Roope Lappalainen ja Camaro mukana Renkomäki MotorShow´ssa

Robert Lappalainen nousi julkisuuteen 1980-luvulla ajettuaan USA:ssa kilpaa suositussa

Trans-Am-sarjassa ja voitettuaan Scandinavian Camaro Cupin kolme kertaa peräkkäin.

30 vuoden jälkeen Roope ajaa taas kilpaa Camarolla.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Robert Lappalainen

Minusta tulee kilpa-autoilija, Robert .Roope. Lappalainen päätti 15-vuotiaana, kun näki juhannusviikolla Kemin valtakadulla juhannusajoihin menossa olevan kaksikerroksisen kuljetusrekan ja rekassa autoja, joissa oli nimiä ja numeroita. Tuosta hetkestä saakka kemiläispoika alkoi kulkea kohti unelmaansa.

– Tiesin tarkalleen, milloin tabloid-kokoinen Vauhdin Maailma saapuu junalla Kemin aseman R-kioskille. Odotin lehtikioskin oven takana aukeamista, että pääsin aina ensimmäisenä ostamaan tuoreen lehden. Silloin tällöin onnistuin saamaan myös saksalaisia autolehtiä, Roope muistelee.

Hänen lapsuutensa sai surullisen käänteen, kun hänen isänsä kuoli pojan ollessa 7-vuotias. Äiti kasvatti Roopen omatoimiseen ahkeruuteen.

– Ensimmäiset omat rahani ansaitsin 10-vuotiaana, kun myin vaaleanpunaisia sireeninkukkia Kemin torilla. Kahden vuoden kuluttua toimin tsupparina äidin omassa K-kaupassa.--vuotiaana pääsin Keskon tukkuliikkeeseen töihin.

Keskon varastolla Roope näki tummansiniset pujottelusukset, ja oli myyty.

– Ostin vähillä säästöilläni sukset ja monot ja lähdin hiihtolomalla Rovaniemelle. Majoittauduin keskellä kaupunkia sijaitsevaan matkustajakotiin, hiihdin pujottelusuksilla joen yli Ounasvaaralle. Kipusin vaijerihissillä ylös ja aloin laskea ottamalla mallia toisista laskijoista.

Viiden vuoden kuluttua hän jo voitti mitaleja Länsi-Pohjan piirin suurpujottelukisoissa ja syöksylaskussa.

Nuoruus oli työntäyteinen.

– Teini-ikäisenä olin Kemijoella kolmena kesänä uittotöissä. Tehtiin 12-tuntisia työpäiviä.

Roope kävi Kemin ammattikoulun. Vuonna 1970 hän pääsi mallipuuseppänä töihin Göteborgiin Volvon suunnitteluosastolle tekemään automalleja, jotka tehtiin tuolloin puusta.

– Ajelin Kemistä kuplavolkkarillani Göteborgiin töihin. Taskussani oli 750 markkaa uuden elämän alkuun .maailmalla.!

Roope työskenteli Ruotsissa viitisen vuotta, ja palasi Suomeen 1975.

– Uudeksi kotipaikakseni valikoitui Lahti, jossa myin suunnittelemiani ja teettämiäni neuleita sekä toimin samalla farkkuedustajana.

Ensimmäisiin autokilpailuihin, Artukaisten ajoihin vuonna 1976 Roope lähti kylmiltään harjoittelematta. Hän oli vuokrannut Ruotsista kilpa-auton.

– Henri Toivonen voitti. Minä sijoituin kolmanneksi Alfa Romeolla-00-kuutioisten luokassa.

1980-luvun alussa Roope osti Ruotsista vanhan, käytetyn Camaron. Hän rahoitti hankintansa myymällä autoon mainospaikat. Hän voitti Skandinavian Camaro Cupin kolmesti peräkkäin vuosina 1982, 1983 ja 1984. Vuonna 1986 hän voitti Suomen mestaruuden Special Saloon -luokassa isolla punaisella, jenkeistä hankkimallaan Camarolla.

Roope rahoitti ajamistaan uudenlaisella, itse keksimällään konseptilla. Hän teki Ilta-Sanomiin auto- ja urheiluaiheisia liitteitä, joista muodostuikin suuri menestys.

