Sonja Lumme puhuu itse kasvatettujen tomaattien puolesta: Ihanan makeat ja mehukkaat!

Teksti: Minna Stenius Kuvat: Arne Nylander

Keväinen aurinko kurottelee kesäisiä korkeuksiaan. Valon voima huumaa pimeän talven väistyessä, auringon säteet yltävät multaan asti lämmittäen sen pinnan. Ilmoille kohoaa muheva, kostea tuoksu. Tuoksu on voimakkaimmillaan kasvihuoneen lasisten seinien sisällä.

Ikkunoista näkyy läpi kaksi hahmoa, toinen naisen, toinen nuoren tytön. Tyttö seuraa naisen jokaista liikettä, nainen neuvoo, ja tyttö toistaa. Tekemällä oppii. Vapaaehtoisesti. Ei pakottamalla. Silloin tällöin nuo kaksi sulkeutuvat lasisten seinien suojiin aivan vain jutellakseen, ollakseen kahden.

– Tämä on minun ja äidin kahdenkeskinen juttu, tietää Sonja Lumme , jolla on kuusi sisarusta.

Multa tuoksuu jälleen. Sonja upottaa sormensa multaan, tuntee sen pehmeän lämmön. Hän siivilöi multaa rakkaudella, antaa sen valua sormiensa lomasta.

– Nyt on hyvä aika istuttaa taimet lasihuoneeseen, sanoo äiti.

Äiti ei ole kasvihuoneessa enää, hän on Sonjan muistoissa. Aikaa on kulunut jo kymmeniä vuosia. Yhteinen harrastus on silloisen lapsen nykyisinkin rakas harrastus, kenties intohimo äidin tapaan. Se on osa rakasta työtä.

Tänä vuonna Sonja Lumpeella on noin 500 tomaatin tainta, jopa 50 eri lajiketta. Keinovalojen avulla hän kasvattaa taimiaan kotona Helsingin omakotitalossaan yhdessä aviomiehensä Arne Nylanderin kanssa.

– Arnekin saa koulia, naurahtaa Sonja helakasti.

Pian Sonja saa jo kuljettaa taimensa aamulla ulos ja illalla sisään. Alkaa taimien karaisu. Jokainen, joka on puraissut kotona kasvatettua tomaattia tietää, miltä tuntuu, kun hampaat pureutuvat paksun makean kuoren läpi.

– Ensimmäinen punaposki syödään yhdessä mieheni kanssa. Se on kokemus, joka täytyy jakaa, kertoo Sonja.

Sonjan kasvihuone seisoo 40-lukuisen talon kallioisella pihamaalla. Tontti on polveileva, piha on rakennettu pinnanmuotojen ehdoilla. Kasvihuone on kuitenkin tehty Sonjan ehdoilla. Itseoppinut hyötykasviviljelyn ammattilainen tietää tarkkaan, mitä hyvän kasvun turvaamiseen tehdyltä kasvihuoneelta vaaditaan. Nämä vinkit eivät ole mitään salaisuuksia, Sonja jakaa neuvonsa kaikille kirjassaan Kotipihan kasvihuone.

– Tomaateille riittää kunnollinen hoito kerran viikossa, jolloin varkaat poistetaan. Automaattinen kastelu ja automaattisesti aukeavat luukut ovat ehdottoman hyvät, kun aurinko alkaa paistamaan aamukuudelta. Myös varjostus on tarpeellista, kuvailee Sonja tomaattien kasvatusta kumoten luulot, että tomaattikasvatus on vaikeaa.

– Kaikki myrkyttömät keinot ovat puutarhanhoidossa sallittuja, naurahtaa suloinen myrkynkeittäjä. Hänen myrkkynsä keitetään nokkosista.

Sonjan äidin laulu ei kaikunut hänen kasvihuoneessaan. Musikaalisuuden tyttö peri isältään.

– Jo toisella kymmenellä ollessani päätin, että minusta tulee laulaja. Teini-ikäisenä voitin kansalliset laulukilpailut Helsingissä, jonne lähdin aivan omineni. Sain sieltä levytyssopimuksen ja tein ensimmäinen levyni 16-vuotiaana. Tällöin sain myös kiinnityksen Kirkan kesäkiertueelle, muistelee Euroviisuissakin Suomea edustanut valovoimainen laulaja.

Musiikki, puutarhanhoito, kirjoittaminen -kaikki, mitä Sonja Lumme tekee, kietoutuvat soljuvasti yhteen kuin humala salkoonsa.

Sonja tekee kaiken rakkaudella tekemiseensä ja sydämellään.

– Jos joskus tuntuu, että maailma murjoo, menen kasvihuoneen hiljaiseen rauhaan, paljastaa Sonja.

” – Tomaateille riittää kunnollinen hoito kerran viikossa, jolloin varkaat poistetaan. Automaattinen kastelu ja automaattisesti aukeavat luukut ovat ehdottoman hyvät, kun aurinko alkaa paistamaan aamukuudelta. Myös varjostus on tarpeellista.”

VINKKEJÄ KEVÄTPUUTARHAAN

Perjantaina 3.5. Kärkkäisen Iin tavaratalossa puutarhatoimittaja, puutarhakirjailija, laulaja, taiteilija

SONJA LUMME

antaa vinkkejä asetelmien tekemiseen ja ykkösniksin istutuksen kukoistamiseksi.

Sonja Lumme on paikalla pe 3.5. Iin Kärkkäisellä klo 14-19, istutusnäytökset klo 15:00, 16:30 ja 18:00