Hevonen peilaa ratsastajan tunteita

Kun ratsastaja rentoutuu, hevonenkin rentoutuu

Ratsastusterapeutti Anu Ala-Honkola on työskennellyt hevosten parissa 1990-luvun alusta lähtien. Hän työskentelee Oppimis- ja ohjauskeskus Onervassa kuntouttajana ja ohjaajana.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Petri Seppälä

Ratsastusterapeutti Anu Ala-Honkolan asiakaskunta koostuu lähinnä tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevista lapsista ja nuorista. Ala-Honkolalla käy myös jonkun verran aikuisia asiakkaita, joille ratsastusterapia on toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta.

– Hevosen liike vaikuttaa ihmiseen tunto-, tasapaino- ja liikeaistijärjestelmien kautta. Nämä aistimukset parantavat tietoisuutta omasta kehostamme, jolloin liikkeiden suunnittelu ja taitavuus paranevat. Samalla myös lihakset rentoutuvat, hän kertoo.

Lapsista ja nuorista ratsastusterapiassa käy esimerkiksi koululaisia, joilla on fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia haasteita.

– Ratsastusterapiassa lapset ja nuoret oppivat monia taitoja, sillä he osallistuvat tallin töihin monipuolisesti kukin omien kykyjensä mukaan. Siinä sivussa he kertovat terapeutille asioistaan, omalla tavallaan ja omista tarpeistaan lähtien. Ratsastusterapia on hyvin toiminnallinen terapiamuoto, joka yhdistää kehon ja mielen.

Ratsastusterapiassa jokaisella kuntoutujalla on yksilöllinen kuntoutussuunnitelma ja -tavoitteet.

– Ratsastusterapiaan ei tulla opettelemaan ratsastamista, vaan terapia pyrkii siihen, että kuntoutuksella olisi positiivisia vaikutuksia arkeen, eli ratsastusterapia on itsensä kuntouttamista.

– Samalla voi kehittyä ratsastajanakin, mutta se ei ole varsinainen tavoite.

Ratsastusterapiaan osallistuvalla ei tarvitse olla aikaisempaa kokemusta hevosista.

Ala-Honkola kuvaa, että hevonen on kuin silta terapeutin ja kuntoutujan välillä.

– Vuorovaikutus hevosen kanssa perustuu lähinnä kehonkieleen, ihmisen käyttämiin liikkeisiin ja kosketuksiin. Hevonen tulkitsee ihmisen lähettämiä viestejä ja vastaa niihin omalla käytöksellään, eli hevonen peilaa jatkuvasti ihmisen tunteita.

Jos kuntoutuja on hermostunut, hevonenkaan ei voi rentoutua.

– Tästä saa hyvän ”aasinsillan” aloittaa keskustelu, voi alkaa pohtia lapselle tai nuorella, että mieltäsi varmasti painaa jokin, kun hevonen käyttäytyy noin.

Hevonen tasoittaa nuoren kynnystä kertoa mieltä painavista asioista terapeutille.

– Puhuminen on helpompaa, kun samalla saa harjata hevosta. Nuorella on mahdollisuus käsitellä vaikeitakin tunteita. Nuori voi näyttää hevoselle tunteita, joita hänen on vaikea toiselle ihmiselle näyttää, kuten läheisyyttä ja hellyyttä. Toisaalta hevonen tarvitsee myös johtajan. Kuntoutujan on löydettävä itsestään rohkeus, päättäväisyys ja itsevarmuus hevosta käsiteltäessä.

– Hevonen on aina läsnä tässä ja nyt: tämä on erinomainen väylä kuntouttaa sekä mielen että kehon vuorovaikutustaitoja. On reagoitava hetkessä.

– Hevonen on lempeä ja rohkaiseva, mutta suora ja rehellinen peili ihmisen tunnemaailmalle. Hevoselle ei voi valehdella, korostaa Ala-Honkola.

Anu Ala-Honkolalla on kaksi ratsastusterapiahevosta. Vanha suomenhevostamma Kukka on pidättyväinen ja rauhallinen.

– Kukka sopii mainiosti esimerkiksi liikuntarajoitteisten lasten kuntouttajaksi. Itsepäinen ja tilaa ottava Tara on hyvä opettamaan lapsille tilanteiden ja tunteiden hallintaa.

– Rajattomille ja aggressiivisille lapsille Tara on hyvä kuntouttaja, sillä sen kanssa toimiessa lapsen on koko ajan ajateltava, miten hän käyttäytyy hevosen kanssa, jotta hevosella olisi selkeät rajat. Kun lapsi opettelee laittamaan hevoselle rajat; niin sitä kautta rajojen merkitys myös omassa elämässä toivottavasti selkeytyy.

Anu Ala-Honkola on itse kouluttanut hevosensa terapiahevosiksi.

Kaikki hevoset eivät sovi terapiatyöhön.

– Terapiatyö on hevosille fyysisesti ja psyykkisesti rankkaa. Hevosen on oltava aina läsnä tilanteessa. Kouluttajalta vaaditaan kärsivällisyyttä, jotta hän saa rakennettua psyykkisesti terveen terapiahevosen.

Ratsastusterapiassa ollaan tekemisissä ison, pako- ja saaliseläimen kanssa.

– Riskien minimoimiseksi on olennaista, että ratsastusterapeutti on saanut asianmukaisen koulutuksen, on ammattitaitoinen ja että hevonen on koulutettu terapiatyöhön.

– Kaikki riskit on tiedostettava ja tunnettava, jotta ne voitaisiin välttää, Ala-Honkola painottaa.

Ratsastusterapian hinta määräytyy yleensä hoitosuunnitelman terapiakertojen laadun ja määrän mukaisesti.

– Terapiaprosessi voi sisältää muutakin kuin tallikäyntejä, esimerkiksi fysioterapiaa tai neuropsykiatrista valmennusta.

Lääkinnällisenä kuntoutusmuotona ratsastusterapia kuuluu Kela-korvauksen piiriin.

”– Hevonen on lempeä ja rohkaiseva, mutta suora ja rehellinen peili ihmisen tunnemaailmalle. Hevoselle ei voi valehdella.”

KUKA?