Kiuruveden tuorepakastevastatehtaalla on menossa sukupolvenvaihdos

Mummolan saunavasta on 100 prosenttisesti kotimaista käsityötä.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Marjatta Kärkkäisen albumi ja Noora Kärkkäinen

Kiuruvedellä asuvat Marjatta ja Olli Kärkkäinen aloittivat kesällä 2003 tuorepakastevastojen tekemisen myyntiin Kärkkäisen tavarataloihin. He ovat Kärkkäinen Oy:n perustajan ja omistajan Juha Kärkkäisen vanhemmat.

– Tuona aloituskesänä teimme viitisenkymmentä vastaa. Parhaimmillaan olemme tehneet yli 1100 vastaa kesässä. Kuluneena kesänä vastoja tehtiin kuutisensataa, he muistelevat 16 vuotta jatkunutta tuorepakastevastojen valmistusta.

Kiuruveden ”vastatehtaalla” on menossa sukupolvenvaihdos. Marjatta, 77, ja Olli, 76, ovat siirtämässä Mummolan saunavastojen valmistusta Vesa -poikansa tyttärien Nooran , 18, ja Aadan , 16, vastuulle.

– Tänä kesänä tytöt jo hoitivat vastantekoprojektin aika lailla itsenäisesti. He ovat tulleet käteviksi vastantekijöiksi hyvässä koulutuksessamme!

Päävastuu on Nooralla, joka aloitti elokuussa kolmannen eli viimeisen luokan Kiuruveden lukiossa. Tänä syksynä Noora kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa biologian ja maantiedon, keväällä englannin, pitkän matematiikan ja äidinkielen.

Kun tuorepakastevastaprojekti käynnistyi kesällä 2003, silloin 2-vuotias Noora polskutteli lämpiminä kesäpäivinä ammeessa verstaan lattialla ja seurasi, kun mummu ja ukki tekivät vastoja.

– Olimme kotimiehinä Nooran kotona – Vesa-poikamme luona – kun vanhemmat olivat hakemassa Aadaa laitokselta. Siinä samalla teimme vastoja heidän ulkoverstaassaan.

Noora seurasi silmä tarkkana näppärää vastantekoa. Kasvaessaan hän tuli apulaiseksi vastantekoon, ja on nyt vastaava mestari vastatyömaalla yhdessä sisarensa kanssa.

– ”Lapsityövoimaa” meillä on ollut apunamme useana kesänä, lastenlapset ovat olleet aina innokkaina auttamassa. Palkkaakin he ovat saaneet. Voi sitä sutinaa, mikä on käynyt keittiön pöydän ääressä, kun on ollut palkanmaksun aika.

– Viime vuosina olemme joutuneet luopumaan ”lapsityövoimasta” sen vuoksi, että metsässä on alkanut olla niin mahdottomasti punkkeja. Lähestulkoon joka kerta vastasten hakureissulta tullessa löytää itsestään punkin. Lastenlapsia ei voi altistaa punkkien mahdollisille vaaroille, mummu ja ukki pohtivat.

Vastakset kerätään kahden puolen juhannuksen. Kun vasta on tehty oikeaan aikaan, pysyvät siinä lehdet hyvin kiinni. Täytyy tarkkailla koivun kerkän kokoa, se ei saa päästä liian pitkäksi.

– Vanha kansa keräsi koivunoksat vastoja varten nousevan kuun aikana, mutta me emme ole tarkkailleet kuun vaiheita, kahden puolen juhannusta olemme keränneet oksat.

Koivun latvuksien oksia ei kerätä, ne ovat liian honteloita saunavastaksi. Vastaan sopivien koivunlehtien tulee olla terveitä, vihreitä ja täysikasvuisia.

Vastasten hakureissulla pitää olla mukana hyvät leikkurit. Leikkaajan on tunnettava rauduskoivun ja hieskoivun ero.

– Pääasiassa tuorepakastevastassa on rauduskoivua. Sanotaan, että hieskoivusta tehty vasta ei kestä pakastamista. Muutaman oksan laitamme vastoihin myös hieskoivua, se antaa hyvän ja pitkään pysyvän tuoksun, vastamestarit sanovat.

