Hengenvaarallisista palovammoista selvinnyt Annikki Husso sanoo olevansa parantumisihme

Joulukuun puolivälissä 1974 Annikki Husson elämä romahti. Hän ja perheen 14-vuotias Ari-poika jäivät henkiin tuhoisasta tulipalosta molemmat pahoin loukkaantuneina. Kuntoutuminen kesti vuosia. Muu perhe menehtyi.

Maallista omaisuutta heille ei jäänyt kuin yksi liemikauha ja ukin kahvipannu poroineen. KauppaSuomi kävi tervehtimässä Annikkia ja kysymässä, mitä hänelle kuuluu nyt.

Teksti ja kuvat: Reetta Reinman

N yt metsä kirkkoni olla saa, voi täällä palvella Jumalaa, mun urkuni kauniit, soikaa!

Mun kirkkon’ katto on korkeella, ja yks’ on ystävä seurana,

Hän kyllä muistavi poikaa, paimenpoikaa.

Annikki Husso , 84, kertoo että Immi Hellenin sanat Paimenpojan laulussa tulivat usein hänen mieleensä, kun hän avasi auringon noustessa Siilinjärvellä sijaitsevan puutarhatilan kasvihuoneen oven.

– Taas saan luottaa Taivaan Isän apuun tänäkin uutena päivänä.

Luottamus Jumalaan ei ole koskaan Annikilta horjunut, vaikka elämä on kohdellut häntä julmalla tavalla. Annikki Husso menetti aviomiehensä sekä kolme lasta kodin tulipalossa joulukuisena yönä vuonna 1974. Tuhoisassa tulipalossa menehtyi myös Annikin miehen isä.

Annikki ja perheen 14-vuotias poika Ari Husso selvisivät palosta hengissä, vaikkakin Annikki pahoin loukkaantuneena.

– Anoppini säästyi myös, hän oli tuolloin sairaalassa.

Annikin tulipalossa menehtynyt Erkki -puoliso oli 41-vuotias, lapset Eeva-Liisa 15-, Mika 7- ja Annemaria 3-vuotiaat. Antti -appi oli 80-vuotias. Leskeksi jäänyt Annikki oli 39-vuotias.

Selviytymistään pahoista palovammoista Annikki sanoo parantumisihmeeksi.

– Silmäni muurautuivat umpeen. En pystynyt edes itkemään, kun kyynelneste ei päässyt ulos. Keuhkoni täyttyivät savukaasuista niin pahasti, että jokainen hengenveto aiheutti sietämätöntä tuskaa.

Korvakin oli muurautunut muodottomaksi. Siskoni sanoi, että tuosta ei enää tule normaalikorvaa. Alussa eräs lääkäri antoi ennusteen, että minusta ei koskaan enää tule työkykyistä.

– Mutta sitten koin valtavan ihmeparantumisen voiman; aivan kuin olisin leijaillut ilmassa. Siitä alkoi käänteentekevä parantumiseni. Oksensin keuhkoistani ulos hirveät myrkkyklöntit.

Annikki ja Erkki Husso menivät naimisiin 1959. Pohjalaistyttö muutti Kauhajoelta miehensä kotiseudulle Savoon Siilinjärvelle Pöljän kylälle. Erkki oli rakentanut sinne uuden talon ja navetan.

1960-luvun lopulla Annikki ja Erkki päättivät alkaa kasvihuoneyrittäjiksi lehmätilan lisäksi. Ensimmäinen pieni kasvihuone nousi tontille vuonna 1967, ja sen jälkeen 20 metrin lasihuone. Vuonna

1970 valmistui ensimmäinen 40 metrin kaarihalli, ja keväällä 1974 toinen 50 metrin kaarihalli.

Erkillä oli suunnitteilla alkaa uuden asuinrakennuksen rakentaminen seuraavana keväänä. 14.12.1974 tulipalo tuhosi kaiken. Annikille ja Ari-pojalle ei jätetty muuta konkreettista omaisuutta poltetun talon raunioista kuin yksi liemikauha ja ukin kahvipannu poroineen.

