Sakari Topelius oli kiinnostunut sekä hengellisestä elämästä että musiikkielämästä, ja hän kirjoitti myös virsiä

Pappi ja tietokirjailija Pekka Tuomikoski on koonnut kansien väliin satusetänä muistetun Sakari Topeliuksen monipuolista tuotantoa. Topeliuksen kynästä ovat syntyneet myös monet rakastetuimmista joululauluistamme.

Teksti: Tarja Lehtola

Innostus kirjaan lähti Pekka Tuomikosken havainnosta, että Topelius ei ollut ainoastaan satusetä, vaan myös ”joulusetä”.

– Tajusin, että tästä syntyy kirja! Sakari Topeliuksen (1818–1898) valtavasta ruotsinkielisestä tuotannosta suuri osa on suomennettu. Aihepiiri on hyvin laaja. Löytyy satuja, runoja, lauluja, proosaa, näytelmiä ja kauhukertomuksia.

Joulunviettotavat tuohon aikaa vaihtelivat hyvin suuresti kartanoista tupiin ja tölleihin. Minkälaisena näyttäytyi jouluaatto Topeliuksen ja muissa hiukan parempiosaisissa perheissä?

– Leimallista oli suomenruotsalaisuus Pohjanmaan rannikolta. Joulussa oli myös vivahdus eurooppalaista joulunviettoa, Topeliukset viettivät myöhemmin joulua myös mm. Ranskassa. Heillä oli monien muiden varakkaiden perheiden tapaan paljon ulkomaisia joululahjoja, eksoottisia hedelmiä, tuontitavaraa, paperikoristeita, monenlaisia tupakkalajeja ja suomalaisittain erikoisia kuusenkoristeita.

Heillä oli myös harvinaisempia kirjoja ja laatupaperia, johon oli mukava kirjoittaa. Näissä paremmissa piireissä sosiaalinen elämä oli joulunaikaan vilkasta ja täynnä tanssiaisia ja joulunäytelmiä.

Vaatimattomammissa torpissa, missä suurin osa kansasta eli, joulupöydässä nähtiin ehkä harvinaisemmista viljoista tehtyjä leipiä, kuten vehnästä. Levitettiin olkia lattialle ja yritettiin saada pöytään oikeaa voita, joululimppua ja riisipuuroa. Saattoi olla lipeäkalaa ja varallisuudesta riippuen jopa kinkkua.

– Kirkkoon mentiin totta kai ja hevosilla ajettiin kilpaa. Joulu oli eri tavalla pyhä juhla kuin nykyisin. Se vaikutti jopa puheenparteen.

Topelius on suomalaisessa kulttuurihistoriassa hyvin keskeinen jouluihminen, joka on kenties eniten määritellyt suomalaisen joulukulttuurin muotoutumista kautta aikojen. Sen ovat tehneet erityisesti hänen tunnelmalliset tekstinsä.

Suurin osa suomalaisista saakin vuosittain kosketuksensa Topeliukseen joululaulujen kautta.

Sakari Topelius on kirjoittanut sanat moniin rakastetuimpiin joululauluihin. ”En etsi valtaa loistoa”, ”Varpunen jouluaamuna ” ja ”Sylvian joululaulu” ovat kaikki hänen luomistyönsä tuloksena syntyneitä rakkaita lauluja.

Tuomikoskelle näistä läheisin on ”Varpunen jouluaamuna”, johon isä purki surunsa menetettyään pienen Rafael -poikansa. Melankolia sopii suomalaiseen kansanluonteeseen, niinpä Otto Kotilainen sävelsi runoon haikeista haikeimman joululaulun.

– Kyllähän se on todella riipaiseva laulu. Itsekin olen menettänyt kaksi veljeäni kuolemalle.

Rakastettu ”Sylvian joululaulu” on Sakari Topeliuksen vuonna 1853 julkaistu runo, jonka Karl Collan sävelsi joululauluksi. Topeliuksen kynästä on myös ”En etsi valtaa loistoa”. Jean Sibelius sävelsi joululaulun pian sen jälkeen, kun hän vuonna 1904 oli muuttanut Järvenpään Ainolaan.

Kun joululauluja tavallisesti säesti säveltäjämestari itse, asettui tätä laulua säestämään aina rouva Aino Sibelius .

Monissa kyselyissä juuri nämä kolme Topeliuksen sanoittamaan laulua äänestetään kaikista suosituimmiksi ja rakastetuimmiksi joululauluiksi.

Mitä keskeistä Topelius on onnistunut sanoittamisessaan tavoittamaan?

– Uskon, että se on joulun tunnelma ja sanoma. Hänen ehtymätön mielikuvituksensa heijastuu hyvin siinä runokielessä, jota muusikot tulkitsivat. Parhaiten tämä näkyy siinä, että niiden voima ja viehätys ei hävinnyt edes käännöksissä.

Sakari Topeliuksella oli keskeinen rooli suomalaisen kulttuurin ja yhteiskuntaelämän kehittäjänä. Hän ei ollut vain kynäilijä, lehtimies, kirjailija ja sadunkertoja. Hän oli tunnettu myös terävänä havainnoijana ja maamme keskeisenä kulttuuripersoonallisuutena.

Topelius oli kiinnostunut sekä hengellisestä elämästä että musiikkielämästä, ja hän kirjoitti myös virsiä. Vuodesta 1868 hän osallistui virsikirjakomitean työhön, jonka seurauksena julkaistiin 1886 Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirja, joka ilmestyi suomeksi kaksi vuotta myöhemmin.

Suomenkielisessä, 1986 uudistetussa virsikirjassa on edelleen seitsemän Topeliuksen kirjoittamaa virttä, joista tunnetuimmat lienevät ”Totuuden henki”, ”Ei valtaa, kultaa loistoa” ja ”Oi etkö, ihminen, muistakaan”.

Kuuluisa kirkkomaalari Mikael Toppelius oli satusetä Topeliuksen isoisä. Sakari Topelius taas oli lauluntekijä Jukka Kuoppamäen isoäidin isoisä.

– Toisessa vastuukirkossani Revonlahden kirkossa on äärettömän arvokkaat Mikael Toppeliuksen viimeisimmät kirkkomaalaukset ennen hänen kuolemaansa. Saan katsella niitä joka kuukausi. Usein tulee mieleen, miten taiteellisuus voi asua jopa tietyissä suvuissa tai perheissä, Tuomikoski toteaa.

Kauneimmat joululaulut kajahtavat tänä vuonna jo 42. kerran. Suositusta seurakunnan tilaisuudesta on tullut koko kansan jouluperinne, joka saa vuosittain lähes miljoona suomalaista laulamaan sydämen kyllyydestä. Ja voi olla varma, että tilaisuuden jossain vaiheessa kuullaan satusetä Topeliuksen maalleen jättämä perintö. Sakari Topelius kirjoitti itsensä Suomen kansan sydämiin.

Joulu oli eri tavalla pyhä juhla kuin nykyisin. Se vaikutti jopa puheenparteen.
Kauneimmat joululaulut kajahtavat tänä vuonna jo 42. kerran.