Kun nimestä tuli enne

Merkkihenkilöiden jalanjäljillä

Sata vuotta sitten edesmennyt Toivo Kuula on yksi Suomen merkittävimmistä säveltäjistä. Hänen isänsä Matti Taikinamäki sai Kuula-nimen mentyään armeijan palvelukseen.

Säveltäjä aavisti kohtalonsa ja puhui usein lähestyvästä poismenostaan. Myös nimestä tuli enne. Toivo Kuula kuoli 18. toukokuuta 1918 Viipurin lääninsairaalassa vain 34-vuotiaana. Häntä ammuttiin päähän sisällissodan jälkeisessä valkoisten voitonjuhlassa.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

T oivo Kuula syntyi 7. heinäkuuta 1883 Etelä-Pohjanmaalla Alavudella. Hänen musiikilliset lahjansa huomattiin hyvin varhain. Jo yksivuotiaana poika tapaili hengellisiä lauluja osaamatta vielä edes puhua. Matti Kuula oli toivonut pojastaan pappia, mutta musiikki vei voiton. Seitsemäntoistavuotiaana Kuula lähti toteuttamaan kutsumustaan säveltäjäksi opiskelusta. Monet arvelivat, että se ammatti ei taida lyödä oikein leiville. Tähän Kuula totesi, että eläväthän Sibelius ja Melartinkin.

Opiskelijan leipä ei ollut leveä. Äidin voipytyn sisältö hupenemistaan hupeni ja Kuula paleli huoneessaan niin, että hytisi huopiin kääriytyneenä kirjoittaessaan tehtäviään. Kun pianon vuokraamiseen ei ollut varaa, Kuula harjoitteli pitämällä nuotteja edessään ja naputtelemalla pöytää. Opiskelu kantoi kuitenkin hedelmää. Vuonna 1906 Toivo Kuula kuuli ensi kerran omien säveltensä kaikuvan yliopiston juhlasalissa ja näki nimensä ensi kerran painettuna Sibeliuksen, Palmgrenin ja Merikannon rinnalla.

– Kun säveltäjän ura lähti nousuun, se oli Toivolle suuri juttu, nyt hän saattoi näyttää isälleen, mitä hänestä on tullut, toteaa filosofian tohtori, kirjailija ja Kansallisoopperan pitkäaikainen päädramaturgi Juhani Koivisto.

Mieskuorosävellykset ja yksinlaulut ovat tunnetuinta Toivo Kuulaa. Monet yksinlaulut hän sävelsi vaimolleen, laulajatar Alma Kuulalle. Toivo ja Alma Kuulan elämästä kirjan kirjoittanut filosofian tohtori Juhani Koivisto korostaa, että ilman toista vaimoaan Almaa Toivo Kuulan ura olisi varmasti hyvin erilainen. Musiikkia ja säveltäjää ymmärtänyt, itsekin muusikko Alma jaksoi kannustaa värikästä, tunteellista ja työlleen omistautunutta miestään sekä oli tärkeä tulkki Kuulan yksinlaulusävellyksille.

– Vahvemmin Toivo Kuulan perintö elääkin mieskuorolauluissa, sekä totta kai myös yksilaulusävellyksissä, Koivisto toteaa.

Juhani Koivisto on kirjoittanut kirjan Tähtiin kirjoitettu – Toivo Kuulan ja Alma Silventoisen vaikeat ajat ja lyhyt onni. Tähtiin kirjoitettu on kokonaan uudistettu laitos Koiviston vuonna 2008 kirjoittamasta Toivo Kuulan elämäkerrasta Tuijotin tulehen kauan Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. Kirja oli ilmestymisvuonnaan Tieto-Finlandia ehdokkaana. Uusimmassa kirjassaan Koiviston päälähteinä ovat olleet Toivo ja Alma Kuulan kirjeenvaihto sekä Alma Kuulan päiväkirjat.

Toivo Kuulan säveltämistä yksinlauluista Juhani Koivistolle erityisen mieleinen on Kuulan vuonna 1907 vaimolleen Almalle omistama yksinlaulusävellys Tuijotin tulehen kauan.

– Erityisen kauniisti se soi Alma Kuulan 1930-luvulla tekemässä levytyksessä.

Myös Kuulan vuonna 1908 säveltämät yksinlaulut Kesäyö kirkkomaalla ja Epilogi ovat Koiviston mieleen.

