Kärkkäisellä Ylivieskassa remonttihommia tarpeen mukaan tekevä Pentti Katajala kertoo olevansa unelma-ammatissa. Ikänsä kirvesmiehen töitä tehnyt mies osaa asiansa, työ on liikkuvaista, siinä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä, ja työporukka on kuin yhtä perhettä.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Iida Lesell ja Pentti Katajala

Pari vuotta sitten yhtenä aamuna ennen seitsemää Ylivieskan Kärkkäisen kassapäällikkö soitti, että kassakaapin lukko on rikki. Kassojen vaihtorahat ovat siellä. Kaappi on saatava auki ennen kahdeksaa, jolloin tavaratalon ovet avautuvat, Pentti Katajala kertoo.

Kaikensorttisia remonttihommia Kärkkäisellä tekevä Pena hyppäsi siitä paikasta aamukahvipöydästä polkupyörän selkään ja ajoi parin kilometrin matkan Kärkkäiselle.

– Kiinteistöpäällikkö Pasi Göösin kanssa ryhdyimme .murtautumaan kassakaappiin.. Kassakaappi saatiin .murrettua. vasta illalla. Vaihtorahat jouduttiin hankkimaan muin konstein. En suosittele kenellekään kassakaappiin murtautumista! Pena naurahtaa.

Pena on ollut Kärkkäisen palveluksessa kymmenkunta vuotta tarpeen mukaan töihin kutsuttavana. Tarpeet liittyvät yleensä erilaisiin korjaus- ja remonttihommiin: on maalausta, väliseinien siirtoa, kassahihna ei pyöri ja se pitää saada liikkeelle, tarvitaan uusi työpiste jne.

Pena on mukana myös, kun Ylivieska saa maamerkkinsä eli kun Kärkkäisen tavaratalon katolle pystytetään syksyn ja kevään Sikapäivien ajaksi jättimäinen vaaleanpunainen possu ja joulun ajaksi jättikokoinen joulupukki.

– Sekä possu että joulupukki nostetaan kuormausnosturilla tavaratalon katolle, ja ne puhalletaan ilmaa täyteen vasta siellä. Turvatoimet näissä nosto-operaatioissa ovat tarkat, Pena kertoo.

Pentti Pena Katajala on virallisesti sairauseläkkeellä. Selkä ei kestänyt raskaissa kirvesmiehen hommissa, joita hän teki saman rakennusfirman palveluksessa 27 vuotta. Kirvesmiehenä hän seurasi isänsä jalanjäljissä. Rakennusprojektit, joita Katajala on ollut toteuttamassa, ovat olleet lähinnä julkisen puolen isohkoja kohteita sekä kerrostaloja. Jonkin verran hän on ollut rakentamassa myös omakotitaloja.

– Olen hyvin kiitollinen, että saan tehdä Kärkkäiselle hommia. Niitä on sopivasti, selkä kestää, työt ovat liikkuvaisia ja saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Olen sanonut, että Kärkkäinen on minulle oikea terapiakeskus. Tänne on aina mukava tulla. Koko henkilökunta on kuin yhtä suurta perhettä. Esimiehet ovat turvallisia ja vastuuta antavia vierellä kulkijoita.

Puhelias ja auttavainen Pena myös neuvoo mielellään asiakkaita vallankin Kärkkäisen remonttiosastolla kaikkeen remontoimiseen liittyvissä asioissa.

– Työkalu- ja remonttipuolen valikoimat ovatkin meillä Kärkkäisellä aivan ammattilaisten tarpeiden tasoa, hän toteaa.

– Ja näin pimeällä aikaa meiltä Kärkkäiseltä löytää varmasti mieluisan valon sekä puutarhaa että kotia sisällä piristämään. Enää valosarjoja ei kutsutakaan jouluvaloiksi, vaan kaamosvaloiksi.

65-vuotias Pentti Katajala on syntyisin Ylivieskasta, jossa hän on asunut koko ikänsä. Kärkkäisen hän nostaa Ylivieskan kaupallisen kehityksen veturiksi, jonka myötä kauppapalveluiden tarjonta on pitäjässä merkittävästi monipuolistunut.

– Toki merkitystä on myös sillä, että Ylivieskan kaupungin ympärillä on vahva, ostokykyinen maakunta.

Vapaa-aikana aktiivinen mies ei ole joutilas. Syksyisin marjastus on ykkösjuttu. Mustikat, hillat ja puolukat poimitaan talven varaksi pakkaseen.

– Aikaisemmin poimin myös myyntiin marjoja. Muutamaan vuoteen en ole enää poiminut myyntiin, vaan omiin tarpeisiin.

Pena iloitsee siitä, että perheen lapset ja myös isommat lapsenlapsista ovat innokkaita marjastajia.

– .Marjastusgeenit. ovat selvästi siirtyneet!

Lapsia Katajalan perheessä on kaksitoista. Lastenlapsia on 24.

– Lapset ovat jo maailmalla, asumme vaimoni kanssa kahdestaan.

Lastenlasten kanssa puuhastelu on papasta hyvin mieluisaa.

– Lastenlasten kanssa saa poimia .rusinat pullasta., kun kasvatusvastuu on vanhemmilla.

Lappi istuu kuin nenä päähän Pentti Katajalan sielunmaisemaan.

– Tänä syksynä olen ollut jo kahdesti Lapissa. Tekisi mieli mennä kolmannenkin kerran, mutta siihen ei nyt taida olla ennen joulua aikaa.

Syksyn kahdella Lapin reissulla Pena pääsääntöisesti nautti vaellusretkistä ruskan värittämissä Lapin maisemissa. Jonkin verran tuli myös kalastettua.

– Enimmäkseen erämaajärvistä nousi taimenta. Perhon kun heitti erämaajokiin, niin sieltä tuli harjusta. Paikan päällä nuotiolla paistettuna molemmat ovat mitä suurinta herkkua.

Penan haaveena on päästä rautua pyytämään Pohjois-Ruotsiin.

Talvella urheilullista miestä kutsuvat myös hiihtoladut niin Lapissa kuin kotona Ylivieskassa.

Suuntaansa parin kilometrin pituiset työmatkat Pena pyöräilee kesät talvet.

– Hankin keväällä sähköpyörän, jolla ajaminen onkin oikein miellyttävä kokemus.

Isänpäivää vietetään Suomessa marraskuun toisena sunnuntaina, tänä vuonna 8.11.2020.

Liputuspäivä isänpäivästä tuli-.3.2019, jolloin valtioneuvosto hyväksyi muutoksen liputusasetukseen lisäten isänpäivän viralliseksi liputuspäiväksi.

.– Hankin keväällä sähköpyörän, jolla ajaminen onkin oikein miellyttävä kokemus..
. – Lapset ja myös isommat lapsenlapsista ovat innokkaita marjastajia. .Marjastusgeenit. ovat selvästi siirtyneet!.