Tontut täyttävät ikkunalla olevan tohvelin karkeilla

Matkailuoppaana ja kääntäjänä toimiva, Tartossa asuva Külliki Pikk kertoo KauppaSuomen lukijoille virolaisesta joulusta.

Küllikki Pikkin haastatteli Reetta Reinman

M iten virolaisessa kansanperinteessä kerrotaan joulusta?

– Jouluksi siivottiin koko talo, käytiin saunassa ja tehtiin juhlavammat ruuat. Koska pyhien aikaan ei saanut tehdä töitä, niin valmistelut alkoivat jo hyvissä ajoin. Askarreltiin korsista joulukoristeita, sulatettiin lampaan rasvasta ja mehiläisvahasta kynttilöitä, tehtiin jouluolutta ja -makkaraa. Alunperin joulumakkara oli vaalea ryynimakkara, musta verimakkara joulumakkarana on hieman uudempi tapa. Jokaisessa perheessä piti olla oma olut, ja sitä piti riittää joulujen loppuun asti. Isommat siivoustyöt tehtiin joulun alla 21.12. Sitten ei saanut enää lakaista lattiaa, ennen kuin pyhät olivat ohi – muuten voisi pyyhkiä onnen talosta pois.

Kun talo oli siivottu, tuotiin tupaan jouluoljet. Uskottiin, että ne tuovat onnea ja terveyttä. Joulukuuset tulivat Viroon kartanokulttuurin myötä 1800-luvun puolessa välissä. Jouluaikana uskottiin esi-isien henkien olevan liikkeellä, siksi tuli olla hiljaa. Jouluyönä jätettiin ruokaa pöydälle ja valoakaan ei saanut sammuttaa. Jouluaattona käytiin saunassa, ehdottomasti ennen iltahämärää, koska pimeä aika oli varattu hengille.

Mistä virolainen jouluperinne on saanut vaikutteita?

– Viron jouluperinteet ovat aika lailla saksalaisvaikutteisia. Nykyään katseet on suunnattu Yhdysvaltoihin.

Näkyykö neuvostoajan vaikutus edelleen virolaisessa joulussa?

– Neuvostoliiton aikana Virossa ei vietetty virallisesti joulua, silloin oli uuden vuoden aatto, jolloin tuotiin kuusi tupaan ja pukki toi lahjoja. Toki oli perheitä, jossa vietettiin joulua myös neuvostoaikana, mutta lähinnä omaan perheen keskuudessa ja melko salaa; kaikki kirkossa kävijät pantiin merkille.

Neuvostoaikana aloitettiin kuusien myynti kaupungeissa. Nykyään on supermarkettien luona kuuset ym. havupuut myynnissä jo joulukuun alusta. Valtion metsäkeskus (RMK) tarjoaa virolaisille mahdollisuuden hakea joulukuusen itse metsästä. Netistä löytyy sivu (https://www.rmk.ee/kuuseke), jossa on paikat, mistä kuusen voi hakea ja maksukin onnistuu samalla sivulla netin kautta.

Millainen tonttuperinne Virossa on?

– Tontut (viroksi päkapikud) ovat olleet Virossa ehkä noin 100 vuotta. Lapsuudessani laitettiin tohveli ikkunalle ja odotettiin sinne aamuksi makeisia. Myös omat lapseni tekevät sitä samaa; ja joskus saan selittää, että joulutontut eivät tuo karkkia ennen ensimmäistä adventtisunnuntaita.

Viron kansanperinteessä tonttuja ei ole, mutta totun tapaisia kyllä löytyy. Esimerkiksi lattian alla asuvia ukkeleita (ahjualused), jotka syövät kaiken, mitä talosta löytyy ja kratteja, jotka auttavat rikastumaan, jos myy sielunsa paholaiselle.

Mitkä ovat virolaiset perinteiset jouluruoat?

– Virolaiseen joulupöytään kuuluvat sianpaisti, hapankaali ja perunat sekä verimakkara marinoidun kurpitsan ja puolukkahillon kera. Pipareita paistetaan ja leivotaan joulupullaa.

Millaisia koristeita kuuluu virolaiseen jouluun?

– Vanhan ajan jouluna tehtiin koristeita oljista ja korsista, kuuselle laitettiin pipareita, karkkeja ja omenoita. Nämä tavat alkavat palata. Kranssit ovat viime aikoina tulleet muotiin.

Mitkä ovat virolaisille rakkaimmat joululaulut?

– Viron Klassikaradio teki vuoden 2016 lopussa yleisöäänestyksen, mitkä ovat kuuntelijoiden mielestä kauneimmat joululaulut. Äänestyksen voitti Püha öö (Jouluyö, juhlayö), jonka vironkieliset sanat on kirjoittanut Karl August Hermann. Sitä seurasivat Olav Ehalan Jouluenkeli ja Adolpge Adamin Oi jouluyö.

Mitkä ovat tärkeimmät joulukukat Virossa?

– Aikoinaan oli kuivatettuja kukkia eli olkikukkia. Neuvostoaikana talvella oli myynnissä vain syklaameja. Nykyään tunnetuimat joulukukat ovat joulutähti ja talvikaktukset.

Millainen joulukorttiperinne Virossa on?

