa noin 2 %. Vuosittain Minnesota-hoidon käy noin 250 päihderiippuvaista: alkoholisteja, huumeriippuvaisia, lääkeriippuvaisia ja sekakäyttäjiä. Suurimmalla osalla työnantaja tai hoitoon hakeutuva itse maksaa hoidon.

Minnesota-hoidossa ollaan yhtäjaksoisesti vähintään 28 vuorokautta ja enintään 5 viikkoa. Hoitojaksoon kuuluu myös perheviikonloppu.

– Päihderiippuvaisuus on aina koko perheen sairaus. Koko perheen tulee ymmärtää, mitä hoidetaan eli hoidetaan sairautta. Sekä itse sairaan että koko perheen on vapauduttava syyllisyydestä: syyllistämisestä ja syyllistymisestä. Alkoholisti on mestari syyllistämään, juominen on aina toisten ja olosuhteiden syy! naurahtaa Seppelin.

Minnesota-hoidossa jatkoseuranta viikkotapaamisineen kestää 11 kuukautta.

Intensiivihoitojakson aikana ollaan joka päivä 8 tuntia terapiassa, ja muu aika päivästä on vertaisryhmätyöskentelyä: hoidossa olijat käyvät keskenään läpi omia elämäntilanteitaan.

– Tämä vertaistuki on aivan erinomaisen tärkeää, korostaa 68-vuotias, lahtelainen Pekka Seppelin . Hän raitistui Minnesota-hoidossa 1993.29

Pekka Seppelin lähti 1979 Ruotsiin töihin ja raitistumaan.

– Uskottelin itselleni, että juominen jää, kun ryyppyporukka jää Suomeen. Ei se niin mene, sairautta ei pääse pakoon. Alkoholisti hakeutuu aina kaltaistensa seuraan, niin minäkin tein Ruotsissa.

Pekalta oli Ruotsissa lähteä henki kuolioon lähestulkoon kokonaan menneen haiman vuoksi. Haimakuolioiden syy oli alkoholissa.

– Teho-osastolta minut jo siirrettiin kuolevien potilaiden osastolla, mutta kuin ihmeen kaupalla säilyin hengissä.

Pekka ja vaimonsa muuttivat 1981 Suomeen, päihteet seurasivat mukana.

– Haimani ei kestä yhtään viinaa. Minä siirryin huumeisiin, käytin niitä kymmenen vuotta. Sitten otin pikkuisen kaljaa, ja siitä se juominen taas lähti. Tutkimustenkin mukaan päihderiippuvainen palaa aina peruspäihteeseen, eli minä alkoholiin, Pekka kertoo.

– Vuonna 1993 minun oli nöyrryttävä, omakotitaloamme uhkasi pakkohuutokauppa, samoin takaajana isäni taloa. Silloin päätin hakeutua hoitoon.

Pekka raitistui, ja pystyi alkaa hoitamaan asioitansa niin, että pakkohuutokaupat vältettiin.

– Vaimo ei koskaan ole lähtenyt viereltäni, Pekka kiittää. Pariskunnalla on yksi aikuinen poika, lastenlapsia ei vielä ole.

Simo, Pekka ja Ari ovat kaikki rypeneet alkoholistille tyypillisissä itsetuhoisissa ajatuksissa. Köyttäkin ovat jo kaulalleen sovitelleet.

– Hoitamattoman alkoholismin myöhemmissä vaiheissa melkein kaikki potilaat kokevat masennusta, silloin itsemurha on tavallisin kuolinsyy, sanoo Simo Seppelin.

– Mikä taho Suomessa vastaa alkoholistien depressiosta seuranneista itsemurhakuolemista, kun sairautta hoidetaan sosiaalitoimessa, vaikka toimiva hoito eli Minnesota-hoito olisi saatavilla? hän kysyy.

– Valtaosa Minnesota-hoitoon tulevista on työelämässä ja palaa takaisin työelämään, Simo huomauttaa

Hän korostaa, että alkoholistin depressio ei ole seurausta juomisesta, vaan juominen on seurausta alkoholismisairaudesta.

”– Uskottelin itselleni, että juominen jää, kun ryyppyporukka jää Suomeen. Ei se niin mene, sairautta ei pääse pakoon.”
”– Jälkeenpäin katsottuna valehtelemisesta ja asioiden värittämisestä tuli toinen luonto.”