Teksti: Minna Stenius Kuvat: Kaisa Paavola

Metsän reunassa on peltotie. Kapea, miltei auraamaton tie siellä, mistä kaukana vaikuttaa olevan kavala maailma. Peltotien päässä on tölli, ja töllin pihalla ”isäntä” ja ”emäntä”. Aivan ovat uusia tuttavuuksia, mutta heti halattavia.

Pihalta pihan perälle johtaa luminen polku. Polun varrella on punaisia kynttilöitä upotettuina hankeen. Kynttilöiden valo heijastuu pyöreisiin jääkilpiin syvänteiden reunoilla.

Tuota polkua käymme tutkimaan paikkaa, jonne olemme saapuneet viipymään hetkessä ja nauttimaan rauhasta sekä hemmottelusta.

Tahdin ja järjestyksen saa itse valita. Isäntäväki häärii sauna- ja nuotiotonttuina, mikäli niin halutaan. Aikaa on vaikka koko päivä, mittari ei raksuta.

Lämmin , valuva suklaa valuu iholle. Hierojan kädet levittävät suklaisen öljyn paljaaseen pintaan hitain, pyörivin liikkein. Samassa karhea pyyhe hieraiseekin jo suklaan pois, mutta uutta on jo tulossa, kunnes koko vartalo on käyty läpi. Hämärässä huoneessa, aivan hiljaa, kuluu tunti miltei liian nopeasti.

Hartaus jatkuu saunassa.

Jalkakylpyvesi odottaa siihen upotettavia varpaita ja jalkapohjia. Vesi on melkein kuumaa, mutta pian sitä ei enää tunne ollenkaan. Täytyy heilutella varpaita tunteakseen veden.

Löylyvesi soittelee kivisiä urkuja juuri saunojan toivomaan tahtiin. Koivuhalot tuoksuvat raikkaalle, niitä palaakin monta pesällistä. Lasisen kiuasluukun läpi tulvii lempeä valo, jota kynttilöiden liekit säestävät saunan eteisen ikkunan takaa. Saunan kattolaudat on poltettu kauniin sävyisiksi, lauteet ja selkänojat ovat leveää lankkua. Lattiakin on puuta. Sinne valuu ihana viilentävä vesi lauteiden alle. Kaikki äänet ovat pehmeitä ja rauhoittavia.

Löylyt ovat makeat kuin hipiälle leviteltävä hunaja, oikeat mesilöylyt.

Jokainen kuistin harmaa ja koivutuohinen puu on siihen soviteltu. Jokainen puuceen yksityiskohta on löytänyt paikkansa ihasteltavaksi ja ihmeteltäväksi. Saunakammarin kamiina luo lämpöä saunatupaan, jonka vanhat ikkunat ovat nähneet niin monet iloiset kuin suruisetkin silmät. Siinä sopii pöydän ympärillä istua ja rupatella tai olla vaan.

Maistuupa löylyn päälle ja väliin suolapala jokaiseen makuun omasta eväskorista tai nuotiotulella loimotettuna.

Tämän rauhan tyyssijan on oman metsän puista tehnyt Kaisa Paavola yhdessä miehensä Risto Laakson kanssa.

Kaisa Paavolan yritys, Mesilöyly tarjoaa vierailleen hierontaa ja hemmottelua sekä saunahoitoja. Talvella ja kesällä, mummot, metsurit, morsiamet ja muut – suklaa, turve ja hunaja kutsuvat Lumijoelle luonnon helmaan, makeaan rauhaan.

Mesilöylyistä ja muista Kaisa Paavolan sauna- ja hemmotteluhoidoista, niiden sisällöstä ja hinnoista saa lisätietoja osoitteesta mesiloyly.fi

Mesilöyly on Lumijoella, Pohjois-Pohjanmaalla noin neljäkymmentä kilometriä Oulusta etelään päin.