Katja Körkkö tekee, eikä meinaa. Katja on laborantti ja puuseppä, voittaa korkeanpaikan kammoaan kiipeilyseinällä ja kamppailee isojen miesten kanssa lajissa, jossa kämmenien koolla on väliä…

– Pienet ovat, sanoo Katja ja näyttää käsiään.

Katja on kotoisin Iistä ja pitää Kotipizzaa Iin Kärkkäisellä.

Teksti: Ari Stenius

Arkisessa työssään Kotipizza-yrittäjä Katja Körkkö paistaa ja paiskoo pitsaa rennosti hymyillen ja työhönsä tyytyväisenä.

– Kahdeksas vuosi taitaa olla nyt täällä Kärkkäisen katon alla, laskeskelee Katja pää kallellaan.

– Olin töissä Norjassa tämän vuosikymmenen alkuun. Palattuani Kiiminkiin aloitin ensin paistajana, ja sitten yrittäjänä paikallisessa pitseriassa. Yhtenä hienona päivänä Kärkkäiseltä soitettiin ja tarjottiin tilaa Iistä. Se oli minulle iso juttu. Sen jälkeen on pitsa lentänyt, hymyilee Katja.

Kärkkäisen tiloissa Katja on aloittanut yrittäjänä kesällä 2012. Lisäksi hänellä on Kotipizza myös Kiimingissä.

Körkön Kotipizzassa Iissä on kymmenkunta työntekijää. Kauppa on käynyt.

– Meistä on tykätty. Asiakkaita on käynyt, ja useimmat ovat tulleet usein uudestaan. Heidän lisäkseen voin kiittää myös Kärkkäisen väkeä, jotka mahdollistivat tämän kasvun. Paikan asiakasvirta on antanut yrityksellemme eväät kehittyä ja kasvaa, sanoo Katja, joka on valittu 2018 Vuoden iiläiseksi.

Kuluvan vuoden maaliskuun viimeisenä lauantaina Suomen lyhyimmän kunnannimen omaavan Iin Kotipizzan ovella saattoi olla päivän pisin jono Suomessa…

– Ehkäpä. Tarjosimme asiakkaillemme tuhat ilmaista pitsaa. Tultiin aikaisin töihin vähän valmistelemaan, ja kun ovet aukesivat, niin annettiin pitsan lentää lähes sananmukaisesti, kertoo Katja.

Tähän Iin pitsapäivään liittyy muutakin erikoista kuin pitsojen nimeen – special.

– Lupasin maailmanmestaruudesta pitsat kuntalaisille, mutta vaikkei mestaruutta tullutkaan, niin sen verran hyvin meni, että päätettiin panna pitsaa tarjolle, sen ovat asiakkaamme ansainneet, sanoo Katja.

Ja siihen kamppailuun, jossa isoista käsistä ja koosta on hyötyä!

Katja Körkkö osallistui alkukeväästä Yhdysvaltain Las Vegasissa World Pizza Games -kilpailuun, jossa hän voitti MM-hopeaa ja -pronssia.

– Muutaman kerran siellä on nyt käyty. Mestaruus on hävitty sadasosilla tai sentillä kisasta riippuen, kertoo Katja, maailman menestynein nainen lajissaan.

Miehillä on samassa sarjassa kilpaileviin naisiin nähden etua, sillä koosta, voimasta ja isoista käsistä on hyötyä, kun pitsoja leivotaan, painetaan, heitetään jne.

– On ollut hienoa todistaa, että pieni nainen pienen maan pieneltä paikkakunnalta Pohjois-Pohjanmaalta pystyy haastamaan suuren maailman ”leipurit”. Ketteryydestä on minulle etua. Olen harjoitellut monipuolisesti kisaa silmällä pitäen, sanoo Katja.

Katjan ohjelmaan on kuulunut kiipeilyä, kuntosalilla voima- ja notkeusharjoittelua, tekniikkaa sekä mentaalitreeniä.

– Aika usein töissä teen mielikuvatreeniä ja hion tekniikkaa: asentoja, aikaa voittavia kääntöjä ja heittoja. Isoilla liikkeillä menee pöytätasolla toimiessa sadasosia hukkaan, hymähtää 160-senttinen Katja.

Las Vegasin Pizzatriathlonin mitaleista ja kunniakirjoista viime vuosien aikana täyttynyt pitserian seinä on hieno, mutta Katja on jättänyt sinne tilaa…

– Kultamitali ja mestaruuspaita. Niille olisi tilaa. Ehkä ensi vuonna, sanoo Katja, Iin ihmenainen.

”– On ollut hienoa todistaa, että pieni nainen pienen maan pieneltä paikkakunnalta Pohjois-Pohjanmaalta pystyy haastamaan suuren maailman leipurit.”