– Ostin lehdestä 16-sivuisen liitteen, täytin sen asiantuntijoiden teksteillä ja myin liitteeseen ilmoituksia. Esimerkiksi vuonna 1981 olin Ilta-Sanomien kolmanneksi suurin asiakas.

Vuonna 1987 Roope myi Camaronsa ja muutti USA:n Detroitiin.

– Muutto mahdollistui, kun tein maailmanlaajuisen yhteistyösopimuksen tupakkayhtiö John Player Specialin (JPS) kanssa. Tämä sopimus avasi portit Fordille.

Vuonna 1988 Roope kiinnitettiin Fordin tehdasajajaksi. Hän ajoi hyvin suosittua Trans Am -sarjaa. Hänen paras saavutuksensa oli vuoden 1990 ensimmäisen kilpailun US GrandPrix Phoenixin GP:n voitto.

– Ajoin rataennätyksen neljänneksi viimeisellä ratakierroksella. Sain voittotaistelussa sellaisen draivin päälle, etten ollut kokenut ikinä ennen mitään vastaavaa. Koko Trans Am -sarjassa sijoituin neljänneksi. Yhteistyökumppanini JPS huomioi minua lähettämällä palkinnoksi lavallisen,-4 pulloa, heidän tuotemerkkinsä omaa, 12-vuotista skottilaista whiskyä!

Kun Roope palasi Suomeen 1991, hän päätti järjestää Helsingissä Thunder -katurata-ajot.

– Vakuutin kaupunginjohtaja Kari Rahkamolle, että Helsinkiin tulee 80 miljoonan markan edestä tuloja, kunhan vain saan järjestää katurata-ajot Sörnäisissä.

Rahkamo tyrmäsi idean: Roope, sinulla on tuhansia vastustajia, et tule ikinä onnistumaan hankkeessasi. Älä tuhlaa vuosia siihen. Annatko kuitenkin yrittää? kysyin.

Kaupunginjohtaja nimesi ajojen kolme pahinta estettä. Roope marssi heidän luokseen neuvottelemaan.

– Lopputuloksena esimerkiksi .yksi vastustajani. eli Merihaan kaupunginosan asukasyhdistys sai ajoissa suuret tuotot myymällä kioskissaan makkaraa ja limua.

– Yleisö ja yritykset ottivat ajot vastaan riemumielin. Sörnäisissa kolmena vuonna ajetut katuratakisat olivat 1990-luvun suurin autourheilutapahtuma Suomessa. Helsinki-Thunder palkittiin heti ensimmäisenä vuonna eli 1995 koko Euroopan parhaiten järjestettynä DTM-kilpailuna. Yleisöä oli yli 110 000 ja seuraavana vuonna 1996 yli 120 000 katselijaa. Tutkimusten mukaan DTM-ajoista jäi Helsingille vuositasolla 120 miljoonaa markkaa.

Toukokuussa 2000 Roope avasi Helsingin Käpylään sisäkartingkeskuksen.

– Halusin antaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden harjoitella ajamista turvallisissa puitteissa.

Nykyään mallipuuseppänä nuorukaisena työskennellyt Roope tekee puunveistostaidetta. Hän on opiskellut lisäksi taidemaalausta ja myöskin maalaa ateljeessaan Vihtijärven maatilallaan läntisellä Uudellamaalla.

– Suunnittelin omat visuaaliset rekvisiittani jo silloin, kun ajoin kilpaa USA:ssa, hän kertoo.

Yli 30 vuoden jälkeen Roope on palannut tänä kesänä kilparadoille Camaron rattiin. Hän on mukana Historic Race Roadsport V8 -luokassa.

– Ihan kohtuullisesti on mennyt, Roope hymyilee.

Hymy onkin miehen tavaramerkki. Se ei ole hyytynyt, vaikka elämä on välillä luutinut niin taloudellisesti kuin myös ihmissuhteissa.

– Mielestäni valittaminen on turhaa. Minulla on periksi antamaton luonne. Olen aina luottanut, että elämässä kaikki järjestyy.

Onnellisuus ja iloisuus on Roopen mielestä elämän tarkoitus.

– Jos sinulla on unelma, niin sinulla on aina mahdollisuus toteuttaa se, esimerkiksi ikä ei ole este, kannustaa 71-vuotias Roope senioreita ja muistuttaa meitä kaikkia näkemään pienissäkin asioissa aiheita kiittää.