Hiihtäjälegenda Juha Mieto kannustaa:

Mielikin kirkastuu, kun antaa vaan mennä latua pitkin. Lihaksista 90 prosenttia saa liikettä ja keuhkot happea.

Teksti: Ari Stenius

Suomalainen hiihtojätti Kurikasta, Juha Mieto , 71, tunnetaan parrastaan ja sadasosasekunnin tappiosta ruotsalaiselle Thomas Wassbergille . Hänet tunnetaan myös pohjalaisesta murteestaan ja rehellisestä puheestaan suomalaisten terveyden puolesta.

– Olen niin iloinen, että suomalaiset ovat taas innostuneet hiihtämään. Mikään ei tee ihmiselle parempaa kuin hyvä kunto ja reipas mieli, ja niitä saa tuolta hangilta. Lumitalvi on enemmän kuin tervetullut, puhuu .Mietaa. isoon ääneen lähietäisyydeltäkin.

Oma hiihto on ollut viime aikoina vähissä, mutta lumi pöllyää silti Miedon tarttuessa lumikolaan.

– Viisikin tuntia päivässä tulee kolattua – ja voi että minä nautin! Vallit kasvaa kotitiellä, kun ensin kolaan 500 metriä pihatietä ja sitten vielä 400 metrin kujaa auki sivummalta.

Mutta se hiihto.

– Hiihtäkää! Siitä on jos jonkin sortin tutkimusta, jotta perinteisen hiihtotavan meno on parasta kropalle. 90 prosenttia lihaksista saa siinä liikettä ja se happi, se happi tulee ihan tuosta vain menon mukana. Mielikin kirkastuu, kun antaa vaan mennä.

Suomalaiset ovat aina olleet hiihtokansaa. Vuosituhannen vaihteessa on ollut pari vuosikymmentä, joina trendikkäämmiltä tuntuneet harrastukset löivät hiihtoon junttileiman.

– Muoteja menee ja tulee, mutta selvää on, että ihminen tarvitsee liikuntaa, jotta vanhanakin jaksaa. Liike on lääke, ja hiihto elämäntapana vahvistaa ihmistä. Lihashallinta ja -voima, tasapaino, koordinaatio. - niin, kaikki paranee. Ei sitä tarvitse rehkiä tai kilpailla. Pitää opetella nauttimaan, hiihtämään hitaasti. Stressit katoavat, mieliala paranee, energiaa kuluu ja uni! Unenlaatu paranee. Kaikki tämä, luettelee Mieto.

– Viimeiset vuodet ovat olleet hiihtoharrastukselle hyviä. Perheet ovat ruvenneet hiihtämään. Se on tärkeätä monella tapaa, sanoo Mieto, joka juniorina käytti keväisen hiihtoloman niin kuin sen 1930-luvun pohjustajat Tahko Pihkala ja kumppanit olivat suunnitelleet: koululaisten ulkoiluttamiseen ja kunnon nostamiseen.

– Kouluiässä me hiihdimme välitunnitkin. Aina välituntikellon soitua ulos, sukset jalkaan ja hiihtämään ympyrää koulun ladulle. Kellon soitolla takaisin. Siinä sai posket punaa ja pää happea, muistaa Mieto.

Hiihtoloma nimenä häiritsi osaa päättäjiä 1960-luvulla. Silloin nimeksi ruuvattiin urheiluloma, nykyinen talviloma.

– Etelän vähälumiset talvetkin vaikuttivat nimeen, mutta tietysti pääasia on ja oli, että liikuttiin, ymmärtää Mieto nimien ajanmukaistamisen. Vähälumiset etelän talvet vaikuttivat myös osaltaan talvilomien rytmittämiseen.Yksi lomaviikko tukkii lomanviettopaikat, kolmessa ehtii ja mahtuu paremmin.

– Tässä nykyajassa hyvää on Lapin uudelleen löytyminen. Lappi on hieno paikka ja on mukavaa, että yhä useampi lähtee ja pääsee kokemaan suomalaisten lumisen kultamaan, sanoo Mieto.

Kuluvan talven lumimäärät ovat ennätyksellisiä ja talviurheiluvarusteista on ollut jopa pulaa. Mieto myöntää, että nykysutinasta tulee Norja mieleen, mukavalla tavalla.

– Talvinen Norja on luminen maa. Ja lunta on paljon. Kun Oslosta menee puoli tuntia ratikalla, niin se lumen määrä on uskomaton. Näen edelleen sieluni silmin, kun norjalaisperheet kiipeävät juniin, ja mukana on suksia, pulkkaa ja evästä repuissa. Siellä jokainen päivä voi olla retki, ja hiihto on talvinen kansallisurheilu, tietää Norjan ja norjalaiset hyvin tunteva Mieto.

– Ei ole sattuma, että Norja on ylivoimaisesti maailman kovin hiihtomaa. Harrastaminen ja hiihdon kuuluminen perheitten arkeen pitää norjalaiset maailman huipulla. Kilpahiihtäjät tietävät kuinka iso asia on Oslon Holmenkollen ja sen ympäristön hiihtomaailma, sanoo Mieto.

– Maailmancupeista Holmenkollen on arvostetuin, kakkosena minulle on Lahden Salpausselkä. Holmenkollen on saanut minut syttymään. Tunnelma, innostuneisuus ja norjalaisten hiihtorakkaus. Kaikki se potkii osallistujia vauhtiin, minäkin olin parhaimmillani Holmenkollenilla ja voitin siellä kuusi kertaa.