Tulipaloyönä asuinrakennuksen tupa oli täynnä hyasintteja ja pikkutulppaaneja joulumyyntiä varten.

– Touhua oli paljon myynnin suunnittelussa, kun jo valmistuneet kukat piti valikoida ja viedä kellariin kylmään. Kun kukkakorien tekeminen vielä yöllä mietitytti minua, niin kuulin kiireisen ulko-oven sulkemisen, noin yhden aikoihin yöllä. Olin niin uuvuksissa ja unentokkurassa, etten älynnyt, enkä jaksanut nousta tarkistamaan, mikä kolahduksen aiheutti. Heräsin siihen, kun savua oli joka paikka täynnä. Kello oli tuolloin noin puoli neljä, Annikki muistelee.

Hänen mukaansa kaikki viittaa siihen, että tulipalo olisi tahallaan sytytetty.

– Keittiön pöydän kohdalta raunioista löytyi pohjaan palanut kytemäjälki. Todistettavasti palo sai alkunsa siitä, kun joku oli tuonut sisälle ylimääräisen pikalevyn, mikä ei meille kuulunut, Annikki sanoo.

– Pyynnöistäni huolimatta tulipalon kytemäjäljen aiheuttajaa ei haluttu ”jostain syystä” selvittää.

Annikkia kummastuttaa edelleen suuresti, miksi Siilinjärven paloauton kesti tulla kymmenen kilometrin päästä monta tuntia, ja lehtikirjoituksen mukaan muut tulossa olleet paloautot käännytettiin takaisin.

– Miksi minua pidettiin tajuttomana naapurin lattialla monta tuntia, mutta Ari vietiin palopaikalta heti ambulanssilla sairaalaan. Olisimme kumpikin sopineet samaan ambulanssiin, Annikki sanoo selatessaan tulipaloa käsittelevää valtavaa asiakirja- ja lehtileikepinoa.

Tulipaloa seuraavan päivän lehdissä julkaistiin järkyttävä uutinen tapahtuneesta. Annikin ja Arin tukemiseksi järjestettiin myös keräyksiä.

– Olimme pakotettuja jatkamaan kasvihuonetoimintaa, jotta selviämme velkojen maksuista, jotka oli otettu jo rakennettujen kasvihuoneiden ja uuden asunnon rakentamista varten. Pääasiassa kasvatimme Arin kanssa kurkkuja ja kesäkukkia, Annikki kertoo.

Sesonkiaikana, keväällä, heillä oli myös ulkopuolista aputyövoimaa. Kasvihuonetoiminta lopetettiin 1980-luvun lopulla, kun Annikki jäi eläkkeelle.

– Meillä olisi ollut edessä kasvihuoneiden peruskorjaus. Mietimme, teemmekö korjauksen ja Ari jatkaa kasvihuoneviljelyä, vai lopetammeko, ja Ari kouluttautuu uuteen ammattiin.

He päättivät lopettaa.

Nyt 55-vuotias Ari Husso opiskeli ensin kuntohoitajaksi ja jatkoi sitten osteopatiakoulutukseen, josta ensimmäinen vuosi oli ortopedisellä tekniikalla ja seuraavat kolme vuotta klassisen osteopatian opin mukaan.

Ari asuu Siilinjärvellä, jossa hänellä on toimipiste. Lisäksi hänellä on toinen vastaanottopaikka Pirkkalassa.

–1990-luvun alussa yksi Ariin tutustunut, Pirkkalassa asuva luontaishoitaja kehotti hänelle, että tule tekemään osteopatiahoitoja tänne Tampereen seudulle. Niinpä tulimme.

Annikki on asunut Tampereen vieressä Pirkkalassa sijaitsevassa rivitalohuoneistossa Arin hoitovastaanottotiloissa yhdeksänkymmentäluvun alkupuolelta lähtien. Huoneisto hankittiin 1990-luvulla, aika pian sen jälkeen, kun Ari aloitti neljä vuotta kestäneen osteopatiakoulutuksen Helsingissä.

