Iskelmälaulaja Jaska Mäkynen joutui 1991 pahaan auto-onnettomuuteen. Hänen silloin 12-vuotias tyttärensä tsemppasi isän kuntoon. Seitsemän viikon kuluttua onnettomuudesta Jaska kruunattiin Tangokuninkaaksi.

Nyt samettisilmistä laulava Jaska odottelee samettisilmiä elämänsä sulostuttajaksi.

Teksti: Reetta Reinman

Minun elämäni taisi olla tässä, Jaska Mäkynen muistelee ajatelleensa sairaalasängyssä Länsi-Pohjan keskussairaalassa Kemissä keväällä 1991. Puhe ei kulkenut, raajat eivät liikkuneet.

Hän oli selvittänyt tiensä Seinäjoen Tangomarkkinoiden finaaliin. Tangoprinssiksi Jaska oli valittu vuosina 1985 ja 1987.

Seitsemän viikkoa ennen heinäkuun Tangomarkkinoita Jaska ajoi Rovaniemeltä Yli-Torniolle, jossa hän tuolloin asui. Hän joutui vakavaan auto-onnettomuuteen; törmäsi kovassa vauhdissa siltarumpuun.

– Auto lyheni 80 senttiä. Kieli meni poikki, puhumaan ei pystynyt. Vasen silmä putosi poskelle. Hampaat tulivat läpi. Turvavyö painautui iholle. Jalat eivät kantaneet, mikään ei liikkunut. Tilanteeni oli erittäin vakava, Jaska kertoo.

Niin vain paraneminen lähti käyntiin, ja Jaska Mäkynen kruunattiin seitsemän viikon kuluttua onnettomuudesta, heinäkuussa 1991 Seinäjoen Tangomarkkinoilla Tangokuninkaaksi. Selviytymisestään hän kiittää tytärtään, vuonna 1979 syntynyttä, silloin 12-vuotiasta Hanna-Kaisa Mäkystä.

– Ilman Hanna-Kaisaa en olisi noussut siitä notkosta. Olen Luojalle kiitollinen tyttärestäni.

Kun Jaska pääsi kotiin, Hanna-Kaisa aloitti isän tsemppaamisen.

– Kun jalkani alkoivat pikku hiljaa kantaa, kävimme joka aamu lenkillä. Ensin hissukseen kävellen, sitten juoksukin alkoi sujua. Minun juostessa Hanna-Kaisa ajoi pyörällä vieressä. Kävimme myös yhdessä uimahallissa uimassa. Jumppasimme ja venyttelimme. Ehkä selviän tästä Seinäjoelle ja Tangomarkkinoille, aloin pohtia mielessäni. Kuntoni parantuessa päätin, että menen Seinäjoelle ja voitan.

Seinäjoen Tangomarkkinoiden merkittävä etukäteistapahtuma, Tangoristeily osui Jaskan toipilasaikaan. Hän ei päässyt sinne mukaan. Tangoristeilyltä Jaska sai tangopäälliköitä, kollegoilta ja risteily-yleisöltä tervehdyksenä kannustavia viestejä täynnä olevan vihon.

– Tuo kannustusviestivihko on minun elämäni kultainen aarre.

– Yksi kannustavin viesti tuli MTV:n silloiselta kapellimestarilta Ari Oinoselta. Ari kirjoitti: Jaska perkele. Nyt nouset sieltä sängyn pohjalta ja tuut Seinäjoelle, ja näytät, miten pitää tangoa laulaa.

Jaska meni ja voitti. Hän kiersi Suomea ja ulkomailta ristiin rastiin esiintymässä. Levytti. Lujaa meni, kunnes vuonna 1994 tuli taas stoppi. Jaska sairastui vakavasti.

– Olin Imatralla Vuoksenhovissa keikalla. Toisen setin kolmannen biisin kohdalla ääni loppui tyystin. Ääntä ei yksinkertaisesti tullut.

Lääkärissä todettiin, että Jaskan molemmat äänihuulet olivat täynnä kyhmyjä. Hänet määrättiin totaaliseen, kolmea viikkoa kestävään puhe- ja laulukieltoon. Mitään lääkkeitä hän ei saanut.

Laulaen leipänsä tienaavalle puhe- ja laulukielto oli shokki.

– Päätin kuitenkin toimia niin kuin asiantuntijat neuvoivat.

Jaska osti kirjakaupasta ruutuvihon ja käveli sen kanssa pankkiin.

– Kirjoitin siihen, että olen kolme viikkoa työkyvytön, koska en saa puhua enkä laulaa. Voitaisiinko sopia niin, että tuona aikana hoidan vain lainojen korot, en lyhennyksiä. Näytin tämän tekstin pankkivirkailijalle. Hän vastasi hiljaa kuiskaten, että sopii. Kirjoitin vihkooni isolla tekstillä, ettei mun kuulossa mitään vikaa ole, en vain saa puhua ja näytin tämän pankkivirkailijalle! Jaska muistelee hupaisaa tapahtumaa.

Jaskan äänihuulten kyhmyistä otettiin koepalat, jotka lähetettiin patologille analysoitavaksi. Kuukauden päästä tuli tulokset: Ei syöpäsoluja. Kyseessä olivat ns. laulajan känsät. Äänihuulten rasittuessa liikaa veri paakkuuntuu äänihuulissa ja muodostuu kyhmyjä. Hoitona parasta on lepo, jolla jumiin mennyt verenkierto saadaan taas kulkemaan.

