Kotirintama kesti, Suomi selvisi

Kun miehet olivat sotatoimissa rintamalla, niin naiset, lapset, vanhukset ja muut siviilit pitivät Suomen pyörät pyörimässä.

Muonittivat ja puettivat rintaman. Sitoivat haavoittuneet. Viljelivät maat, hoitivat karjan ja tekivät metsätyöt. Olivat töissä asetehtailla. Ompelivat lakanoista lumipukuja.

Oltiin uskollisia vähäisimmässäkin.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Raahentienoon Suojeluskunta-, Lotta- ja Sotilaspoikaperinne ry

Tulevaisuutemme, osaammeko kantaa vastuun isänmaastamme? peräänkuulutettiin Raahentienoon Suojeluskunta-, Lotta- ja Sotilaspoikaperinne ry:n 25-vuotisseminaarissa lokakuussa 2018. Seminaarissa valtiotieteiden tohtori Tytti Isohookana-Asunmaa pohti alustuksessaan, mitä olemme oppineet itsenäisyytemme ensimmäisen vuosisadan aikana. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan sihteeri, teologian tohtori Niko Huttunen käsitteli esivallan roolia suomalaisen yhteiskuntakäsityksen juurilla. Everstiluutnantti (evp) Esko Hirviniemen aiheena oli maanpuolustushengen ja -tahdon lujittaminen. Cyberwatch Finlandin toimitusjohtaja Aapo Cederberg kertoi Venäjästä hybridivaikuttamisen suurvaltana.

– Isänmaa on lahja. Mikään sukupolvi ei saa vetäytyä vastuusta isänmaasta, sen olemassaolosta, menestymisestä ja tulevaisuudesta. Tästä meillä pienellä Suomen kansalla täytyy olla ehdoton yksimielisyys, korostaa pappina ja opettajana elämäntyönsä tehnyt Raahentienoon Suojeluskunta-, Lotta- ja Sotilaspoikaperinne ry:n kunniajäsen Kaarlo Hirvilammi , 91.

. Itsenäisyydestä ei saa olla eri mieltä., sanoi J.K.Paasikivi , jonka syntymästä tulee 27.11.2020 kuluneeksi 150 vuotta.

Hirvilammin mielestä tieto isänmaamme historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta on tärkein kivijalka maanpuolustustahdolle.

– On oltava ajan tasalla niin isänmaan uhista kuin mahdollisuuksista. Siksi yhdistyksemme yksi merkittävä toimintamuoto on korkeatasoisiin luentotilaisuuksiin panostaminen.

Hirvilammi muistuttaa myös geopolitiikan pelisäännöistä:

– Pienen maan on muistettava pysyä isojen valtioiden eturistiriitojen ulkopuolella.

Hirvilammi painottaa, että aika, jolloin isänmaamme kohtalo oli vaakalaudalla, ei ole kaukana. Tämän teroittamiseksi nykyisille ja tuleville sukupolville Raahentienoon Suojeluskunta-, Lotta- ja Sotilaspoikaperinne ry kokosi Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi viime sodistamme kertovan näyttelyn, jonka rintamatapahtumista kertovaksi rungoksi yhdistys sai Vantaan VETRES-toimikunnan toimittaman kuvanäyttelyn .Taistelu Suomen itsenäisyydestä 1939-1945.. Ko. toimikuntaan kuuluvat Vantaan veteraani- ja reserviläisjärjestöt, maanpuolustusnaiset, Vantaan kaupunki ja seurakunnat sekä puolustusvoimat.

Olennaisimmassa osassa näyttelyssä oli lähialueen eli Raahesta ja ympäristökunnista kerätty sodanaikainen materiaali: paikalliset esineet, valokuvat sekä luennot lotista, sotilaspojista, lottatytöistä ja sotasukupolven lasten kokemuksista.

.100-vuotiaan Suomen Kohtalon vuodet 1939-1945. näyttely keräsi kahden kuukauden aikana Raahesalin lämpiöön yli 5000 katsojaa.

– Sota-aikaa käsitellään yleensä valtakunnalliselta tasolta. Pieni ihminen sodan keskellä monesti unohtuu. Näyttelymme myötä halusimme kertoa, miten sota-aika kosketti meidän aluettamme ja erityisesti halusimme antaa kunnian kotirintamalle, jonka merkitys oli olennainen, että Suomi selvisi, sanoo Hirvilammi.

