Karjala on täynnä nostalgiaa, mystiikkaa, tunnetta ja perinnettä

Karjala on ollut tuhatvuotinen idän ja lännen välinen taistelun näyttämö ja jauhautunut siinä kuin myllynkivien välissä. Karjala ei ole yksiselitteinen käsite, vaan siitä on moneksi. Näin sanoo toimittaja, dokumentaristi Arvo Tuominen ja kehottaa lähtemään aikamatkalle Karjalaan.

Parhaillaan hän kirjoittaa kirjaa Vladimir Putinista.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Arvo Tuominen

Toimittaja, dokumentaristi Arvo Tuominen kertoo, että 1970-luvulla – ihanteellisena idealistina – hän kävi pari kertaa Neuvostoliitossa, mutta se riitti, koska Tuominen ei pitänyt mustanpörssin kaupasta.

–1980-luvulla en käynyt kertaakaan, mutta 1990-luvun puolivälissä, kun tein Fabergén suomalaismestareista dokumentin Ylelle, tutustuin samalla laaja-alaisesti venäläiseen kulttuuriin, historiaan ja venäläisiin ihmisiin. Samalla huomasin, että markkinatalouteen siirtyminen oli tappanut hetkessä trokausbisneksen, jota vastaan miliisi oli vuosikymmeniä taistellut. Huomasin, että se, mitä nyt opin, ei suinkaan vastaa aikaisempaa käsitystäni maasta. Venäläiset eivät olekaan huijareita ja huoria, vaan ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä, maa on ihan yhtä lailla turvallinen kuin mikä muu tahansa. Kun matkustaa pääsee eroon vanhoista ennakkoluuloista ja tilaa tulee uusille.

Alkoi Arvo Tuomisen mielenkiintoinen matka Venäjälle, joka saa syksyllä yhdenlaisen huipennuksena, kun ilmestyy hänen kirjoittama kirjansa Vladimir Putinista .

Viime vuoden lopulla ilmestyi Arvo Tuomisen Karjalaa käsittelevä kirja Karjala. Koko tarina. (Readme, 2018). Viime vuoden keväällä hän kirjoitti kirjan Pietarista, Sankarikaupunki Pietari (REUNA, 2018).

Televisiodokumenttien , kirjojen kirjoittamisen ja Venäjän kulttuurimatkoilla asiantuntijana toimimisen myötä Tuominen on opiskellut venäjän kieltä, kulttuuria ja historiaa.

– Ihminen on luonnostaan laiska, työ oli hyvä motiivi oppia venäjää, nimitänkin venäjän opiskeluni metodia ”pakkovenäjäksi”. Aloin lukea venäläisiä klassikoita venäjäksi, seurasin venäläistä mediaa, tutustuin venäläisiin ja rohkeasti aloin puhua venäjää.

Karjalaa Tuominen sanoo merkilliseksi alueeksi; se ei ole yhtenäinen, on olemassa monta historialtaan, kulttuuriltaan ja nykyisyydeltään erilaista Karjalaa. Kirjassaan Karjala. Koko tarina Tuominen piirtää Karjalan heterogeeenisen kartan:

– Etelä- ja Pohjois-Karjala ovat Suomea, kun taas Karjalankannas ja Laatokan Karjala olivat osa Suomea. Aunuksen ja Vienan Karjala ovat aina kuuluneet Venäjään, ja lisäksi karjalaisia asuu Tverin, Tihvinän ja Novgorodin alueilla.

Kirjassaan Tuominen kuljettaa lukijoita Karjalan eri osissa. Seikkaperäisestä, hyvin taustoitetusta ja sujuvasti kirjoitetusta tekstistä saa nopeasti kokonaiskuvan kustakin Karjalan alueesta, sen historiasta ja nykyisyydestä, kulttuurista laaja-alaisesti.

– Lopputuloksena lukijassa toivottavasti herää into lähteä matkalle Karjalaan, tuohon merkilliseen lähikaukomaahan, sanoo Tuominen.

Tarunhohteisen , Kalevalan laulumaiden ja runonlaulajien Vienan yksi mielenkiintoisin kohde on Paanajärvi, itäisin Vienan runokylistä, joita muita ovat esimerkiksi Vuokkiniemi, Uhtua ja Jyskyjärvi.

Vuokkiniemestä Elias Lönnrot (1802-1884) keräsi pääosan Kalevalan runoista, mutta Paanajärvi on karjalaiskylistä kaunein. Valokuvan keinoin Paanajärven maisemia ja ihmisiä ikuisti valokuvaaja I.K.Inha (1865-1930).

Paanajärveä ovat uhanneet Vienan Kemijoen suuret voimalaitossuunnitelmat, kahden pienemmän vesivoimalaitoksen rakentaminen osoittautunee Paanajärven pelastukseksi. Kylä ei hukukaan vesivoimaloiden alle, tosin asukkaita on enää parikymmentä. Voimalaitoshankkeet tarjoavat kuitenkin työtä Paanajärvellä.