– Joulukorttien lähettäminen Virossa tuli muotiin vasta 1920-luvulla. Vuosi vuodelta lähetetään joulukortteja postitse yhä vähemmän. Valitettavasti. Opiskeluaikoinani sain suomenkielisiä joulukortteja ympäri maailmaa. Osallistuin kansainvälisille suomen kielen kursseille ja me opiskelukaverit muistimme toinen toisiamme joulukorteilla.

Luetaanko virolaisissa kodeissa jouluevankeliumi ennen jouluateriaa?

– Yleensä ei lueta, virolaiset ovat aika kaukana kirkosta ja raamatusta. Joulu on enemmän perheen kanssa olemisen ja perheen kokoontumisen juhla.

Jouluaaton jumalanpalveluksina kirkot ovat kuitenkin useimmiten tupaten täynnä, joulupäivänä on huomattavasti hiljaisempaa. Joulun alla on joissakin seurakunnissa tapana järjestää hyväntekeväisyystilaisuuksia tai ruuan ja vaatteiden jakamista vähempivaraisille.

Miten Tallinna, Tartto ja Otepää koristautuvat jouluun?

– Kaupunkien keskusaukioilla on iso joulukuusi, adventtina sytytetään kynttilät ja järjestetään erilaisia tapahtumia. Tallinnan ja Tarton Raatihuoneen torilla on koko joulukuun mittainen joulutori. Otepäällä vietetään aina Talven alkua, jolloin Otepäästä tulee Viron Talvipääkaupunki.

Miten itse vietät joulua?

– Olen ollut vuodesta 1995 matkailualalla ja melko usein olen jouluna töissä. Silloin suomalaiset ryhmät ovat viettämässä täällä joululomaa. Jos minulla on vapaata, käymme mummoilla: sekä minun että mieheni äidin luona ja viemme jouluaaton iltahämärässä kynttilät hautausmaalle.

Mitä haluat turisteille näyttää ja kertoa Otepäästä, Tartosta ja yleensäkin Etelä-Virosta?

– Etelä-Viro ei ole jossain kaukana. Tallinnasta on Tarttoon 185 km ja Otepäähän vajaa 240 km. Etelä-Viro eroaa maastoltaan muusta Virosta, täällä on kukkuloita ja järviä, kiermurtelevia teitä. Tartto on Viron toiseksi suurin kaupunki ja tunnettu yliopistosta. Otepää on nykyaikainen ja kansainvälinen urheilukeskus. Setukaiset Viron kaakkoisrajalla pitävät yllä vanhoja kansanperinteitä. Võrumaan savusaunakulttuuri on myös Unescon maailmanperintöä.

Millainen prosessi on kääntäminen, miten perehdyt käännettävän työn lähtö- ja kohdekieleen?

– Kääntäminen edellyttää sekä lähtö- ja kohdekielen syvää osaamista, ei pelkästään kielioppia, vaan myös sanastoa ja sen vivahteita.

Tulkkaaminen on haasteellisempaa. Jokainen ihminen puhu eri tavalla, mietin aina, tulkkaanko sana sanalta tai esitänkö ajatuksen omin sanoin. Yleensä lopputulos on siitä välistä.

Olen ollut pari-kolme vuotta tulkkaamassa ja kääntämässä ikäihmisten perhehoitovalmennuskurssilla Kiteen Evankelisessa Kansanopistossa. Olen opetellut sekä suomeksi että viroksi uutta sanastoa ja perehtynyt myös sosiaalialan asioihin ja lainsäädäntöön kummassakin valtiossa.

Mitä kaikkea toimenkuvaasi kuuluu?

– Päätoimisesti olen Otepään Matkailuneuvonnassa info- ja markkinointivirkailija. Päivitämme myös Otepään ja visitestonia.com matkailusivuja, teemme paljon yhteistyötä paikallisten yrittäjien kanssa tapahtumien markkinoinnissa. Vedän myös Etelä-Viron puolesta Viron ja Latvian yhteistä EU-hanketta teollisuusperinnön kehittämisestä matkailukohteina, olemme julkaisemassa teollisuusperinnön matkailureittiä esittelevää karttaa ja esitettä. Harrastuksena olen opastanut suomalaisia ryhmiä lähes 20 vuotta; yhtä kauan olen kääntänyt ja tulkannut tarpeen ja tilauksien mukaan.

Missä ja mitä olet opiskellut?

– Olen opiskellut suomea pääaineena Tarton yliopistossa ja ollut yhden lukukauden Turun yliopistossa keräämässä aineistoa graduni varten. Kirjoitin graduni 1990-luvun suomen nuorista naiskirjailijoista: Annika Idström, Anja Kauranen, Rosa Liksom ja Anna-Leena Härkönen.

Viime keväänä kävin Tarton Ammattikoulussa opaskoulutuksen. Olen ollut yrittäjä vuodesta 2003; teen opastuksia ja käännöstöitä.

Miten toivoisit, että Viro kansankuntana ja yhteiskuntana kehittyisi tulevaisuudessa?

– Toivoisin, että ihmiset huomaisivat toisiaan, läheisten ja ystävien tarpeita sekä naapureiden hyviä ideoita. Että meillä olisi rohkeutta kokeilla uusia asioita ja viisautta oppia menneisyydestä.

KUKA?