Kunnia kotirintamalle korostuu näyttelyjulistetta myöden. Sota-ajan tekoihin perustuvaa yhteisöllisyyttä viestivän kuvakollaasin keskellä talvisodan aikana lotta pakkaa maalaistalojen uuneissa paistettuja paksuja, pehmeitä maalaisleipiä, jotka säilyi rintamalle talvisodan pakkasissa. Puolustusvoimien määräyksestä lotat leipoivat sodan aikana runsaan puolentoista vuoden ajan rintamalle leipää 100 000 kiloa päivittäin. Kesällä 1942 lotat vapautettiin sotaleivän leipomisesta ja siirryttiin vanikkaan. Raahenseudulla eri pitäjissä sotaleivät tuotiin pahvilaatikoissa hevosella kyliltä yleensä kunnantaloille, joista ne vietiin lähimmälle rautatieasemalle.

Näyttelyn suosion myötä Raahentienoon Suojeluskunta-, Lotta- ja Sotilaspoikaperinne -yhdistys päätti, että sen perussisältö pitää taltioida painotuotteeksi sanoin ja runsain kuvin. Lokakuussa 2018 yhdistys julkaisi näyttelyn pohjalta Kaarlo Hirvilammin päätoimittamana kirjan Suomen Kohtalon vuodet 1939-1945 Raahen näyttelyn kuvaamana. Keskeisenä sisältönä kirjassa on sota-ajan paikallishistoria Raahessa ja sen ympäristökunnissa. Erityisesti kirjassa näyttelyn tavoin huomioidaan kotirintama: lotat, sotilaspojat, lottatytöt ja kaikki siviilit. 127-sivuisessa, kovakantisessa teoksessa käsitellään myös rintamatapahtumat Vetres-toimikunnan materiaalin pohjalta, kaatuneitten omaisten toimintaa, sotakorvauksia ja jälleenrakentamista.

– Kirjamme on viime sotiemme lyhyt, kansanomainen historia täydennettynä runsaalla paikallisella kuvamateriaalilla ja SA-kuvilla, kiteyttää julkaisutoimikunnan jäsen ja Raahentienoon Suojeluskunta-, Lotta- ja Sotilaspoikaperinne yhdistyksen hallituksen jäsen Aaro Ikkala , joka vastasi kirjan materiaalin saattamisesta sähköiseen muotoon.

Kirja on myynnissä Kärkkäisellä.

Raahentienoon Suojeluskunta-, Lotta- ja Sotilaspoikaperinne yhdistyksen kunniajäsen sekä näyttely- ja kirjatoimikunnan jäsen, raahelainen, poliisina elämäntyönsä tehnyt Jorma Salkosalo, 88, käynnisti vuonna 2017 sotasukupolven kunnia- ja muistolaattahankkeen. Hanke innosti mukaan alueen kaupungit, kunnat, seurakunnat sekä monet yritykset ja yksityiset. Rahoitus järjestyi lahjoitusvaroin. Kunnia- ja muistolaatat saatiin hankituksi kaikkiin 23 entiseen Raahen suojeluskuntapiirin pitäjiin.

Laatta on yleensä sijoitettu seurakuntataloihin sankarivainajien taulujen yhteyteen, muutamassa paikkakunnassa koululle. Reisjärvellä ja Ylivieskassa kunnia- ja muistolaatan paljastusjuhla on vielä pitämättä. Ylivieskassa juhla on uuden kirkon valmistuttua. Salkosalo on pitänyt jokaisessa juhlassa juhlapuheen. Paikalliset lapsikuorot tai mieskuorot ovat laulaneet Veteraanin iltahuudon.

Raahelainen Jorma Salkosalo ja vihantilainen Kaarlo Hirvilammi olivat jatkosodan aikana sotilaspoikina.