Äänihuulten kyhmyistä otettujen koepalojen tuloksia Jaska odotti pelonsekaisin tuntein. Perheessä on ollut paljon syöpää. Vuonna 1952 syntynyt Jaska oli kymmenvuotias, kun hänen sotainvalidi-isänsä kuoli syöpään 53-vuotiaana. Jaskan äiti kuoli syöpään vuonna 1973. Myös hänen kaksi sisartaan ovat kuolleet syöpään. Jaskan lapsuudenperheessä oli kuusi lasta, hän oli perheen kuopus. Perhe asui Alavudella.

– Syöpää ei äänihuulten kyhmyissä onneksi ollut. Kokemus kyllä opetti, miten tärkeää on levätä ja oivalsin, että jos ei itse ymmärrä hiljentää tahtia, niin Luoja kyllä potkii isolla monolla, jos alkaa mennä liian lujaa.

Jos Jaskasta tuntuu siltä, että flunssa pukkaa päälle, hän ottaa heti totaalisen aikalisän. Peruu keikat, laittaa itsensä puhe- ja laulukieltoon ja lepää pari päivää.

– Flunssaa vähätellään, mutta se on vakava sairaus, joka on hoidettava hyvin. Hoitamattomana flunssaan voi kuolla, Jaska toteaa ja alleviivaa itsensä kuuntelemisen ja itsestä huolta pitämisen tärkeyttä.

– Olen kiitollinen, että elämä on opettanut minulle vastuullisuutta itsestäni, hän toteaa.

Kiitollisuus elämästä soi myös sunnuntaina 22. lokakuuta Alavuden kirkossa, Jaskan rippikirkossa, jossa hän piti Yksinäinen tähti -nimisen kirkkokonsertin yhdessä tyttärensä Hanna-Kaisan sekä Via 4 -orkesterin kanssa. Konsertti oli Alavuden syöpäkerhon 40-vuotiskonsertti. Jaska on tukenut konserttiesiintymisen muodossa Alavuden syöpäkerhon toimintaa 20 vuotta.

Konsertissa kuultiin esimerkiksi kaunis hengellinen laulu Olen kuullut on kaupunki tuolla, Eino Leinon runoista Elegia ja Nocturne sävelletyt laulut sekä Junnu Vainion Yksinäinen saarnipuu ja Veikko Lavin Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Konsertti Yksinäinen tähti sai nimensä Jaskan vuonna 2005 levyttämästä Yksinäinen tähti -iskelmästä.

– Siinä kerrotaan, miten meille jokaiselle on määrätty oma tähtemme jo ennen syntymäämme ja miten tärkeää jokaisen on seurata omaa tähteään.

Oma ammatillinen tähti Jaskalle kirkastui 14-vuotiaana, kun hän osallistui sisarensa ilmoittamana iskelmälaulukilpailuihin, jotka pidettiin Alavudella Tuurin kylän nuorisoseuralla. Jaska tuli toiseksi.

– Silloin tiesin, että haluan laulaa ja haluan esiintyä yleisölle.

Kirkkokonsertin toteuttaminen oman rakkaan esikoistyttären kanssa on Jaskalle suuri ilo ja aihe kiittää.

– Olemme myös levyttäneet Hanna-Kaisan kanssa duettoja.

Hanna-Kaisa Mäkynen voitti Kultainen Harmonikka kilpailun vuonna 1996.

– Viisivuotiaana Hanna-Kaisa jo soitti viisikielistä kannelta, isä-Jaska kertoo.

Työelämässä Hanna-Kaisa on sosiaalipuolella, koulukuraattorina. 38-vuotiaalla Hanna-Kaisalla on kolme lasta: 6,5-, 4,5 ja 2,5-vuotiaat. Jaskan 27-vuotias Pete -poika opiskelee musiikkiteatterituottamista ja -ohjaamista. 22-vuotias Leevi opiskelee prosessi-insinööriksi. Pojilla ei ole vielä lapsia.

65-vuotias Jaska Mäkynen sanoo olevansa onnen lapsi. Terveys pysyy hyvänä, kun sitä hoitaa sekä muistaa levon ja rentoutumisen tärkeyden. Tennis ja ulkoilu ovat mieluisat liikuntamuodot. Jaska myös seuraa urheilua monipuolisesti.

Käsistään kätevällä miehellä on aina ollut laulamisen ohella monta muutakin ammattia: hän tekee metalli- ja puupuolen töitä sekä huopakattoja. Tanssiyleisölleen Jaska pyrkii tarjoamaan tanssikengän alle mukavasti menevää musiikkia.

– Eli perinteistä suomalaista tanssimusiikkia.

Jaska on itsekin innokas tanssimies.

– Siskovainaa opetti minut tanssimaan, ja entisenä vaimoni, lasteni äidin kanssa, kävimme paljon tanssimassa.

Jaska kertoo, että hänellä on viime aikoina ollut pettymyksiä rakkaudessa. Rakkauteen hän silti edelleen uskoo.

– Suomen kierretään keikoilla, uusia levyjä tehdään ja odotellaan, että rakkaus astuisi elämään! Ilmajoella tätä nykyä asuva Jaska Mäkynen kiteyttää kuulumisensa.

”– Olen kiitollinen, että elämä on opettanut minulle vastuullisuutta itsestäni.”
”– Flunssaa vähätellään, mutta se on vakava sairaus, joka on hoidettava hyvin.”