Pellin taivutus vaatii kolmiulotteista hahmotuskykyä

Kattopeltiseppä on käsityöläinen, jonka ammattitaito kehittyy ajan kanssa. Perinteisen peltikaton tekemistä ei kouluissa opita, vaan ammatin salat siirtyvät mestaripeltisepiltä oppipojille.

Teksti: Sanna KarppinenKuvat: Otto Kilpirinne

Veli Kilpirinne innostui kattopeltisepän ammatista 1990-luvun puolivälissä. Ensin hän teki konesaumattuja peltikattoja oppipoikana ja myöhemmin peltisepänliikkeen osakkaana. Oman Vaskisepät-kattofirman hän perusti Porvooseen 2001. Mestariseppä on ehtinyt opettaa ammattiin jo 30–40 sepänalkua, joista jokaisen tausta on hieman erilainen.

– Meillä on töissä esimerkiksi entisiä kokkeja, insinöörejä, timpureita ja putkimiehiä, Kilpirinne luettelee.

– Jokainen aloittaa kuitenkin peltiseppäoppilaana samoista hommista: kantaa rivipeltejä paikoilleen ja rasvaa rivejä eli laittaa peltien saumoihin saumaöljyä.

Pikkuhiljaa oppipojat pääset yhä vaativampiin hommiin ja käsityön määrä kasvaa.

– Taitojen karttuessa opetellaan lyömään peltejä kiinni kattoon eli kiinnittämään klammereita peltien alle. Sitten harjoitellaan rivien saumaamista, ja aikanaan seppä on valmis kimurantimpien saumojen, kuten harjasaumojen, läpivientien ja piipunpellitysten, tekoon.

Peltisepän työssä vaikeinta ei ole saumaustekniikan oppiminen.

– Olen tavannut lupaavia seppiä, joiden ura päättyy, koska heillä ei ole avaruudellista hahmotuskykyä, Kilpirinne kertoo.

– Peltisepän on pakko nähdä mielessään, miten sileästä pellistä muodostuu kolmiulotteinen rakennelma. Useinhan pellin osat saumataan kiinni toisiinsa yksitellen pohjapuoli vastakkain, käännetään sitten suoraksi ja heitetään vasta valmiina paikoilleen.

Käsityöläisammatissa vaaditaan myös henkistä ja fyysistä kanttia. Kattopeltisepät kiipeävät katolle vuoden ympäri. Katon teko jatkuu helteisinä kesäpäivinä ja pakkasten paukkuessa.

– Pakkasraja tulee ennemmin vastaan katolle kuin sepälle, Kilpirinne naurahtaa.

– Saumaaminen alkaa olla vaikeaa 25–30 asteen pakkasilla, mutta pinnoitetuilla pelleillä on matalampi pakkasraja. Peltisepän arkeen kuuluu seurata säätiedotuksia, ja ammattilainen osaa suunnitella päivän työt kelien mukaan.

Sepällä ei saa olla korkeanpaikankammoa, ja fysiikan pitää olla kunnossa.

– Katonteko on raskasta erityisesti selälle, Kilpirinne kertoo.

– Myös sepän käsistä pitää löytyä puristusvoimaa, ja ylipainoa ei saisi olla. Katolla on jaksettava liikkua ylös ja alas koko päivä painavien kantamusten kanssa.

Asenne on silti peltisepän tärkein ominaisuus.

– Käsillä tekemisen pitää olla luontaista. Toiset meistä ovat käsityöläisiä, toiset puhetyöläisiä. Parhaat peltisepät haluavat oppia aina uusia asioita. Jos seppä pitää itseään valmiina ammattimiehenä, kehitys pysähtyy. Käsityöläisammatissa pitää olla hinku tehdä asioita aina hieman paremmin kuin ennen. Siksi jokaisen ammattipeltisepän käsialakin on hieman erilainen.

Peltiseppä työskentelee katolla usein parin kanssa, mutta jokainen seppä on vastuussa omasta työstään ja ratkaisuistaan katolla.

– Sanon aina oppipojille, että jos katolla on vastassa vaikea paikka, työ kannattaa käydä läpi kertaalleen mielessä, mutta ruveta sitten muihin hommiin, Kilpirinne opastaa.

– Tauon aikana alitajunta löytää oikean ratkaisun. Sepän on pystyttävä myös itse valvomaan työnsä jälkeä. Tarvitaan tinkimätöntä työmoraalia. Esimerkiksi jos sauma ”oksentaa” eli jää raolleen, virheen huomaa vain seppä itse. Valmiilla katolla sauma jää piiloon peltien alle. Peltisepän pitää tehdä työ viimeisen päälle, vaikka kukaan ei vahtisi.

Kattopeltisepäksi kehittyminen viekin aikaa.

– Vaikka seppä hallitsisi tekniikat, kokonaisuuden ymmärtämiseen on vielä matkaa. Ammattisepän pitää esimerkiksi tehdä katolle etukäteen levityssuunnitelma, ennen kuin peltirivit kiinnitetään. Muuten rivit eivät kulje kauniisti viemärikartioiden tai piipun kohdalla. Tärkeää on myös työkalujen hallinta. Peltirivien saumojen kantit suljetaan käsirissoilla, jotka on säädettävä oikein esimerkiksi pellin paksuuden mukaan. Jos säädöt ovat väärin, sauma purkautuu tai peltirivi nousee keskeltä ylös pussille, mikä pilaa ainakin katon ulkonäön.

Kattopeltiseppä takoo peltikaton myös sinne, minne profiilikatteilla ei ole asiaa.

– Konesaumakatto voidaan asentaa hyvin loiville katoille, koska se on niin vesitiivis, Kilpirinne sanoo.

– Kaikki saumat ovat kaksinkertaisia. Ne tiivistetään tiivistysaineella, joka on itse asiassa koko katon sielu. Profiilipeltikatolla pellit pistetään vain katolla limittäin ja kiinnitetään kateruuveilla. Konesaumajäljitelmäkatoillakin käytetään vain yksinkertaisia saumoja. Aito konesaumakatto on ainoa peltikatto, joka voidaan asentaa lähes tasakatoille: 1/10-kulma riittää.

Konesaumakate antaa myös katon mutkat anteeksi.

– Monet kattomateriaalit vaativat, että vanha katto oikaistaan ja korotetaan. Minä en kuitenkaan mielelläni oikaise vanhan talon kattoa. Ajanhengen kuuluu näkyä. Jos vanhaan taloon tehdään viivasuora katto, se näyttää yhtä luonnottomalta kuin jos 50-vuotiaan peltisepän pelkkä naama korjattaisiin 18-kesäiseksi! On myös monia asuinalueita, joissa kattoja ei saa oikaista. Se pilaisi vanhojen talojen julkisivut ja koko asuinalueen eloisan ja sympaattisen ulkonäön.

– Katolla ollaan paljon vartijoina.
– Sepän käsistä pitää löytyä puristusvoimaa, ja ylipainoa ei saisi olla.