Annikki huokaa, ettei voi sanoin kertoa sitä tuskan ja surun määrää, mitä hän vieläkin tuntee muistellessaan menetettyjä rakkaitansa.

– Ei kellään ole niin kultaista äitiä, kuin minulla on, sanoi Mika-poikamme ja otti minua usein kaulasta kiinni, Annikki muistelee.

Mika oli tulipalossa menehtyessään 7-vuotias.

– Minulla olisi nyt lasten ja heidän lastensa perheet ilonani, jos minun olisi annettu pitää perheeni.

Annikki ei ole kuitenkaan menettänyt elämänhaluaan vastoinkäymisistä ja sydämen murskaavasta surusta huolimatta. Hän on aina luottanut Jumalaan ja siihen, että hän saa aina siunausta ja voimia. Luottamus Taivaan Isään on kantanut ja kantaa edelleen.

– Olen saanut tuntea, että Jumala on kanssani. Hän ei petä eikä jätä, aivan kuten Raamatussa luvataan: Sinun turvasi on ikuinen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.

Yksi konkreettinen osoitus Jumalan huolenpidosta oli, kun saimme puutarhatilallemme avuksi hyvin ahkeran ja taitavan miehen, Martti Pylväläisen Toivakasta. Nykyään hänet tunnetaan Runo-Marttina.

Toivakan Runo-Martti on pakinoinut Järviradiossa viikoittain yli viisitoista vuotta joka keskiviikkoaamu kello 7.30 alkavassa ohjelmassa. Isänsä pikkutarkkoja muistiinpanoja ja omia muisteloitaan radio-ohjelmassaan yhdistävä Pylväläinen sanoo tekevänsä mielenterveystyötä itselleen ja kuuntelijoilleen.

Tänä syksynä 80 vuotta täyttänyt Runo-Martti aloitti runojen kirjoittamisen nuorena miehenä. Runoaihioita syntyi muun muassa seitsemän kilometrin koulumatkalla, joka kuljettiin kävellen, hiihtäen tai pyöräillen. Tähän mennessä runoja on syntynyt jo lähes 18 000.

Yksineläjälle rakkausrunot ovat jääneet pikkuisen taka-alalle. Luonnosta ja ihmisyydestä sen sijaan runonjuurta on löytynyt runsaasti.

– Olen elämän ja ihmisten havainnoija, joka päivä saan aiheita runoihin, Martti kertoo.

Martti sanoo olevansa hyvin isänmaallinen ihminen, henkinen maanpuolustaja. Oikeudenmukaisuus on hänelle tärkeä ohjenuora.

– Työskentelin Toivakassa asevarikolla, jatkuva räjähdysaineiden käsittely olisi ollut tuhoisaa terveydelleni. Sitten vuonna 1975 luin Pellervo-lehdestä Husson perheen traagisesta tulipalo-onnettomuudesta. Se kosketti minua syvästi. Lähdin käymään heillä yhdessä toivakkalaisen taksikuskin kanssa.

Martti työskenteli Hussojen puutarhatilalla lähes 20 vuotta.

– Tarkkana havainnoijana ja vierain silmin osasin tehdä monia johtopäätöksiä ja olen vakuuttunut, että tulipalo oli tuhopoltto. Rikosta ei jostain syystä kuitenkaan koskaan haluttu kunnolla selvittää.

– Annikin elämänhalu ja sydämellisyys todella koskettivat. Hän olisi monelle erinomainen esimerkki. Hän ei ole menettänyt elämänvoimaansa, vaikka menetti kaiken tehtyjen tuhotöiden seurauksena. Totuuden tuhotöistä hän haluaisi ilman muuta saada selvitetyksi, Martti toteaa.

”– Annikin elämänhalu ja sydämellisyys todella koskettivat. Hän olisi monelle erinomainen esimerkki.”