Lappi on sen mittainen, miten avara on ihmisen sielu ja mieli

Lapin taivaalla tuikkii Pohjantähti ja roihuavat revontulet. Lapille on vaikea piirtää tarkkoja rajoja. Lappi on ihmisen sydämen kokoinen maa. Lappi soi kaikissa vuodenajoissa, yöttömästä yöstä katkeamattomaan kaamokseen asti.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Lappi on tarujen, taikojen ja tarinoiden maa. Tunturin laella ihminen tuntee pienuutensa ja hyväksyy, että on vain äärettömän pieni osanen luonnon suuressa kokonaisuudessa.

Lapille on kuitenkin mahdollista määrittää myös maantieteelliset rajat. Helpointa nykysuomalaiselle on, kun toteaa, että Lappi on yhtä kuin Lapin lääni. Vuonna 1809 Suomi sai Haminan rauhassa osan Lappia. Kun puhumme Lapista, kyse on siis Lapin maakunnasta. Kaarle IX perusti Lapin kreivikunnan, joka oli yhdeksäs Suomen herttua - ja kreivikuntien joukossa.

Kaamoksen aikana ei kuitenkaan ole pilkkopimeää, vaan on alituisen sinisen hämärän aika. Lumi heijastaa ihmeellisen vahvasti vähäistäkin luonnonvaloa. Revontulet kuuluvat Lapin yöhön ja Lapin taikaan. Kautta aikojen pohjoisen taivaalla välkehtivät revontulet ovat herättäneet ihmisissä kiinnostusta ja pelkoa. Vanhan metsäsuomalaisen uskomuksen mukaan ketun – repolaisen – juostessa pitkin lumisia tuntureita sen häntä iskeytyy lumikinoksiin singoten kipunoita, revontulia.

Uskomus on jäänyt tieteen jyrän alle, mutta nimitys revontulet on jäänyt kieleemme. Voimakkaimmillaan revontulet näkyvät käsivarren Lapissa.

Havaintojen mukaan revontulia esiintyy eniten keväisin ja syksyisin. Pohjois-Suomessa revontulia on arvioitu näkyvän keskimäärin joka toinen yö, Keski-Suomessa tämä tapahtuu noin joka kymmenes yö. Kun näytelmä on kirkkaimmillaan, revontulet voivat heittää jopa varjoja. Noin kymmenen minuuttia revontulet jaksavat riehua, rauhoittuen pian harsoksi, joka peittää laajan alueen taivaalta.

Vanhan aasialaisen uskomuksen mukaan ihminen, joka on kerran nähnyt revontulet, saa elää onnellisena loppuelämänsä.

Ilman poroja Lappi ei olisi oikea Lappi. Joskus autoilija voi huristella satoja kilometrejä niitä näkemättä, kunnes sitten poro tolvaa tielle jatkuvasti jonkun mutkan takaa. Oman lisämausteensa matkan tekoon mäkisemmillä alueilla tuovat porot, jotka eivät tunne liikennesääntöjä, vaan saattavat laumana jolkotella vastaan mäen takaa samalla kaistalla kuin neljän renkaan päällä liikkuva kulkijakin. Poronliha on Lapissa lihojen kuningas, ja muuallakin herrojen herkku. Poronliha on terveellistä ja vähärasvaista, ja siinä on selkeä riistan maku.

Korpien kuningas ja Suomen kansalliseläin karhu on aina ollut pelätty, kunnioitettu ja mystinen eläjä myös Lapissa. Kun syksyllä talviunille pesäänsä kömpinyt karhu menneinä aikoina haluttiin saada hengiltä, oli maaliskuun loppupuoli siihen sopiva aika. Matkaan lähdettiin sivakoimaan varhain, sillä perille piti ehtiä valoisan aikoihin. Eväät ja muut tarvikkeet jätettiin kauas pesästä.

Aina ei kaatohomma tietenkään mennyt suunnitelmien mukaan, siksi ainakin rajantakaisessa Karjalassa tärkeintä oli varmistaa, että matkassa on joku huonojalkaisempi henkilö. Karhunkaatajia kunnioitettiin Lapissa aikoinaan vähintään yhtä paljon kuin pappia ja vallesmannia.

Lappi on mystiikan, haltioiden, tunturipeikkojen ja suurten taikojen maa. Maan haltia on loihtinut ainutlaatuisen maiseman, kasvattanut verrattomat hillamaat. Veden haltia on lahjoittanut sinne puhtaan ja raikkaan veden.

Suomalaisten tunteiden vahvat tulkitsijat Tapio Rautavaara, Reino Helismaa ja Vesa-Matti Loiri ovat kirjoittaneet ja laulaneet Lapin kaiken kansan sydämiin.

Lapissa kaikki on suurta ja vaikuttavaa. Onhan Lapin läänikin kolmannes Suomesta. Lapin kaikkinaista lumoa on mahdoton selittää. Se on itse koettava.

Lapin kullan

koukuttava kimallus

Kullankaivuusta kiinnostunutta ”etelän ihmistä” joutuvat lappalaiset toppuuttelemaan, sillä tunnetuilla kultapuroilla ei tätä nykyä ole vapaita paikkoja. Kaikki Lemmenjoen ja Ivalonjoen tunnetut hippualueet on vallattu viimeistä länttiä myöten. Kullanhuuhtominen on kovaa työtä, perustöitä voi joutua tekemään kuukauden, ennen kuin pääsee vaskoolihommiin.

