Lentopallopeli 2000-luvun alussa jossain Oulun lähikunnassa: pieni punatukkainen tyttö lähtee päättäväisesti kohti peliparkettia. Katse on kiinnittynyt kirjavaan palloon, ainoastaan yhteen monesta salissa olevista…

Teksti: Ari Stenius

Vanhempani pelasivat kumpikin lentopalloa, ja minä olin mukana katsomossa. Aika usein minut oli siepattava syliin, ennen kuin ehdin kentälle hakemaan pelipalloa. Muut pallot eivät kiinnostaneet – ainoastaan pelissä ollut pallo, muistelee Suomen naislentopallomaajoukkueen passari Katja Kylmäaho ensi askeleitaan peliparketeilla.

– Ehkä minussa oli jo pikkutyttönä passarin vikaa, sanoo Katja nauraen.

Passari on joukkueen sydän ja sielu, pelaaja, joka on joka hetki pelin ytimessä. Passarin pitää rakastaa palloa, vaikka hän aina sen joukkueensa iskijöille tarjoaakin. Siis lähes aina…

– Joskus on ihanaa höpläyttää vastustajan torjuntaa, pistää pallo jujulla verkon yli kenttään, hymyilee Katja, joka myöntää rakastavansa palloa, edelleen.

Katjan tie Oulunsalon koulusalista Euroopan kovimmille peliparketeille on ollut mielenkiintoinen ja haastava.

– Uteliaisuus ja sisu. Erityisesti sisua pitää olla. Ja sitä on ollut riittävästi, sanoo Katja tyynen rauhallisesti.

Vasta 25-vuotias Kylmäaho on ehtinyt pelaamaan ammatikseen Saksassa ja Sveitsissä. Tulevan kauden Oulunsalon Vasaman kasvatti pelaa Hämeenlinnan Lentopallokerhossa, jossa hän pelasi neljä kautta ennen ulkomaille lähtöään.

– Hyvät muistot (mestaruus) on Hämeenlinnasta. Uskon pystyväni ottamaan seuraavan kehitysaskeleen Suomessa. Tavoitteita on edelleen, sanoo Kylmäaho, jonka kesäloma on ollut poikkeuksellisen lyhyt.

– Hyvästä syystä. On uskomattoman ihanaa päästä edustamaan Suomea lentopalloilun Euroopan mestaruuskisoihin, sanoo Katja.

Suomalaisnaiset tekevät lähes historiaa pelaamalla elo-syyskuun vaihteessa Turkissa Euroopan huippuja vastaan.

– Alkuun lopputurnaukseen pääsy oli meille unelma, mutta ajan kuluessa ja oman osaamisemme kehittyessä myös itseluottamus lisääntyi, unelmasta tuli tavoite, kertaa Katja Suomen naisten tietä EM-lopputurnaukseen.

Suomen lohkossa pelaavat kisaisäntä Turkki ja maailmanmestari Serbia sekä Ranska, Kreikka ja Bulgaria – kovia lentopallomaita kaikki.

– Kovia ovat vastustajat, mutta hyviä olemme mekin, sanoo Katja, joka hymyilee, kun häneltä kysyy hänen vahvuuksiaan passarina.

– Joukkuekaverit ovat sanoneet, että olen cool, nauraa Katja, ja myöntää määritelmän.

– Olen kyllä rauhallinen, mutta suhteellisen lyhyenä (172 cm) pelaajana on käytettävä älyä ja voimaa sekä pelisilmää. Kaikkia ominaisuuksia tarvitaan, arvioi Katja.

Miksi juuri lentopallo on sinun lajisi?

– Vanhempien esimerkki oli tietysti se ensikosketus. Joukkuepelit ovat aina olleet minun juttuni. Lisäksi lentopallo lajina ja sen monipuolisuus kiinnostavat minua. Pelissä ja joukkueessa erilaiset yksilöt vahvistavat ja täydentävät toisiaan.

Otteluiden mielenkiinto on siinä, että pallo on pyöreä, koskaan ei tiedä…

Suomen naismaajoukkue pelaa EM-kisoissa nyt kolmatta kertaa, aiemmat kerrat ovat kotikisoissa 1977 ja Saksassa 1989.

”– Uteliaisuus ja sisu. Erityisesti sisua pitää olla. Ja sitä on ollut riittävästi.”
”– Pelissä ja joukkueessa erilaiset yksilöt vahvistavat ja täydentävät toisiaan.”