Teksti: Minna Stenius Kuvat Saana Vähä

Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta. Hiekansiru hiertää paljasta varvasta nahkasandaaleihin sonnustautuneen jalankulkijan kengässä. Matka taittuu kapealla kulkuväylällä leveämmän tien sivulla. Kärryt kolistelevat ohitse melkoista vauhtia, onhan tie perustettu huolellisesti neljällä erilaisella kerroksella. Lintuperspektiivistä katsottaessa tiet kulkevat säteittäin ja sisäkkäisinä rinkeinä laajentuen keskustasta satojen kilometrien päähän.

Verkostolla on mittaa lähes puoli miljoonaa kilometriä. Säteiden alkupiste on senaikaisen maailman keskipiste. Keskipiste ei ollut vain kaupunki, se oli laajimmiltaan Englantiin ulottunut valtakunta. Jo 300 vuotta eKr. tiet olivat joko isoja julkisia, pienempiä yksityisiä tai vielä pienempiä yhteisomisteisia teitä, yhteistä niille oli suunnitelmallisuus, erinomainen kunto ja ylläpito. Niitä pitkin kulkivat ja kuljetettiin niin saarna- ja tiedemiehet kuin orja- ja sotajoukot sekä varusteet ja tavarat.

Kaikki tiet veivät Roomaan.

Odotetun päivän aamu valkenee. Ilmassa on todellakin suuren urheilujuhlan tuntua. Toreilla ja katujen varsilla on mainostettu tämän päivän tapahtumaa ainakin viikon ajan. Yleisö kipuaa katsomoon jo varhain. Istumapaikkoja on kolmessa kerroksessa, parhaat paikat ovat luonnollisesti alarivissä. Mahtihenkilöiden ja silmäätekevien suosikeilla on vapaalippuja. Katsomon ja areenan alla kuhisee. Siellä ovat ohjelman tekijät.

Villieläimet, jotka päästetään valloilleen tapettaviksi metsästysnäytöksessä, gladiaattorit, jotka tehtyään aamupalalla testamenttinsa, odottavat voittavansa taistelunsa palkintonaan vapautus orjuudesta ja orjat, jotka aukovat portteja ja luukkuja sekä nostavat kaiken hisseillä ylös päivänvaloon. Kansa (50 000 ”päätä”) hurraa veren roiskuessa 54mx86m areenalla 188mx156m ovaalin muotoisen amfiteatterin, Colosseumin, suojissa. Taisteluiden jälkeen veret huuhdotaan ja lankkujen päälle ohjataan paksu kerros vettä. On meritaistelunäytöksen aika.

Keisari tarjosi yleisölle viihdykettä koko päivän ajaksi, ei koko rahalla, vaan ilmaiseksi pönkittääkseen suosiotaan. Kansalle tarjottiin leipää ja sirkushuveja.

Keisari Augustuksen vaimon Livian talon seinää koristaa monivärinen maalaus, tapettia taidokkaampi. Kissat kulkevat keskellä Roomaa sijainneen Pompeiuksen kuurian jäänteillä. Tuolla paikalla tapettiin Julius Caesar.

Taidokkailla mosaiikkikuvilla koristeltu seinä kohoaa korkeuksiin tilassa, jonka altaissa on ollut lämmitettyä vettä. Ihmiset ovat kylpeneet ja puhdistautuneet leijonapatsaiden uljaiden katseiden valvonnassa. Voi edelleen kuvitella Livian astelemassa huoneissaan, Ceasarin puhumassa senaatille tai veden pärskeen kylpylän altaissa. Kaksi tuhatta vuotta on lyhyt aika.

Kadun vartta reunustavat kiviset talot. Pyykit on ripustettu ulkoseinälle ikkunoiden väliin. Joskus näyttää siltä, että talon seinästä osa olisi ikivanhaa toinen reuna paljon uudempaa. Niin se onkin. Ikäeroa on vain satoja tai tuhat vuotta.

Käyt sisään kivisestä portista, aukosta valtavassa muurissa. Heti oikealla myydään tuoksuvia juustoja ja villisikamakkaraa sekä paikallisia viinejä. Vasemmalla on baari, jonka myyntitiskillä houkuttelevat värikkäät viileät gelatot. Seuraavassa liikkeessä onkin paikallisia nahkatuotteita, maailmankuuluja jo kuudensadan vuoden takaa. Silloin tässä ei ollut katu.

Yläpuolella oli lattia. Lattia oli paikallisen kirkon. Muurien sisällä oli kyllä katuja ja kauppiaita. San Gimignianon tornit kohosivat korkeuksiin jo silloin ja kohoavat nytkin. Historia elää, se ei asu museoissa.

Valtio valtiossa. Vatikaani. Michelangelon maalaukset ja veistokset. Pisan kalteva torni ja Galileo Galilei. Taidetta ja tiedettä. Wilhelm Tellin säveltäjä Antonio Rossini. Calcio storico, historiallinen jalkapallopeli ja -ottelu 1500-luvulta. Ottelu pelataan edelleen Firenzessä Basilica di Santa Crocen aukiolla. Tuossa kirkossa ovat myös em. merkkihenkilöiden viimeiset leposijat.

Meren tuoksu ja upeat uimarannat. Järvet (ei tuhannet), joiden vesi näyttää kaukaa eri väriseltä kuin suomalaisten järvien. Kumpuilevat maastot, sankat metsät jyrkänteiden reunoilla, puiden siimeksessä villisiat päiväruualla. Pitkät tunnelit autojen ajaa vuorten läpi. Viljapellot keltaisinaan, suurpaalit kuin kotimaassa. Unikot ja auringonkukkapellot. Hopeisina hohtavat oliivipuut rinteissä, rinnallaan pitkät rivit viiniköynnöksiä. Paikallisia viinejä, osa jopa uniikkeja maailmassa. Vuoren huipulla lunta. Italia on pitkä maa.

Aamu valkenee jälleen. Ilma on vielä raikas. Hiertääkö hiekansiru varhaisen kulkijan sandaalissa?

Etäältä kuuluu maatalouskoneiden ääniä. Äänekästä puhetta ja mopojen surahtelua, kenties muutama auton torven tööttäys. Kaskaat virittelevät soittoaan, sirinä valtaa koko ilmatilan. Virhe. Mahtuu ilmatilaan muutakin. Se on tuoksua. Tuoksua kiinanruusun ja oleanterin, kenties terrankin.

Maalarit kaikilla vuosisadoilla ovat rakastaneet tätä maisemaa. Valo vaihtuu hämärään, ja taivaalle ”syttyy” tähtiä. Sama Otava eri asennossa. Pienimmät ja alimmat tuikkeet eivät ole tähtiä. Ne ovat kiiltomatoja, lentäviä kovakuoriaisia, jotka loistavat lentäessään pimeässä, kunnes aamu taas valkenee saapasmaassa Italiassa.