Kelluntarenkaan avulla

Kalastajan kommentti:

Kelluntarengas ei ole vielä kovin yleinen kalastajien varuste. Vaikka vene on monissa paikoissa oiva kulkupeli, rengaskalastuksessa on omat hyvät puolensa. Testasimme asian Norjan kalavesillä.

Teksti ja kuvat: Tapio Pelkonen

Kalastaa voi joko rannalta tai veneestä. Rannalta heitellessä ulottuvuus on alle 30 metriä ja hyville kalapaikoille pääsy rantakasvillisuuden takia vaikeaa. Veneellä ei pääse kulkemaan matalikossa.

Kelluntarengas täyttää rantakalastuksen ja veneilyn välimaaston: missä vain on vettä, sinne pääsee renkaalla. Rengas on kevyt; eteneminen tapahtuu kahluuhousujen kenkiin kiinnitettävillä räpylöillä. Renkaan avulla pystyy tavoittamaan vaikeimmatkin paikat ja paikoillaan pysyy pienellä jalkaliikkeellä.

Kokeilin ensimmäisen kerran kelluntarengasta Norjan Finnmarkin alueella sen sisävesillä, järvessä. Kalapaikka oli kahdenkymmenen kilometrin patikan päässä tiestä, joten renkaan kantaminen tuli koettua samalla. Lisäpainoa rinkkaan tuli nelisen kiloa. Rengas asettui hyvin rinkan päälle, ollen pakettina pienempi kuin keskikokoinen kupoliteltta.

Visionin Keeper -kelluntarenkaassa on kaksi ponttoonia, selkänoja ja istuinosa, jotka ovat ilmatäytteisiä. Paketin mukana tuli pumppu, mutta rinkkaa pakatessa se jäi ensimmäisenä pois. Mikään edellä mainituista ei ole niin iso, etteikö sitä saisi puhaltamallakin täytettyä alle viidessä minuutissa per säiliö.

kummankin ponttoonin päällä on tarviketaskut, jotka on sisäpuolelta jaettu väliseinällä kahteen lokeroon. Ponttoonien kärkien väliin tulee mitta-asteikolla varustettu kangasläppä, joka on lisäksi keskeltä klipsillä kiinni istuinosan etureunaan. Tämä toimii kalaa ylös nostaessa hyvänä työskentelyalustana, jossa kalan pituuden voi mitata välittömästi. Kun uistin on irrotettu kalan suusta, selkänojan takana on ponttoonien kärkiin asti ulottuva verkkotasku, johon kalat voi laittaa. Istuinosan pohjan D-renkaisiin voi kiinnittää kantohihnat, jolloin renkaan voi kantaa selässä.

Ensimmäinen vesillelasku : sidoin kahluukenkien päälle räpylät kolmella klipsiremmillä ja astuin polvenkorkuiseen veteen. Istahdin renkaan kyytiin, levitin polvilla ponttooneita erilleen ja kiinnitin istuinosan turvaklipsiin. Olin tarkoituksella jättänyt istuinosan vähän muita tyhjemmäksi, jolloin se antoi sopivasti myöten. Liian täyteen puhallettuna istuma-asentoa joutui korjaamaan aina välillä. Kummassakin tapauksessa istuma-asento oli kuitenkin niin korkea, että vesi ei kastanut penkkiä.

En ollut koskaan edes uinut räpylöiden kanssa. Lähdin liikkeelle parilla kevyellä potkulla. Rengas totteli pientäkin jalkojen liikettä.

Opettelin kääntymään kumpaankin suuntaan ja huomasin, että selkä suorana istuessa saa parhaan nopeuden.

Kun haluaa pysytellä paikallaan, niin voi nojata sohvatuolimaisesti taaksepäin ja räpylöidä kevyesti jalat lähellä pintaa.

Olimme ison järven poukamassa. Kaveri heitteli rannalta 30 metrin heittoja lipalla ilman tulosta. Heitin keskelle poukamaa. Jo toisella heitolla oli kala kiinni. Hetken tuumittuani päätin pelata varman päälle, räpylöin rantaan ja yhdessä kaverini kanssa nostimme kolmekiloisen hauen vedestä.

Palasin takaisin ja seuraavan neljän heiton aikana ylös nousi kaksi isoa harjusta. Kalat oli helppo nostaa haavilla työskentelyalustalle, irrottaa uistin, mitata ja laittaa selän taakse verkkotaskuun säilöön.

Kalastaminen oli järkevintä tuulen yläpuolelta, jolloin tuuli antoi vauhdin ja räpylöillä pystyi säätämään nopeuden.

Seuraavana päivänä kalastin neljä tuntia rantautumatta kertaakaan. Mukana oli evästä, jonka pystyin nauttimaan samalla kun kalastin. Liikuin muutamia satoja metrejä kerrallaan ja annoin tuulen kuljettaa jonkun matkaa alavirtaan. Kaikki saaliskalat sain paikoista, joita rantakalastajat eivät tule koskaan saavuttamaan.

”Kaikki saaliskalat sain paikoista, joita rantakalastajat eivät tule koskaan saavuttamaan.”