Kultaisten muistojen Kuddnäs

Merkkihenkilöiden jalanjäljissä

Parhaiten satusetänä muistetun Sakari Topeliuksen lapsuudenkodissa Uusikaarlepyyssä voi eläytyä siihen, kuinka tyypillinen pohjalainen porvarisperhe 1800-luvulla eli. On kulunut 200 vuotta Sakari Topeliuksen syntymästä. Sen kunniaksi Kuddnäs on remontoitu paraatikuntoon.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Kuddnäsin kehto, jossa tulevaa merkkimiestä pienenä tuuditeltiin, on vieläkin jäljellä. Perheen yhteisenä ajanviettopaikkana toiminut sali on talon keskus, jossa musisoitiin, juhlittiin ja ruokailtiin. Kuddnäs on sisustettu lähinnä empire-tyylisillä huonekaluilla. Seiniltä löytyy muotokuvia Topeliuksesta ja hänen perheestään.

Pianon yläpuolella on kopio Albert Edelfeltin taulusta Sakari Topeliuksesta 71-vuotiaana. Historia on käsinkosketeltavissa monien eri elementtien välityksellä.

Yksi Kuddnäsin mielenkiintoisimmista huonekaluista on sänky, jossa itse Venäjän tsaari Aleksanteri I on keisarillisia uniaan katsellut. Komea vedettävä sänky oli alun perin Topeliuksen äidinäidin kodissa Uudenkaarlepyyn vanhan raatihuoneentorin vieressä, tsaari vieraili kaupungissa ja isoäidin kodissa vuonna 1819.

Ullakkokamarissa Topelius, hänen siskonsa ja serkkunsa saivat yksityisopetusta. Huoneen karmista löytyy kiinnostava yksityiskohta: sitä vasten on mitattu Kuddnäsin lapset. Siitä löytyy niin Topeliuksen itsensä kuin hänen tyttäriensä, Ainan , Toinin ja Evan , nimet.

Sakari Topelius oli lapsena vilkas ja vallaton, eikä koskaan menettänyt kosketusta sisäiseen lapseensa. 11-vuotiaana hänet lähetettiin Oulun triviaalikouluun, koska kotikaupungissa ei vastaavaa laitosta ollut.

Sakari alkoi ahkerasti vierailla tätiensä ylläpitämässä lainakirjastossa. Hän oli kuitenkin vanhemmilleen luvannut, että ei lue romaaneja. Aluksi hän yritti tosissaan pitää lupauksensa, mutta kiusaus oli liian suuri.

Niinpä hän lopulta antautui lukemisen lumoihin ilman mitään rajoituksia; näin Sakari Topeliuksesta tuli ajan myötä yksi Suomen rakastetuimmista satujen ja tarinoiden kertojista.

Salissa oleva fortepiano ostettiin Sakarille vuonna 1837 hänen asuessaan Helsingissä. Piano kuljetettiin myöhemmin hevosvaunuilla Kuddnäsiin. Sohvakalusto on Karl Johan -tyyliä. Se oli aiemmin ollut äidinäidin kodissa 1830-luvulla. Verhot ja matot on kudottu vanhan Kuddnäs-mallin mukaan.

Salissa pilarin päällä on J. L. Runebergin pojan Valter Runebergin tekemä enkelipatsas. Alkuperäinen patsas on Topeliuksen haudalla Helsingissä.

Vuonna 1873 Topelius myi lapsuudenkotinsa muuttaessaan pysyvästi Etelä-Suomeen. Talo toimi meijerinä ja kunnalliskotinakin, kunnes 1930-luvun alussa Kuddnäs säätiöitiin ja tehtiin suuri salapoliisityö.

Vuosien varrella huonekaluja ja sisustusta oli kadonnut ympäri Suomea, mutta nykyään talo on samanlainen kuin Topeliuksen perheen siinä asuessa 1800-luvun alkupuoliskolla.

Kuddnäsin pihapiiri on laaja ja vehreä. Talon takana virtaa Lapuanjoki. Monet satujen seikkailut ovat tapahtuneet huvimajassa, jossa runoiltiin, nautittiin kahvikupponen ja laulettiin. Kun kulkee pitkin Kuddnäsin pihapiiriä, löytyy sieltä täältä roikkumasta Topeliuksen runoja.

Niitä lukiessa huomaa, miten lapsuuden Kuddnäs on ollut myöhemmin Helsinkiin muuttaneelle Topeliukselle tärkeä paikka.

Pihapiiristä löytyy myös paakarintupa, vaunuliiteri ja keltainen siipirakennus, jossa on juhlittu Sakarin ja Emilien häät. Nykyään rakennuksessa toimii kahvila, museokauppa sekä vuokrattavissa oleva juhlasali.

Vaikka Sakari Topelius on jäänyt suomalaisten mieliin varsinkin satusetänä, hänellä oli keskeinen rooli 1800-luvulla suomalaisen kulttuurin ja yhteiskuntaelämän kehittäjänä. Tammikuussa 2018 tuli kuluneeksi jo 200 vuotta Sakari Topeliuksen syntymästä, mutta edelleen lähes jokainen suomalainen saa kosketuksensa tähän kansalliseen suurmieheen joulunaikaan.

Vuodesta toiseen rakastetuimmiksi äänestetyt laulut Sylvian joululaulu, Varpunen jouluaamuna ja En etsi valtaa loistoa, ovat kaikki Topeliuksen kynästä, oman elämän kokemuksista syntyneitä sanoituksia.

Suomen kansan rakastaman satusedän tunnetuin yksittäinen satu lienee Koivu ja tähti. Satu kertoo tytöstä ja pojasta, jotka vihollinen sodan aikana vie mukanaan Suomesta Venäjälle. Vieraassa maassa lapsia kohdellaan hyvin, mutta he ikävöivät silti takaisin isänmaahansa ja kotiinsa vanhempien luo.

Sisarusten ainoa muisto kodista on ”kartanolla kasvava koivu, jossa linnut laulavat auringon noustessa, ja jonka lehvien lomitse kirkas tähti iltasella tuikkii”. Ikävän kasvaessa he lopulta lähtevät etsimään koivua ja tähteä ja löytävätkin lopulta kotiinsa.

Liikuttavan tarinansa aiheen Topelius sai sukunsa historiasta. Hänen isoisänsä isä, oululainen Kristoffer Toppelius , ryöstettiin Venäjälle isonvihan aikaan, 1710-luvun puolenvälin tienoilla. Niin kuin Kristoffer lopulta kohtasi uskomattomalla tavalla äitinsä, niin sadun lapsetkin löysivät vanhempansa.

Topeliuksen suku on jättänyt jälkensä Suomen kulttuurihistoriaan monella tapaa. Siihen kuuluu tunnettuja kirkkomaalareita, kirjailijoita, runoilijoita ja lauluntekijöitä.

Suvun ylväs muistomerkki, juhlavuodeksi paraatikuntoonsa remontoitu Kuddnäs, kertoo omaa tarinaansa kahden vuosisadan takaa.

”– Sakari Topelius oli lapsena vilkas ja vallaton, eikä koskaan menettänyt kosketusta sisäiseen lapseensa.”