Punaisten sydänten päivä

Sunnuntaina 14. helmikuuta muistetaan ystäviä

Ensimmäiset painetut Valentinen päivän kortit tulivat myyntiin Englannissa 1800-luvun alussa.

Teksti: Tarja Lehtola

Valentinen päivän juuret juontavat satojen vuosien taakse ja sen synnystä on monenlaisia tarinoita. Alun perin se oli päivä, jolloin saattoi lähettää rakkaudentunnustuksen salaisenkin ihailun kohteelle, vaikka nimettömänäkin. Jopa lintujen uskottiin etsivän parin itselleen juuri tuona päivänä. Suomessa päivää vietetään kuitenkin ystävyyden päivänä.

Päivän tunnus, rakkautta ja ystävyyttä kuvaava punainen sydän, on ollut aina suosittu aihe Valentinen päivän korteissa. Aluksi kortit oli tapana tehdä käsin. Ensimmäiset painetut Valentinen päivän kortit tulivat myyntiin Englannissa 1800-luvun alussa.

Englannista Valentinen päivän vietto ylitti Atlantin ja valloitti Amerikan 1800-luvun lopulla. St. Valentine’s Day on siitä asti ollut Yhdysvalloissa yksi tärkeimpiä juhlapäiviä. Silloin askarrellaan ystäville kortteja ja leivotaan sydämen muotoisia pikkuleipiä. Rapakon takana tytöt uskovat, että ensimmäinen mies, joka kävelee heitä vastaan ystävänpäivänä, on Valentine, eli se heidän oikeansa. Lisäksi ajatellaan, että ystävänpäivänä omenan halkaiseminen ja siementen lukumäärän laskeminen todistaa sen, kuinka monta lasta kyseinen tyttö saa.

Historiassa kummittelee monenlaisia Valentinus-legendoja, joten ihan tarkkaan kaikkea asiaan liittyvää ei tiedetä. Pyhän Valentinuksen päivän alkuperästä on erilaisia käsityksiä. Päivän taustalla on pyhimystaru, itse asiassa useitakin. Historia tunteekin monta Valentinus-nimistä marttyyria.

Ystävänpäivä on mahdollisesti saanut alkunsa muinaisen Rooman Lupercalia-juhlasta, jota vietettiin 15. helmikuuta. Juhlalla kunnioitettiin Junoa, roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta, sekä Pania, luonnon jumalaa.

Englannissa helmikuun 14. päivää vietettiin juhlapäivänä jo vuonna 1537, jolloin hallitsijana oli naisten miehenä tunnettu kuningas Henrik VIII. Siltä ajalta on peräisin uskomus, jonka mukaan helmikuun 14. päivän aamuna ensimmäisenä vastaantuleva on se oikea eli Valentine. Onneksi kuitenkin oli lupa pitää silmät kiinni, kunnes vastaantulija oli mieluinen. Valentinen päivänä oli lupa lähettää nimettömiä viestejä ystäville ja myös salaisille lemmenkohteille.

Ystävänpäivä liitetään myös Pyhän Valentinuksen päivään, jonka alkuperästä on monia selityksiä ja Valentinus-legendoita on useita. Yksi niistä kertoo roomalaisesta piispa Valentinuksesta, joka salaa keisari Claudiukselta vihki sotilaita avioliittoon.

Keisarin mielestä naimisissa olevat miehet olivat huonompia sotilaita kuin naimattomat, koska he eivät keskittyneet sotimiseen, vaan kantoivat kaiken aikaa huolta perheensä hyvinvoinnista. Niinpä sotilaallisesta maineestaan kiinni pitävien, mutta naimisiin haluavien nuorten miesten piti vannoa vihkivalansa salaa. Näiden rakastavaisten ystäväksi ja vihkijäksi tarjoutui piispa Valentinus.

Nuoret sotilaat pääsivät siis naimisiin, mutta Valentinus joutui kaltereiden taakse, jonne sotilaiden puolisot lähettivät hänelle kiitokseksi kortteja, kirjeitä ja pieniä lahjoja. Kuolema tälle rakkauden sanansaattajalle kuitenkin langetettiin, minkä johdosta pyhästä Valentinuksesta tuli marttyyri, rakastavaisten ja kihlautuneiden suojelija ja onnellisen avioliiton takaaja.

Valtameren takaa ystävänpäivän vietto rantautui myös Suomeen 1980-luvulla. Vuodesta 1987 se on ollut virallinen kalenterijuhla. Meillä ystävänpäivää vietetään enemmän pelkän ystävyyden kuin ”sen oikean” etsimisen tai muutoin romanttisissa merkeissä.

Suomalaiset muistavat ystäviään lähinnä ystävänpäiväkorteilla, sillä kortteja lähetetään toiseksi eniten joulun jälkeen. Ystävyyttä kannattaa kuitenkin vaalia muulloinkin kuin yhtenä päivänä vuodessa. Yksi uusista sananlaskuista toteaakin, että parempi kuin 500 kaveria facebookissa on yksi luotettava naapuri, jolle uskaltaa jättää avaimensa.

”Parempi kuin 500 kaveria facebookissa on yksi luotettava naapuri, jolle uskaltaa jättää avaimensa!”

MIKÄ?