Hapen ja energian hakuun

Hyvillä kengillä on rento juosta, silloin ei lipsahtele. Lasse Palola on kolmisen vuotta lenkkeilyt talvisin nastalenkkareilla.

Teksti ja kuvat: Ari Stenius

Nivalalainen Lasse Palola on tottunut lenkkeilijä. Hän on juossut ”aina”.

– 4-5 kertaa viikossa tulee lähdettyä ulos juoksemaan. Happi ja liikunta, niitä elimistö kaipaa, sanoo suunnistusta edelleen harrastava Palola.

Palola ei kuitenkaan myönnä olevansa mikään ultramaratoonari, vaikka kilometrejä tuleekin arkiharrastajan perspektiivistä aika paljon: 35-60 kilometriä viikossa.

Pimeä aika saa Palolan penkaisemaan urheiluvarustehyllyään huolellisemmin.

– Kengät ovat tärkeimmät, mutta pitää myös näkyä, sanoo Palola ja näyttää keltaista kosteutta hylkivää heijastintakkiaan.

– Aivan vedenpitävää en ole käyttänyt, se ei päästä hikeä läpi, sanoo Paloa ja pistää otsalamppua päähän, kunnon alus- ja väliasut sekä juoksutrikoot ovat mukavan lenkin perusvaatetusta.

Mutta ne kengät…

– Kuten sanoin, tärkeimmät. Hyvillä kengillä on rento juosta, kun ei lipsahtele, sanoo Palola, jolle nastalenkkarien hankkiminen ”meinasi olla tiukassa”.

– Vähän oli sitä perushenkeä että ”ei sitä ole ennenkään tarvittu”, naureskelee mies nyt aiemmalle asenteelleen.

– Alussa olin vastaan, mutta kerran sitten päätin lähteä testaamaan ja ostin pois, sanoo Palola, joka on kolmisen vuotta lenkkeilyt talvisin nastalenkkareilla.

– Kolmannet ovat menossa, olen vaihtanut merkkejä. Pieniä eroja on, mutta hyviä ovat kaikki olleet, nyökkää mies tyytyväisenä ja ihmettelee nastalenkkarien hidasta tuloa markkinoille.

- Erikoista, aika myöhään tulivat, vasta muutama vuosi sitten, muistelee liikkuva penkkiurheilija.

Musta jää ja pimeys ovat ennen lumikautta hyvinkin yllätyksellinen yhdistelmä ja Palola on ennen nastaikaansa ehtinyt liukastella – ja kaatuilla.

– Kaarteissa ja mutkissa olen liukastellut ja kaatunut, mutta olen onneksi välttynyt vakavilta loukkaantumisilta, naurahtaa nivalalainen, joka ei enää luovu nastalenkkareista.

– Vaihtaa voin, mutta luovu en, sanoo Palola.

Vaikka nastalenkkarit ovat vasta viime vuosina löytäneet suomalaisten jalkoihin, niin uudesta keksinnöstä on turha puhua.

– Omia tekeleitä on ollut monilla, tietää Palola.

1970- ja -80-luvuilla jalkapalloilijat kävivät ammuttamassa autorenkaitten nastat jalkapallokenkiensä pohjiin, jotta talvipelaaminen sujuisi.

– Irtonastoja pistetään edelleen, mutta kyllä nämä lenkkeilyyn suunnitellut valmismallit ovat satsaamisen arvoisia, vakuuttaa Palola nykyisistä kengistä ja hiiliteräksisistä nastoista – ja lähtee lenkille.

”Kaarteissa ja mutkissa olen liukastellut ja kaatunut, olen onneksi välttynyt vakavilta loukkaantumisilta.”
”Musta asvaltti imaisee kaiken valon, kannattaa pitää huoli näkyvyydestään.”

Välähdyksiä

Ihminen lähtee ulos myös talvisin.

Ulkoilijat, kävelijät, lenkkeilijät, leikkijät, työ- tai koulukulkijat, koiranulkoiluttajat…

Kuka tahansa voi liukastua, sillä Suomessa tapahtuu eri tilastojen mukaan vuosittain lähes 400 000 kaatumis- tai liukastumistapaturmaa.

Näistä tapaturmista sattuu puolet pyöräilykauden ulkopuolella marraskuun ja maaliskuun välillä.

Kaatumiset liittyvät tasapainoon, lihaskuntoon, vähäiseen liikuntatottumukseen, nesteytykseen, ravintoon, D-vitamiinin puutteeseen tai kantamuksiin. Lista on pitkä, mutta valtaosa johtuu liukastumisista.

Hyvät jalkineet ovat varmimmat ”kulkuneuvot”.

Ammattimyyjät suosittavat kulkijoille ihmisen massasta riippuen ja kävelytyylistä riippuen koko painealueelle jakautuvia 9-20 nastan lenkkareita.