Arvo Tuominen nimittää Paanajärveä ulkoilmamuseoksi.

– Koko kylä on ainutlaatuinen puuarkkitehtuurin muistomerkki. Rakennuksista löytyy rakenneratkaisuja, joita ei ole tavattavissa missään muualla.

Paanajärvi taitanee olla aikaansa edellä.

– Paanajärvellä eletään ekologisesti kestävää elämää. Ihmiset kasvattavat ja kalastavat itse ruokansa ja sinnittelevät siten eteenpäin. Luontaistaloudessa eläminen vaatii sellaisia ponnistuksia, että suomalaisilla olisi vaikeuksia selvitä näissä oloissa, kirjoittaa Tuominen.

Arvo Tuominen , miksi kirja Putinista?

– Lokakuussa 1939 Winston Churchill totesi BBC:n radiopuheessaan:

” Venäjä on salaisuuden sisään kätkettyyn mysteeriin kääritty arvoitus.” Tuolloin toinen maailmansota oli juuri alkanut ja kysymys Neuvostoliiton aikeista ja erityisesti sen suhteesta natsi-Saksaan mietitytti Churchilliä. Olihan se sen hetken kiinnostavin kysymys Englannille, Euroopalle ja koko maailmalle. Kirjani tarkoituksena on paitsi analysoida tuota ”arvoitusta”, myös kertoa köyhän perheen ainoan eloon jääneen pojan luokkamatkasta ahtaasta Leiningradialaisesta kommunalkasta Kremlin kullattuihin saleihin. Ja mitä sillä matkalla sattui ja tapahtui.

Tuominen huomauttaa, että vaikka Putinista on tehty läjäpäin kirjoja, niin ei yhtäkään suomalaisen kirjoittamaa kirjaa eikä suomalais-venäläisestä näkökulmasta kirjoitettua.

– Kuitenkin meillä on 1300 kilometriä yhteistä rajaa ja paljon yhteistä historiaa; tämä luo tarpeeen omalle näkökulmallemme naapuriin ja tämän päämieheen, toteaa Tuominen.

Suomen paikka lännen ja idän välissä, luterilaisen ja ortodoksisen maailman välissä tarjoaa myös ainutlaatuisen näköalapaikan.

– Venäjällä on luterilaiseen Eurooppaan verrattuna erilainen käyttöjärjestelmä, eli jos meidän käyttöjärjestelmää voidaan kuvata vaikkapa Apple-maailmaksi, jossa kaikki toimii käyttäjän kannalta

helposti, niin Venäjä on kuin muinainen Microsoft-maailma, joka oikutteli koko ajan ja vaati monenlaista säätöä. Katolinen Eurooppa on siltä väliltä, toteaa Tuominen.

Yhdysvaltalainen filosofi, poliittisen taloustieteen tutkija Francis Fukuyama esitti vuonna 1992 kuuluisan ja paljon siteeratun ajatuksensa ”historian lopusta” kirjassaan Historian loppu ja viimeinen ihminen. Hänen mukaansa kaikki inhimillisen historian kannalta merkittävä on jo tehty, ja ihmiskunnan historian kehitys ideologioiden välisenä taisteluna on suurelta osin päättynyt länsimaisen liberalismin voittoon. Hänen ajatuksiinsa vaikuttivat erityisesti kylmän sodan päättyminen ja Berliinin muurin kaatuminen vuonna 1989.

– Historia ei ole suinkaan loppu, mutta nyt vastakkainasettelussa eivät enää ole ideologiat, vaan ”vanhat tutut”: taloudellinen ja sotilaallinen mahti, sanoo Tuominen.

Hänen mielestään on suorastaan paradoksaalista, että luonnonvaroiltaan köyhä Kiina pyyhältää talouskasvussaan ohi luonnonvaroiltaan maailman mahtavimman Venäjän.

– Ehkä ortodoksisuus heijastuu venäläisten työmoraaliin; nautitaan kauneudesta, nautitaan elämästä, nautitaan kaiken runsaudesta, ettei tarvitse sitten kuollessaan katua.

– Sivistystä Venäjällä on aina arvostettu, muttei niinkään ”otsa hiessä ahkeroimista”.

Venäläisten isänmaallisuus on Tuomisen mielestä monesti toista sanoissa kuin teoissa.

– Investoidaan paljon ulkomaille, ostetaan esimerkiksi jalkapalloseura Englannista, ja hurrataan sille.

Venäjälle Arvo Tuominen kehottaa nyt matkustamaan.

– Rupla on halpa, nyt on hyvä aika nauttia ylellisyydestä, asua hyvissä hotelleissa ja syödä laadukkaissa ravintoloissa.

Niitä löytyy Tuomisen mukaan myös Karjalasta.

Arvo Tuomisen uusin dokumenttielokuva Viipurin henki esitetään TV 1:ssä 1.5.2019 klo 18.30.

”– Meillä on 1300 kilometriä yhteistä rajaa ja paljon yhteistä historiaa; tämä luo tarpeeen omalle näkökulmallemme naapuriin ja tämän päämieheen.”