Minna ja Ari Stenius viettivät

uudenvuoden AuroraHut-igluveneessä

Ylläksellä.

Teksti ja kuvat Minna Stenius

Kiteinen jäämuru kierii siristen alaspäin. Se kerää vauhtia. Ehtii pompahtaa pari kertaa ennen tippumistaan pakkashangelle. Silmäni ovat kiinni. Satunnaiset jäätimantit laskevat lasimäkeä. Ylläni on vain kaamoksen hämyinen verho ja .igluni. lasinen katto.

Makaan parisängyllä taivasalla. Lasikaton ulkopuolella on 12 astetta pakkasta, sisäpuolella 18 astetta lämmintä. Vaikka ihoni on ikkunan lähellä, en tunne lainkaan edes viileää. Lattian rajassa olevista suulakkeista puhaltaa linnunmaitoista ilmaa.

Seuraavana yönä värikkäät raketit syöksyvät taivaalle kevyesti paukahtaen. Katselen niitä rennosti vaakatasosta nukahtaen välillä taivaanrannan värileikkiin. Minun vuoteni vaihtui Ylläksellä AuroraHut-igluveneessä.

Aurora borealikset eivät tanssi minulle jääkiteiden lailla. En myöskään herää poron sieraimet .igluni. ikkunalasissa. Lähtiessäni retkelleni ajattelin sen olevan mahdollista. En silti pety, koska nämä olisivat olleet vain ekstraa.

Minulla ei ollut juuri mitään ennakkotietoja Hutissa majoittumisesta. Kysymyksiä oli senkin edestä. Tiesin, että majassamme on ei-vesivessa ja kaasuliesi sekä pari keittoastiaa. Tiesin, että siellä on kaikki tarvittava. Mutta mitä voi tällaiselta majoitukselta odottaa? Pohjapinta-alasta ison osan veivät sänky, vessa ja minikeittiö. Asuntovaunuun verrattuna muoto tarjosi liikkumatilaa ja avaruutta sivulle.

Utelias ja tekniikasta kiinnostunut luonteeni aukoi miltei jokaisen luukun ja selvitti näkyvien nappuloiden toiminnan. Sain lattiassa oleviin pilkkiaukkoihinkin pilkkivalot. Niinpä. Minä yövyin onneksi kuivalla maalla, ainakin tällä kertaa.

Pimeässä kauniisti valaistu liki timantin näköinen majapaikkamme oli yhtäältä Ylläsjärven rannassa, yhtäältä pellon reunassa ja kaikkialta Aurora Estate -nimisen boutiquehotellin pihapiirissä. Hotellinpuoleiset seinät olivat umpinaiset, lasia oli pellon ja järven puolella.

Majallemme johti leveäksi kolattu polku, jota pitkin suuretkin kassimme oli helppo kantaa lämpimään. Piha-, sauna-, savusauna-, yakuzzi-, avanto- ym. tontuksi osoittautui .Vellu., hyvin mukava ja ahkera toisen hotelliomistajan isä. Hänellä tuntui raitista ilmaa riittävän tuulen tuivertaessa lunta pihoille ja poluille.

Se, mitä majapaikkamme sisällä ei ollut, oli moninkertaisena saavutettavissamme hotellissa ja sen ympäristössä. Talonmiehen tehtävistä voi päätellä osan palveluista. Huippuravintolassa oli kohtelias ja osaava henkilökunta. Junalla tulleita, sanoivat. Aamiainen tarjoiltiin henkilökohtaisesti sovittuna ajankohtana hotellin pöytiin. Vatsaan päätyi taidokkaasti juureen leivottua leipää, parmesaanimunakasta, kermaista jogurttia, mustikoita ja tietenkin paukkukultaa. Tuore appelsiinimehu ja vahva kahvi loruivat mahdollisesti jääneisiin tyhjiin tiloihin.

Aamiainen hotellissa on mukava vaihtoehto kotipuurolle. Eksoottinen vaihtoehto on tarjolla halutessaan jollain lähinuotiolla, sisältö pitää itse toteuttaa.

Aurora Hut-igluvene tarjoaa erinomaiset puitteet majoitukselle. Ylellistä lomailua hakeva löytää paikkansa niin kuin eräilijäkin. Suomen luonto ja vuodenajat kutsuvat matkailijaa huomiinsa, vaikkapa hotellin tai metsän helmaan. Iglusta voi katsella Aurajoen rantoja keinuen jokilaineilla, kuunnella tunturipuron solinaa Kaldoaivin erämaassa Nuorgamissa, kellua Torpedolahdella Helsingin saaristossa tai onhan mahdollista hankkia oma iglu ja kuljettaa se lähes minne mielii.