”Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt”, on tuttu lastenlauluriimi. Hyväntuulinen luritus tulee mieleen ”iisulaista” Loukusan suunnistajaperhettä katsellessa ja kuunnellessa.

Teksti: Ari SteniusKuvat: Markku Loukusa

Kyllä, kyllä tämä on koko perheen juttu, myöntää Markku Loukusa , joka innostui reilut viisi vuotta sitten suunnistuksesta.

– Olin pitkään miettinyt, että pitäisi lähteä katsomaan ja kokemaan, mutta lopullinen sysäys tuli nähtyäni sattumalta suunnistuskoulun ilmoituksen, muistelee Markku metsän kutsua.

Markku lähti metsätielleen tyttäriensä Iinan ja Annin kanssa, eikä paluuta ole ollut.

– Sillä tiellä ollaan. Vaimo tuli mukaan ensin huoltajana ja perheen pienin, Aino on kasvanut suunnistusperheeseen täällä ”oravapoluilla”, hymyilee Markku.

Suunnistus, jos mikään, on koko perheen ja kaikkien juttu, sillä lajin harrastamiseen voivat osallistua lapset ja isovanhemmat, tytöt ja pojat tai naiset ja miehet.

Iiläisen suunnistusseuran Iisun puheenjohtajana kolme vuotta ollut Loukusa uskoo yhden suunnistuksen viehätyksistä olevan juuri sen avarassa sylissä.

– Tässä lajissa voi kilpailla ja tätä voi harrastaa. Lapsilla on omat ratansa ja kisansa, liikunnallisessa ja sosiaalisessa mielessä suunnistus antaa jokaiselle jotain, tietää Markku, joka myöntää pitävänsä myös kilpailemisesta.

– Olen kuntokilpailija, määrittelee Markku itsensä.

– En pärjää huippusarjoissa, mutta nautin ja tykkään kilpailemisesta. Vähän eri meininkiä, hyvät kartat ja maastot, pohtii mies maastokisan houkuttavuutta.

Markku ja hänen vaimonsa Marika löysivät Ouluun opiskeluiässä, mutta lapsuus- ja nuoruusikä oli tartuttanut molempiin viehätyksen metsässä liikkumiseen.

– Ollaan molemmat Puolangalta, tykätty ja totuttu liikkumaan metsässä. Aika luontevaa oli palata metsään, nauraa Markku, joka on nuorempana harrastanut hiihtoa ja metsästystä.

Suunnistus juoksuttaa Loukusan perhettä kesäisin eri puolille Suomea.

– Täällä kotikulmilla käydään iltarasteilla ympärivuotisesti, mutta kesäisin käydään isommissa tapahtumissa, Rastiviikoilla ja Jukolassakin, sanoo Markku, jonka ei ole tarvinnut houkuttaa tyttöjään mukaan.

Heräämisen jälkeen ei ole ongelmia. Aamupuuroon asti haukotuttaa, mutta sen jälkeen on kolmikko valmis ja innoissaan, tietää isä kokemuksesta tyttötrionsa yhteislähdöistä.

– Tytöillä on omat isot juttunsa nämä leirit, erityisesti Leimaus-leirit, joka on valtakunnallisesti erittäin suosittu, sanoo Markku viitaten 8–18-vuotiaille vuosittain eri paikoissa järjestettävään suunnistajaleiriin.

Näitä nuorille suunnattuja Leimaus-leirejä on järjestetty vuodesta 1995. Tänä vuonna leiri oli Savonlinnan Tanhuvaarassa.

Suunnistuksen tasa-arvosta metsissä ja tapahtumissa kuvaa mahdollisuus ”haastaa ja nähdä” kenet tahansa laji-ihmisen.

– Kisa ja kilpailu ei ole usein se juttu, mutta onhan se hienoa, kun pieninkin suunnistaja tai ensikertalainen voi osallistua samoille poluille maailmanhuippujen kanssa, sanoo Markku.

– Ainakin Jukolassa on lajitähtien läsnäolo iso juttu monelle pienemmälle metsäläiselle, toteaa Markku, joka myöntää jälkipelien olevan myös suunnistuksen suolana.

– Eihän me kilpailla, mutta.., nauraa Markku.

– Totta on, että nykyisin kisat käydään moneen kertaan läpi. Jälkipelit ovat hienona mausteena. Niitä sirotellaan aina uudestaan ja lisää.

Teknologia on tehnyt ”paluun metsään ja reitille” helpoksi.

– Nykyisin meillä monella on ranneke, joka tallentaa metsän kätkemät mokat ja menestykset. Kotikoneella sitten kerrataan ja mietitään, mitä tuli tehtyä, hymyilee Markku, suunnistuksen poluilleen kaappaama mies.

Ohjelmistosuunnittelijana arkityötään tekemä Markku kehuu suunnistuksen olen täydellinen vastapaino arjelle ja sisätyölle.

– Suunnistus vie mielen toiseen maailmaan. Laji on tiukkaa keskittymistä vaativaa, eikä siinä juurikaan onnistu miettimään muita asioita, sanoo Loukusa.

– Metsässä juoksevalle antaa omaa haastettaan usein hyvinkin monipuolinen ja epätasainen maasto, liikunnallisesti ja henkisesti ajateltuna hyvää tekemistä, painottaa Loukusa, joka kannustaa kokeilemaan suunnistusta.

– Mukaan vaan, ei tarvitse osata. Oppia ja apua on tarjolla, rohkaisee ja lupaa Loukusa muiden ”metsäläisten” puolesta.

– Jälkipelit ovat hienona mausteena. Niitä sirotellaan aina uudestaan ja lisää.
– Suunnistus vie mielen toiseen maailmaan. Laji on tiukkaa keskittymistä vaativaa, eikä siinä juurikaan onnistu miettimään muita asioita.