Kannuslainen Ari Isohanni on kulkenut metsällä viitisenkymmentä vuotta

Metsästysaseet ovat parantuneet ja kiikaritekniikka tarkentunut. Koiratutkat kertovat koirien liikkeet. Lihan käsittely on nykyään ammattitaitoista ja hygienistä.

Kasvanut susikanta huolestuttaa Ari Isohannia.

Teksti: Reetta Reinman

Kannuksessa, Keski-Pohjanmaalla asuva Ari Isohanni , 60, on kulkenut kymmenkesäisestä saakka metsällä isänsä, setiensä ja serkkujensa innoittamana. Myös hänen 25-vuotias poikansa on innokas metsästäjä.

– Metsästys harrastuksena kulkee yleensä suvuittain ja perheittäin; kiinnostus siihen herää, jos kotona metsästetään, Ari pohtii.

Hirvimetsälle Kannuksessa lähdettiin tänä syksynä lauantaina 12. lokakuuta.

– Hirvilupia meillä on 24, kertoo Kannuksessa kolmeen metsästysseuraan kuuluva Ari.

Sunnuntai-iltaan 20.10.2019 mennessä hirviä on kaatunut kahdeksan.

– Hyvän riistanhoidon avulla hirvikanta on meidän alueellamme saatu sopivasti taittumaan, esimerkiksi 1980-luvulla hirvikanta oli niin suuri, että parhaimpina vuosina oli toistasataa kaatolupaa. Niin suuri hirvikanta oli jo merkittävä liikenneturvallisuutta vaarantava tekijä: hirvikolareita sattui paljon.

Arin mukaan riistakanta on Keski-Pohjanmaalla viime vuosina monipuolistunut. Valkohäntäpeurat ja metsäkauriit ovat levittäytyneet etelästä pohjoista kohti. Valkohäntäpeuralle Kannuksessa ei vielä ainakaan tänä syksynä ole kaatolupia.

– Peurojen ja kauriiden talvehtimista näinkin pohjoisessa helpottaa riistaruokinta.

Karhua ja sutta tavataan tämän tästä Keski-Pohjanmaalla.

– Alueemme karhu- ja susikannasta ei ole tarkkoja lukuja. Esimerkiksi karhukannan laskeminen perustuu karhuhavaintoihin. Ehkä karhukanta on täällä 5-10 yksilöä; ja on otettava huomioon myös se, että karhu liikkuu hyvin isolla alueella.

Kannuksen, Toholammin, Himangan ja Lohtajan metsästysseuroilla on tänä syksynä yksi yhteislupa karhun kaatoon.

Ari on käynyt karhumetsällä yli 30 vuotta.

– Karhuja olen metsästänyt Itä-Suomessa, Lieksan ja Ilomantsin alueella. Siellä karhukanta on aina ollut hyvin runsas, muualla Suomessa tämän hetkiseen, kasvaneeseen karhukantaan on vaikuttanut ”viisumittoman” Venäjältä tulon vuoksi ennen kaikkea karhun rauhoitus. Se on päässyt rauhassa lisääntymään, samoin kuin susi.

Karhujahdissa Ari on ollut myös Venäjän puolella, Käkisalmessa Karjalankannaksella. Karhua hän ei itse ole kaatanut, mutta seurueet, joiden kanssa Ari on ollut karhumetsällä, ovat saaneet saalikseen toistakymmentä karhua.

– Karhumetsällä olo ei yleensä ole vaarallista, tosin kovin tuloksellistakaan se ei ole. Karhu on mestari menemään ihmistä pakoon. Vaaralliseksi homma muuttuu, jos karhu saa osuman, eikä heti kuole. Haavakko pitää mahdollisimman pian saada kaadettua. Samoin vaarallista saattaa olla pentujen kanssa olevan emäkarhun kohtaaminen.

Susien levittäytymistä koko Suomeen Ari pitää huolestuttavana

.– Karhu yleensä kaikin keinoin karttaa ihmistä, mutta susi on rohkea ja röyhkeä. Se tulee pihoihin. Täällä Kannuksen-Ullavan alueella jatkuvasti kuulee, että susi on vienyt metsästyksen yhteydessä koiran tai käynyt laitumella olevien lampaiden ja vasikoiden kimppuun. Jos olisi pieniä lapsia, niin eipä heitä uskaltaisi päästää pimeään aikaan kyläteille. Ei olisi mikään ihme, että tulee susi vastaan, Ari pohdiskelee.

Häntä harmittaa suden metsästämisen ympärillä vellova vastakkainasettelu.

– Susikantaa pitää saada rajoittaa, jos se uhkaa ihmisen turvallisuutta tai hankaloittaa poron- ja karjanhoitajien elinkeinoa.

