Ylivieskalaisella Erja Kössillä on auton takakontissa roskapussirullat ja puutarhahansikkaat. Kun ojanpenkalla tai bussipysäkin ympärillä näkyy roskia, Erja pysähtyy ja kerää ne pois.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Erja Kössi

Aamulla nauhoitin peipposten aamukonserttia, Ylivieskan Raudaskylässä asuva Erja Kössi kertoi pääsiäisen jälkeisellä viikolla. Hänelle lintujen kevätmuutto on aina iso ilo.

– Olen jo nähnyt tänä keväänä peipposten lisäksi muun muassa joutsenia, hanhia, sepelkyyhkyjä ja töyhtöhyyppiä.

Heillä on omakotitalonsa pihassa useampikin linnunpönttö odottamassa kesäasukkaita. Talvisin he ruokkivat lintuja säännöllisesti.

Luonnon roskaaminen harmittaa Erjaa ympäri vuoden, mutta vallankin kevätaikaan hänet tapaa harva se päivä keräämästä roskia Raudaskylästä esimerkiksi jokivarresta ja kyläläisten nuotiopaikalta, sekä lisäksi Ylivieskan keskustan alueelta.

– Siivoan tietyn alueen tai nappaisen pois yhden roskan.

– Ylivieskan kaupungin tekninen puoli antoi minulle luvan, että saan viedä keräämäni roskat torin laidalla olevaan kaupungin roskapisteeseen. Se on mukava asia. Tähän saakka olen pääasiassa vienyt roskat omaan roskikseemme.

Välineitä Erja ei tarvitse yhden naisen roskienkeräystalkoissaan kuin roskapussirullat ja hansikkaat.

Luontoon ihmisten käsien kautta päätyy roskia laidasta laitaan.

– Karkkipapereita ja pikaruokapakkauksia, tupakantumppeja, nuuskarasioita, tölkkejä, muovia ja styroksia... Koronan myötä käytetyistä maskeista on tullut uusi roskaamisen muoto, Erja kertoo.

Lasinsirpaleiden määrä on juomatölkkien yleistymisen myötä hänen mukaansa jonkin verran vähentynyt luonnossa.

– Mutta rikkoontuneet, teräväreunaiset tölkit ovat esimerkiksi koirien tassuille aivan yhtä vaarallisia, Erja, kahden Cavalier kingcharlesinspanielin omistajana harmittelee.

– Roskat ovat haitallisia myös luonnon eläimille, jotka voivat esimerkiksi jäädä rannoille jätettyihin siimoihin kiinni, hän toteaa.

Erjan roskienkeräämisharrastus on innostanut myös perheen seitsemänvuotiaan tyttären kantamaan huolta luonnon siisteyden puolesta.

– Äiti, katso roska, kerätään pois, tyttö monesti sanoo, kun olemme lenkillä tai vaikkapa patikkaretkellä.

Paitsi vapaa-aikana, niin Erja on aktiivinen liikkuja myös työssä. Sulana aikana hän lähestulkoon päivittäin pyöräilee suuntaansa- kilometrin työmatkat Raudaskylästä Ylivieskan keskustaan uimahallille, jonka yhteydessä toimivassa yksityisessä fysioterapiayrityksessä hän työskentele fysioterapeuttina.

48-vuotias Erja on asunut Ylivieskassa vuodesta 2006. Syntyisin hän on Kokkolasta. Lapsuudessaan hän on muuttanut Kannukseen ja sieltä monien mutkien kautta Ylivieskaan.