Noora kiteyttää raudus- ja hieskoivun eron:

– Rauduskoivun lehti on sahalaitainen ja lehden kärki on terävä. Hieskoivun lehti on pehmeämmän muotoinen, sydämen mallinen.

Vastasten hakuun lähdetään aamuvarhaisella, yleensä kuuden maissa. Terävillä leikkureilla sopivan pituisiksi – yleensä vajaa puolimetrisiksi – leikatut koivunoksat kasataan auton peräkonttiin. Kotona ne ladotaan autotallin pressulla suojatulle lattialle.

Autotalli toimii Mummolan saunavastatehtaan tuotantolaitoksena. Kovin tarkasti he eivät paljasta vastan tekovaiheita, ne jääköön liikesalaisuudeksi. Pääpiirteet käydään kuitenkin läpi.

Seuraavaksi vastakset asetellaan nättiin riviin. Tämän tekevät lastenlapset. Myös niputusvaiheessa he ovat mukana.

– Vastasten niputtaminen saunavastaksi vaatii harjoittelua, mutta harjoitus tekee mestarin, ja pian se sujuu nopeasti.

Yhteen vastaan menee noin 40 puolimetristä koivunoksaa.

Sitomisvaihe on tärkeä; se on tekniikkalaji.

– Ensin naru kieppaistaan kaksinkerroin ”hirttosilmukalle”, sitä on helppo kiristää. Sitten tehdään pari umpisolmua ja päähän kolminkertainen solmu, Noora kertoo.

Naruna Kärkkäiset käyttävät paikallisesta kukkakaupasta ostamaansa kukkalankaa.

– Kukkalangalla on monia hyviä puolia. Vihreän värisenä se sointuu hyvin koivunoksien väriin. Vaikka kukkalanka on ohutta, se on tarpeeksi kireää sitomiseen, ja lisäksi kukkalanka on joustavaa, vastansitojat perustelevat kukkalangan käyttöä.

Varresta, eli kädensijan kohdasta revitään lehdet ja ylimääräiset oksat pois.

– Kädensijan sopiva pituus on muotoutunut tässä vuosien varrella kokemuksen kautta.

Mummolan saunavastan kädensijaa ei tasoiteta puukolla, vaan ukki toimii ”mestaajana” kirveen kanssa.

Pakastettavat tuorevastat sujautetaan muovisiin pitkopusseihin.

– Sekin on tekniikkalaji, että osaa sutkauttaa vastan just oikeassa asennossa pitkopussiin, mutta työ tekijäänsä neuvoo, toteaa mummu.

– Nopea pitää olla, korostaa Noora.

– Sitten seuraa läpsiminen. Tämä työvaihe on lastenlapsiemme mieleen, eli jokaiseen vastapussiin läpsäistään hintalapputarra.

Ukki latoo pussitetut ja hinnoitetut tuorepakastevastat pakastimeen. Vastojen telineinä pakastearkussa on käytöstä poistuneita tiskikaapin ritilöitä. Vastoja hytkytellään, että niitä mahtuu mahdollisimman paljon yhteen pakastimeen. Lopuksi laitetaan tiiliskivet painoksi, että vastat pakastuessaan litistyvät.

Sitten pakastearkun kansi kiinni, ja pakastamisohjelma päälle. Pakastumisen jälkeen pidetään huolta, että pakkasasteet pysyvät pakastimessa tasaisina. Sulaa ja jäätyä vastat eivät missään nimessä saa, silloin lehdet lähtevät ja tuorevastat alkavat pilaantua.

Kärkkäiseltä pakkasesta ostetun tuorepakastevihdan voi ottaa suoraan pakkasesta käyttöön. Se sulaa saunassa nopeasti, ja ensimmäiset vastomiset vielä sulamattomalla vastalla tarjoavat myös kylmähoitoa.

Tuorepakastevastan voi ensikäytön jälkeen käyttää muutaman kerran uudestaan. Se on hyvä säilyttää kuivassa ja viileähkössä paikassa.

”– Voi sitä sutinaa, mikä on käynyt keittiön pöydän ääressä, kun on ollut palkanmaksun aika.”