1860-luvun loppupuolella Suomessa elettiin kovia aikoja, jolloin nälkä tuli monelle liian tutuksi. Ei ollut ihme, että alkoi vaellus Lappiin, kun kuultiin ensimmäisistä sieltä tehdyistä kultalöydöistä. Puhkesi valtava Ivalojoen kultakuume. Kaksi entistä merimiestä, oululainen Jakob Ervast ja raahelainen Nils Lepistö, olivat molemmat kaivaneet kultaa Amerikassa ja tarttuivat innokkaasti tilaisuuteen paremman elämän toivossa. Vuonna 1869 Ervast myi koko omaisuutensa ja lähti ystävänsä kanssa kohti pohjoista.

Miehet huuhtoivat muutamassa viikossa kaksi kiloa kultaa. Ervast ja Lepistö joutuivat pitkälliseen oikeustaisteluun löytämästään valtauksesta. Lähin viranomainen, nimismies Planting, jolle miehet menivät ilmoittamaan löydöstä, kirjoitti miesten lähdettyä valtaushakemuksen omiin nimiinsä. Kun levisi huhu Lapin aarteista, Ivalojoella oli suuri kultakuumeen valtaama miesjoukko onneaan koettamassa. Annettiin asetus, että kukaan ei saanut etsiä kultaa ilman hallituksen lupaa.

Kesä 1871 oli Ivalojoen kultahistorian vilkkain. Työväkeä oli lähes 500 ja kultaa lähetettiin Suomen pankkiin yli 56 kiloa. Ervast halusi asumaan maalle ja osti kultarahoillaan Piippolasta perheelleen talon ja tuli näin aikanaan haudatuksi Piippolan kirkkopuistoon. Jakob Ervastin ja Nils Lepistön tarina kerrotaan Åke Lindmanin vuonna 2002 ohjaamassa elokuvassa Lapin kullan kimallus.

Maailman tunnetuin tunturi

Suomen ja ehkä koko maailman maineikkain tunturi on Korvatunturi. Se ei ole Lapin korkein eikä mahtavin, mutta maailman tunnetuin valkopartainen punanuttu on saattanut tunturin lähes koko maailman tietoisuuteen.

Joulupukki saa joka vuosi yli puoli miljoonaa kirjettä noin 200 maasta. Selviytyäkseen urakasta pukki on joutunut koordinoimaan kirjeasiat Rovaniemen Napapiirille taitavien postitonttujen huoleksi. Pukki on maailmalla niin tunnettu, että vaikka kuoressa lukisi vain Korvatunturi tai Santa, kirje löytää perille. Suomalaiset lapset jättävät kirjeensä yleensä pihalle ja luottavat, että kaiken näkevät ja kuulevat tontut löytävät sen siitäkin, suomalaisten lasten kirjeitä koko potissa onkin vain viidesosa.

Kaamos, yöttömän

yön vastakohta

Kaamos on kesäisen yöttömän yön vastakohta. Kumpikin ilmiö perustuu maapallon kiertorataan ja planeettamme vinoon asentoon aurinkoon nähden. Talvella pohjoinen napa-alue on kallistuneena poispäin auringosta, ja jää näin ollen varjoon. Mitä pohjoisemmaksi napa-alueella mennään, sitä aikaisemmin auringoton aika alkaa, sitä pitempään se kestää ja sitä pimeämpi kaamos on. Kaamos huipentuu pohjoisnavalla. Sininen hämärä alkaa jo syyskuun lopussa ja päättyy maaliskuun puolivälissä.

Suomen pohjoisimmassa kylässä Nuorgamissa aurinko viivyttelee horisontin alapuolella marraskuun lopusta tammikuun puoleen väliin eli noin kaksi kuukautta. Kun pohjolassa eletään syvintä kaamosta talvipäivänseisauksen aikaan, etelänavalla kesäyön aurinko paistaa ympäri vuorokauden.

Inarijärvi, Lapin suurin järvi

Sakari Topelius on riimitellyt Lapin suurimmasta järvestä, Inarijärvestä kertovat säkeet. Suomen kolmanneksi suurin järvi on kooltaan mahtava. Eräs suomalaisen matematiikanopetuksen ikivihreistä on harjoitus, jossa lasketaan, mahtuisivatko kaikki maailman ihmiset Inarijärven jäälle. Matematiikan ja konkreettisten esimerkkien avulla voi käsitellä asioita, joihin arkijärki ei ulotu.

Esimerkiksi vuonna 1950 maailman ihmiset olisivat mahtuneet melko mukavastikin Inarijärven jäälle: Inarijärven pinta-ala on wikipedian mukaan 1 084 km ja tuolloin maailman väkiluku oli samaisen tietolähteen mukaan noin 2,519 miljardia. Yksinkertaisella jakolaskulla saadaan, että tuolloin jäällä olisi ollut tilaa 0,43 m² henkilöä kohti. 2000-luvulle tultaessa järven pinta oli käynyt jo aikapäiviä aiemmin ahtaaksi. Enää ei kannata koko maailman pakkautua Inariin, ainakaan yhdellä kertaa.

”– Joulupukki saa joka vuosi yli puoli miljoonaa kirjettä noin 200 maasta.”
”– Vanhan metsäsuomalaisen uskomuksen mukaan ketun – repolaisen – juostessa pitkin lumisia tuntureita sen häntä iskeytyy lumikinoksiin singoten kipunoita, revontulia.”