Susi on Suomessa lain nojalla suojeltu. Suden tappaminen tai vahingoittaminen on lähtökohtaisesti aina törkeä metsästysrikos – vaikka kyseessä olisi pakottavan vaaran torjuminen. Suden tappamiseen tarvitaan poikkeuslupa.

Metsästäjien tavoitteena olisi saada susien kannanhoidollisia tavoitteita ja kannan säätelyä koskeva metsästyslakiin liittyvä päätöksenteko EU:n läheisyysperiaatteen mukaisesti mahdollisimman lähelle niitä ihmisiä, joita asia arkielämässä koskee.

Tätä nykyä vahinkoperusteisen poikkeusluvan hakeminen suden kaatamiseksi Suomen Riistakeskukselta koetaan hankalaksi ja luvan saamisen kriteerejä pidetään kohtuuttomina. Lokakuussa 2019 EU:n tuomioistuin vielä tiukensi susien kaatolupien myöntämisen perusteita.

Metsästys on Arin lähes 50 metsästysvuoden aikana muuttunut suuresti.

– Paikannuslaitteiden kehittyminen on monipuolistanut koirien käyttöä metsästyksessä. Koiratutkat antavat nykyään älypuhelimen ruudulle tietoja muun muassa koirien liikkeistä ja siitä, millä nopeudella ne liikkuvat. Kun koira alkaa haukkua saalista, se näkyy puhelimen näytöllä punaisena viivana. Koiratutka myös kertoo, milloin koira lähestyy vilkkaasti liikennöityä tietä. Näin metsästäjä tietää mennä koiran perään, ettei se juokse tielle ja jää auton alle.

Arilla on aina ollut metsästyskoirana karhukoira, jonka hän on itse pennusta kasvattanut. Nykyinen 6-vuotias narttukoira Nelli viihtyy tosin paremmin kotosalla perhekoirana!

Arin mukaan metsästyksessä on viime aikoina tapahtunut merkittäviä muutoksia.

– Jahti on kaiken kaikkiaan monin tavoin tullut laadukkaammaksi. Metsästysaseet ovat kehittyneet valtavasti, esimerkiksi kiikareiden optiikka kehittyy ja täsmällistyy koko ajan hurjaa vauhtia; tämä tuo osaltaan laatua jahtiin. Esimerkiksi nopeassa ja liikkuvassa ajojahdissa kiikarissa pitää olla laaja näkökenttä ja päivällä näkyvä valopiste. Hämärässä metsästettäessä korostuvat kiikarin optiikan hämäräominaisuudet, ammuttava riista pitää tunnistaa ennen laukaisua. Kiikareiden optiikkaan on hyvä panostaa aina käyttötarkoituksen mukaan. Se mahdollistaa sekä turvallisen että eettisen metsästämisen; ei tule epävarmoja laukauksia.

– Metsästysvaatteet ovat nykyään säätä, niin sadetta kuin pakkasta pitäviä sekä hyvin toiminnallisia. Asianmukaisissa vaatteissa metsällä on miellyttävä olla, sanoo Ari.

Lihan käsittely on sekin laadukasta.

– Ennen piilukirves oli monessa lahtivajassa ainut väline lihojen leikkuussa – ja jälki sen näköistä! Nykyään metsästysseuroilla on hygieeniset tilat ja asianmukaiset välineet lihan käsittelyyn sekä hyvät kylmäsäilytystilat.

Arille mieluisina hirviherkkua on pitkään valurautapadassa haudutettu hirvipaisti.

– Kaikki hirvijahtiin osallistuneet saavat samanlaiset lihapaketit, joissa on kaikkia hirven ruhon osia. Sisäelimet nykyään tahtovat jäädä ilman ottajaa. Eniten sisäelimistä on ottajia hirvenvasan maksalle sekä sydämelle, muut menevät koirien herkuiksi.

Ari kertoo, että he joskus herkuttelevat suoraan jahtipaikalla hirven vasan maksalla.

– Ohuita siivuja, suolaa ja aivan hetkeksi nuotiolle, on kyllä hyvää!

Ari toteaa, että iän myötä hänellä hirvijahdissa korostuu mukava yhdessä olo jahtiporukan kanssa. Se, että saisi mahdollisimman paljon riistaa kaadettua, ei enää ole pääasia.

”– Mieluisina hirviherkkua on pitkään valurautapadassa haudutettu hirvipaisti.”
”– Koiratutka kertoo, milloin koira lähestyy vilkkaasti liikennöityä tietä. Näin metsästäjä tietää mennä koiran perään, ettei se juokse tielle ja jää auton alle.”