Kuula oli hyvin isänmaallinen. Hän ihaili Eino Leinoa ja muuta suomalaista runoutta. Äidiltään Toivo Kuula oli perinyt rakkauden luontoon, mikä kuvastuu hänen suomalaista luontoa ja suomalaisuutta värikkäästi kuvaavasta musiikistaan. Hänen musiikissaan on loputtomasti värejä, tunnelmia ja mielialoja, toisaalta syvää melankoliaa ja synkkyyttä. Se on hyvin isänmaallista, vivahteikasta ja tunteikasta. Äidin perintöjä oli myös pyrkimys täydellisyyteen. Äiti oli todennut, että ei kukaan kysy kuinka kauan työtä on tehty, vaan kuka se on tehnyt.

Toivo Kuula ei koskaan jättänyt käsistään mitään puolivalmista.

– Taide oli Toivo Kuulalle ja hänen aikalaisilleen myös merkittävä väylä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen: kun tiellä itsenäisyyteen Suomea nostettiin historialliseksi kansankunnaksi muiden kansakuntien rinnalle. Kulttuurielämä olikin 1900-luvun alussa Helsingissä vilkasta. Kuoroja oli paljon, kaksi täysimittaista orkesteria, konsertteja ja oopperaa, Kansallisteatteri perustettiin 1904, Koivisto kertoo.

Toivo Kuula avioitui vuonna 1905 luokkatoverinsa Rauha Nelimarkan (Silja Valo) kanssa. Heille syntyi samana vuonna tytär Aune, joka kuoli parin kuukauden kuluttua. Avioliitto oli monin tavoin epäonninen.

Vuonna 1913 Toivo Kuula sai lopulta eron Siljasta ja kihlautui laulaja Alma Silventoisen kanssa. Heidät vihittiin huhtikuussa 1914. Keväällä 1917 syntyi tytär Sinikka, josta myöhemmin tuli tunnettu pianotaiteilija. Onnellista avioliittoa kesti ainoastaan neljä vuotta, Toivo Kuulan dramaattiseen kuolemaan saakka.

Suomen itsenäisyyden julistaminen 6.12.1917 otettiin koko maassa riemulla vastaan, mutta levottomuudet jatkuivat. Vappu 1918 oli viipurilaisille ilon ja surun päivä. Oli päästy kevääseen, jota Kuula oli kiihkeästi odottanut ja josta oli lapsuudestaan asti uneksinut: Hän sai kokea vapaan, suomalaisen Suomen. Veljessota oli Viipurinkin kohdalta ohi. Viipurilaisten surun jakoi kuitenkin kohta koko Suomi.

Toivo Kuula kuoli 18.toukokuuta 1918 Viipurin lääninsairaalassa. Hän haavoittui vappuyönä riidan päätteeksi sisällissodan jälkeisessä valkoisten voitonjuhlassa.

Silminnäkijöiden kertoman mukaan juhlasta poistuvan Kuulan perään syöksyi kaksi hurjistunutta jääkäriä. Toinen veti esiin pistoolinsa. ”Älä ammu, se on jääkärin marssin säveltäjä”, häntä yritettiin rauhoitella. Marssin säveltäjä tosin oli Sibelius, mutta nyt viimeistään valkeni kaikille paikalla oleville kenestä oli kysymys. Kuulan kohtalo oli kuitenkin sinetöity.

Toivo ja Alma Kuula on haudattu vieretysten Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Paikalle pystytettiin vuonna 1922 Alpo Sailon tekemä hautapatsas.

Toivo Kuula samoili luonnossa, opiskeli kasveja ja eläimiä ja harrasti metsästystä ja kalastusta. Viimeisinä kesinään Kuula purjehti paljon Päijänteellä ja muissa Keski-Suomen vesistöissä. Kuula tuotannosta löytyy lampaanpolska. Mutta kenen lampaat polskassa kirmaavat, sitä on pohdittu Keski-Suomessakin hartaasti ja pitkään.

Lampaanpolska piirtyi nuoteiksi vuonna 1915, jolloin Kuula vietti kesää Muuramen Alhonsaaressa. Ehkä sävelien syntyessä Kuulan silmien edessä välkkyi Muuratjärven pinta, sieraimiin kantautui rantasaunan savu ja huumaavasti tuoksuvien keskikesän kukkien lumo.

Kuula tulkitsi musiikillaan suomalaisten tuntoja taidolla ja tunteella, johon moni muu ei ole kyennyt.

KUKA?