– Olemme käyneet Kaarlon kanssa kouluilla kertomassa näyttelystä, kirjasta sekä kunnia- ja muistolaattatyöstä ja muusta toiminnastamme. Joissakin alueemme kunnissa kunnia- ja muistolaatta myös sijoitettiin koululle. Me entiset sotilaspojat olemme kertoneet nuorille sotilaspoika-aikaisia kokemuksiamme, esimerkiksi, miten 12-vuotiaana olin halkomotteja tekemässä. Muistan, kun me pojanviikarit saimme todellista extremeä, kun kuljimme pilkkopimeässä vahtimassa, ettei talojen ikkunoista kajasta valoa vihollisen pommikoneiden kimmokkeeksi. Mikäli valoa kajasti, kävimme komentamassa tilkitsemään ikkunat huolellisemmin. Koululaiset ovat kuunnelleet muistojamme hiiren hiljaa. Samanikäisten kokemukset tuovat aitoa kosketuspintaa historian tapahtumiin, toteaa Salkosalo.

– Opettajat ovat kiittäneet meitä sitä, miten esityksemme myötä he saivat paljon uutta tietoa nimenomaan siitä, miten sota kosketti lähiseutua, hän sanoo.

– Sekin on herättänyt huomiota, että muotitermi kierrätys ei suinkaan ole uusi asia. Sota-aikana tehtiin kenkien korvikkeeksi tallukoita lumpuista ja sarkavaatteista. Ja paljon muuta kierrätettiin sekä suosittiin .ekologista ja vaihtoehtoista lähiluomua., esimerkiksi kahvin korvikkeeksi paahdettiin rukiinjyviä.

Hirvilammi korostaa, että sotilaspoikatyössä saadun ohjenuoran turvin hänen on ollut selkeä toimia niin työ- kuin muussakin elämässä.

– Meille sotilaspojille painotettiin, että työ, minkä on saanut hoidettavakseen, hoidetaan huolellisesti ja viipymättä juuri niin kuin ohjeistuksessa sanotaan.--vuotiaana sotilaspoikana olin eräällä rakennuksella kirvesmiehen apupoikana. Kerran istuessamme ja eväitä syödessämme hän sanoi: .Kuule, Kaarlo, mitä teetkin elämäsi aikana, tee se niin hyvin kuin taidat.. Hän oli itse hyvän työn tekijä. Hänen ohjeensa olen muistanut koko elämäni ajan.

Aaro Ikkala kertoo, että niin näyttely kuin kirjakin sekä myös muuta alueen sodanaikaista materiaalia on tarkoitus tallentaa digitaaliseen muotoon ja esimerkiksi multimediaesitykseksi.

– Kun sodanajan tapahtumista kerronnassa hyödynnetään myös viihteellisyyden keinoja, niin sanoma saadaan paremmin perille etenkin nuorisolle. Samoin olisi tärkeä innostaa nuorisoa tutustumaan konkreettisesti sodan ajan taistelupaikkoihin. Elämykset koskettavat ja pysäyttävät, Ikkala toteaa.

Esimerkiksi Raatteen tie ja Rukajärven tie ovat hyvin dokumentoituja ja opastettuja sotahistoriallisine muistomerkkeineen.

Ikkala painottaa, että isänmaallisuus ei suinkaan ole historiassa elämistä.

– Koronan myötä on kirkastunut, miten tärkeä asia kriisivalmius on. Mikään sukupolvi ei voi tuudittua siihen, etteikö kriisi voisi koskettaa, oli kriisi sitten sotilaallinen, ilmastollinen, viruksen tai pakolaisvirran aiheuttama. On oltava valmius toimia. Yhdistyksemme toimeliaat naiset puheenjohtaja Tuija Puoskarin johdolla aikovatkin järjestää ns. varautumiskursseja, joissa käydään läpi asioita, miten pärjää kotona pari viikkoa, vaikka kaupat on kiinni ja vettä ei tule. Korona siirsi näitä kursseja, mutta osoitti varautumisen tarpeellisuuden.

Raahentienoon Suojeluskunta-, Lotta- ja Sotilaspoikaperinne ry:n toiminnan ytimeksi yhdistyksen hallituksen jäsen Ikkala kiteyttää:

– Itsenäinen, riippumaton, demokraattinen isänmaamme on korvaamaton asia. Tästä muistuttaminen on kaiken toimintamme perusta, kun suurvaltajohtajienkin toiminta ja puheet ovat viime vuosina olleet vähän arvaamattomia.

Jäsenmäärä yhdistyksessä on viime vuosina vaihdellut 100-180 välillä.

MITÄ?