Yhä useammasta pilkkiahkiosta pilkistää nykyään myös kaikuluotain. Eikä suotta, luotain on erinomainen apuväline varsinkin välivedessä liikkuvien ajoahventen pyynnissä. Jos tavoitteena on saada entistä useammin pannukarkeaa paistettavaa, kannattaa uhrata hetki aikaa pilkkikaikuun tutustumiselle.

Teksti: Teemu Koski

Pilkkikaiun pitää olla helposti liikuteltava, ja anturin asettua avannossa suoraan. Pilkkikäyttöön suunnitelluissa laitteissa näyttö, akku ja anturi kulkevat pienessä laukussa pulkassa tai kädessä. Kalastuksen alkaessa näyttö lasketaan jäälle ja anturi solautetaan pilkkireikään, johon se jää kaapelissa olevan kohon varaan kellumaan.

Anturi on hyvä passata asettumaan jään alareunan tasalle, mistä sen voi kalan iskettyä helposti nostaa jäälle.

Teknologia itsessään ei eroa tavallisesta kaikuluotaimesta mitenkään. Sopivan luotaimen omistaja tarvitsee vain pilkkianturin ja pienen virtalähteen. Esimerkiksi 7,5 ah akku riittää 5- tai 7-tuumaiselle laitteelle useaksi päiväksi. Moni onkin rakennellut oman virityksensä pieneen kylmälaukkuun tai muuhun rasiaan, jotta akku kestäisi pidempään.

Kesällä sama laite palvelee venekäytössä ja kulkee talvella pilkkijäillä. Tai vaihtoehtoisesti: Hankkimalla pilkkikaikuun tavallisen anturin ja tälle yksinkertaisen laitatelineen, saa pilkkikaiusta helposti veneeseen ilman ruuveja tai sähkötöitä kiinnitettävän laitteen.

Luotaimesta on eniten hyötyä isoja ahvenia tavoitellessa. Isompi raitapaita viettää suurimman osan talvesta välivedessä, muikku- ja kuoreparvien liepeillä. Pienissä parvissa viihtyvät kalat ovat jatkuvassa liikkeessä. Niiden etsinnässä luotaimesta on verraton apu.

Kaikuluotain paljastaa, onko alueella kalaa vai ei, ja millä tuulella appurat tai kuhat ovat. Lähtötilanne on yleensä tyhjä näkymä, ja kalat pitää houkutella reiälle kalastamalla. Moni aloittaa tuttuun tapaan pohjan tuntumasta pilkkiä pikkuhiljaa nostaen.

Toinen hyvä keino on aloittaa suoraan valon ja varjon rajalta, joka esimerkiksi humuksisissa vesissä asettuu noin 2-4 metrin syvyyteen. Peto liikkuu valon ulottumattomissa, etsien vaaleaa taivasta vasten erottuvaa saalista. Varsinkin ahven saattaa nousta katsomaan pilkkiä monen metrin päästäkin.

Usein muutama minuutti reiällä riittää. Jos kukaan ei tule pilkkiä katsomaan, ei paikalla ole kaloja. Ja syöntipäivän sattuessa ahvenet suorastaan hyökkäävät pilkin perään. Kaikuluotain kuitenkin paljastaa varsinkin sen, miten harvinaisia tällaiset syöntipäivät ovat.

Usein kala saapuu paikalle hiljaa ja arkaillen, ja vain tuijottaa pilkkiä. Ja tässä kohtaa peli menee mielenkiintoiseksi. Ei nimittäin ole lainkaan yhdentekevää, miten pilkkiä heiluttelee. Kalan mielentilasta riippuen sopiva nykäys oikeaan aikaan saattaa laukaista aivan päinvastaiset reaktiot kalan joko iskiessä kiinni tai poistuessa paikalta. Tällöin kalan käyttäytymistä pystyy seurata tarkalla luotaimella.

Parven löytyessä ahven toisensa jälkeen saattaa käydä pilkkiä katsomassa, jolloin kalastaja pääsee kokeilemaan erilaisia tekniikoita kohteensa höynäyttämiseksi. Ja kun herkinkään väristys ei tuo tulosta, kannattaa kokeilla liikkeen pysäyttämistä heti, kun ruudulle ilmestyy kalasta kertova viiva. Ahven kiipeilee pilkille omia aikojaan, tutkailee hetken ja ehkä jopa imaisee pilkin kitaansa.

Ja vaikka jäänalinen palaute olisi lähinnä torjuvaa, kannattaa paikka painaa mieleen ja viettää illan viimeinen tunti aina paikalla, missä nähtiin eniten kalaa.

Moni saattaa vierastaa ajatusta kaikuluotaimen raahaamisesta jäällä, mutta kokeilematta laitetta ei kannata tyrmätä.

Kaiusta on korvaamaton apu juuri isompien ahventen ja kuhien pilkkimisessä, ja se tuo myös lisää jännitystä harrastukseen. Kun pääsee lähietäisyydeltä seuraamaan kalojen edesottamuksia pilkin liikkeisiin, voi kokeneinkin konkari huomata kämmentensä kostuvan. Ja ison kalan kanssa käydyn lähikamppailun jälkeen vapaa puristavat sormet saa vääntää auki, vaikka kala olisi jättänyt iskemättäkin.

”– Pienissä parvissa viihtyvät kalat ovat jatkuvassa liikkeessä. Niiden etsimessä luotaimesta on verraton apu.”
”– Sopivan luotaimen omistaja tarvitsee vain pilkkianturin ja pienen virtalähteen.”